10,000 BC
Kun visuaalisuus ei kanna: ei sittenkään mammuttielokuva
Tyylilaji: Seikkailu / toiminta / eeppinen / romanttinen
Valmistusvuosi: 2008
Kesto: 1t 44min
Ikäraja: K13
Ohjaus: Roland Emmerich
Pääosat: Steven Strait ja Camilla Belle
Huonot: Ohjaus, kuvaus, näyttely ja yllättäen myös erikoistehosteet
Rumat: Runsas henkiuskonnollisuus, shamanismi
Elokuva: 
Roland Emmerich tunnetaan elokuvista, joissa koolla on väliä (mm. Godzilla) ja joissa henkilöhahmojen syvyys antaa tietä muille tuotantoarvoille, kuten toiminnalle (mm. Independence Day). Lisäksi aikaisemman tuotannon perusteela ei ole lupa odottaa luonnontieteellistä täsmällisyyttä, vaan menevää viihteen ehdoilla toteutettua historialla ja tieteen kiehtovilla kuvilla leikkimistä (mm. The Day After Tomorrow). Varsinainen tieteisfiktiokin on tuttua ja 10,000 BC:n teemat nojaavatkin yllättävän paljon myös Emmerichin Stargateen. Nyt Emmerichiltä tulee pläjäys esihistoriallista scifiä.
Aika jolloin mammutit jylisivät muinaisen maan yllä ja jolloin ihmisten suurin teknologia oli keihäs. Konsepti joka kuulostaa silmiä hivelevien erikoisefektien aikakaudella varsin lupaavalta! Arvaa mitä, tämä ei kaikista vaikutelmista huolimatta ole elokuva muinaisten mammuttien ja sapelihammastiikereiden maailmasta! Kyseessä on elokuva, jossa Bob Marleyn näköinen rastafar juoksee vuorten, viidakoiden ja aavikoiden halki Näytä juonipaljastus
10,000 BC:n koko imago perustuu kuvaan mahtavasta erikoistehostespektaakkelista. Tämäkin jää näkemättä. Elokuvan visuaalisuus on hämmästyttävän kehnolla pohjalla. Ensinnäkin kuvaus on kauttaaltaan laiskaa. Lisäksi piirroksen nitominen yhteen elävien näyttelijöiden liikkeen kanssa jättää runsaasti toivomisen varaa. Mammuttien ensiesiintyminen painaa elokuvaan sitä koko keston ajan vaivaavan hienoisen epäaitouden tunnun. Jo Jurassic Park viidentoista vuoden takaa osasi tehdä asiat paremmin!
Ongelma on siinä, että vaikka 10,000 BC sisältääkin ”ihan siistiä” jälkeä, se ei vakuuta joka kohtauksessaan. Välillä koko ruudun animaatiot erottuvat yksityiskohdattomuudellaan ja liike on ajoittain luonnotonta. Kun yhdenkin hetken ajan ihmiset eivät tunnu oikeasti olevan muinaisten petojen vieressä, koko rakennelma lässähtää. Näitä hetkiä elokuvaan valitettavastii mahtuu. Vaikka viimeiseen toimintakohtaukseen tultaessa elokuva onkin kerennyt parantaa visuaalisuuttaan useaan otteeseen, ei tylsä valaistus ja välillä ideaton visuaalinen maailma onnistu lopulta kantamaan koko elokuvan läpi. Kuninkaan paluu tarjosi moninverroin enemmän mammuttiviihdettä! Nykyään on vain niin, että erikoistehosteiden täytyy tälläisissä elokuvissa kyetä aiheuttamaan ihmetystä. 10,000 BC aiheuttaa ihmetystä siinä, että katsojalle tulee oikeutetusti tunne siitä, että sen pitäisi kyetä parempaan.
Valitettavasti hieman epäonnistuneen visuaalisuuden ulkopuolellakaan 10,000 BC ei kykene tarjoamaan mitään todellista elokuvaa. Tätä pohjaa vasten tarkastellessa erikoistehosteiden saumattomuuden puute tuleekin häiritseväksi. Teemat ovat geneerisiä, näyttely ja dialogi pinnallista ja tunnelma hieman epäuskottava.
Tietysti 10,000 BC ansaitsisi visuaalisuutta suuremmat moitteet näyttelyn ohjauksen latteudesta, mutta tätä elokuvalta ei varsinaisesti odotakaan. Surkeinta on se, että 10,000 BC ei ole erityisen hyvä edes aivottomana viihteenä! Toisella puoliskollaan elokuvan idea ja toiminnantäyteisyys saa viimein hetkeksi vedettyä katsojan mukaan muinaisen maailman rekonstruktioon. Kuitenkin elokuvalla on lopultakin vaikeuksia ansaita toista tähteään. Harmi, sillä onnistuneempana tuotantona tästä olisi voinut saada irti vaikka mitä. Nyt vaan ei ihan irtoa, epäonnistuminen tuntuu lähtevän ensisijaisesti näyttelyn ja visuaalisuuden epäonnistumisesta. Emmerich ei tunnu onnistuvan ohjauksessaan.
Tällaiselta elokuvalta ei kovin suuria elokuvallisia ansioita odotakaan. Joka tapauksessa katsoja jää tuntemaan olonsa hieman höynäytetyltä, sillä SUURUUS jossain aivan toisessa merkityksessä on silti nälkäisten katsojien odotuksena. 10,000 BC ei kokonaisuutena oikein kykene tarjoamaan sitä omaperäisyyttä, mitä siltä jatkuvasti turhaan odottaa. Suora viihdekin tulee tarjoilla sellaisessa muodossa, että se viihdyttää. Emme ole viimeaikoina nähneet moniakaan 12 000 vuoden taa sijoittuvia live-näyteltyjä elokuvia, silti olemme nähneet 10,000 BC:n jutut jo satoja kertoja. Missä mammuttien jylinän omaleimainen rytinä? Missä jokin uusi toiminnan veruke? Kyllähän 10,000 BC pääsee lopulta kehittelemään aboriginaaalikansojen yhtymisen, ihmisheimojen erilaisuuden ja sivistysten kohtaamisen teemoja, mutta jotenkin elokuvan kokonaisilme ei kykene välittämään tarinaa. Voi mammutit, mammutit. Minne juoksitte?
Väkivalta, raakuus ja intensiteetti:
Elokuvassa on rajujakin toimintajaksoja, tästä K13-merkintä. Yleisilmeeltään elokuva on aikuisille varsin helposti katsottava. Trilleriaineksien käyttämisessä ei mennä kovinkaan pitkälle, vaikka jännitysjaksojakin löytyy. Verta tai gorea ei juurikaan nähdä eikä elokuva sisällä mieleenpainuvia häiritseviä kuvia tai aikuisia pelottavia kohtauksia.
Useita keihäällä lävistyksiä, taistelukohtauksissa lyödään myös päähän nuijilla, mutta lopputuloksia ei ikinä kuvata vaikka ääniraita tarjoaa välillä rutinaa. Runsaasti orjien ruoskimista, vaurioitunutta ihoa ei juurikaan näytetä. Jännitysaineksia tarjoillaan jättimäisten raatelijalintujen jahdatessa ihmisiä tiheässä viidakossa, jättilinnut syövät ihmisiä, huutoja kuullaan. Jumalana itseään pitävä mieshenkilö antaa uhrata ihmisen, hänet heitetään alas jyrkänteeltä.
Seksi ja alastomuus: 
Ei seksiä tai todellista alastomuutta, vaikka paljon juonesta liittyykin miehen ja naisen suhteeseen ja naisen saamiseen miehuudenosoituksen jälkeen sekä naisen anastamiseen sotasaaliina. Seksuaalinen sisältö rajoittu kuitenkin kasvojen koskettamiseen ja muutamaan suuteluun. Aboriginaalien vähäpukeisuutta, mutta arkojen paikkojen alastomuutta ei nähdä. Miehien yläosattomuus ja paljaat jalat aboriginaalikontekstin alastomuuden pääosassa. Naisten alastomuutta ei liioin kuvata ja harvakseltaan nähty lyhyt mekko on pahinta tarjottavaa.
Kristityt:
Elokuva on todellakin kymmenen tuhannen vuoden päässä Kristuksesta. Henkien shamanistista palvontaa, esi-isiä ja jumaluuksia esitellään jatkuvasti. Elokuvassa on runsaasti epäjumalanpalvontaa. Elokuvan juoni perustuu keskeisesti profetioihin, esi-isien henkien johdatukseen jne.
ajalta, jolloin mammutit vapisuttivat maata ja mystiset henkiolennot muokkasivat ihmiskohtaloita (DVD:n takakansi)
Heimolla on Äiti-kultti, jossa henkiin yhteyksissä oleva vanha shamanistinainen johtaa hengellistä elämää ennustusten, transsien ja henkien hallitsemisen kautta. Hänen annetaan ymmärtää kykenevän johdattamaan kaukana kulkevia heimolaisia ja olevan hengessään heidän tuntemuksiinsa yhdistyneenä, häntä kutsutaan ”viisaaksi hengeksi”. Yhteisiä palvontamenoja kuvataan ja heimojen esi-isistä puhutaan jatkuvasti uskonnolliseen sävyyn. Lisäksi esiintyy jumalana kunnioitettu ihminen, joka lopulta paljastuu valheelliseksi jumalaksi. Korkeampaa teknologiaa hallitsevia ihmisiä pidetään aboriginaaliheimoissa usein jumalina, heistä puhutaan demoneina. Elokuvan keskeinen hahmo kuvataan moneen otteeseen pelastajana ja vapauttajana ja hänestä annetaan useita profetioita.
Kommentit
Jätä vastaus