2012
Uusi aikakausi: Näennäistieteilijät, Mayaintiaanit, Tiibetin munkit ja kristillinen mystiikka johdattavat maailman kohti loppuaan
Tyylilaji: Katastrofi / scifi / trilleri / toiminta / seikkailu
Valmistusvuosi: 2009
Kesto: 2h 38 min.
Ikäraja: K13
Ohjaus: Roland Emmerich
Pääosissa: John Cusack, Amanda Peet, Woody Harrelson
Hyvät: Huumorin oivaltava ote, rytisevä toiminta, täyteläinen cinematografia, herättää ajatuksia
Huonot: Kuuluu Emmerichin eeppiseen katastrofisaagaan, vaikka onkin genrensä kirkkaassa kärjessä. Juuri mitään elokuva ei uudista, tekee samat asiat muita paremmin
Rumat: Ruumisluku miljardeissa, synkkä teema, intensiivisiä katastrofikuvauksia (ei häiritseviä lähikuvia), kristinuskon näkökulmasta myös harhaoppista uskonnollista sisältöä ja New Ageen innoittavaa materiaalia
Elokuva: 
En olisi ikinä uskonut antavani tälle elokuvalle hyvää arviota! Kohdataan faktat: kyseessä on Roland Emmerich-elokuva, joka käsittelee (jälleen kerran) maailman loppua. Kuinka tästä voi seurata mitään hyvää? Independence Day (1996), Godzilla (1998), The Day After Tomorrow (2004), 10,000 BC (2008)… Millä älyttömyydellä rymistellään tänä vuonna? Mutta ei, Emmerich ei tarjoile uutta 10,000 BC:n kaltaista elokuvallista hirvitystä. Unohtakaa myös Armageddonit, Deep Impactit ja muut: 2012 on yksinkertaisesti paras tämän tyyppisistä katastrofigenren end of the world -elokuvista!
2012 oivaltaa erään tärkeän seikan 2 ½ tuntia kestävistä maailmanlopun draamoista. Sen, että tällaiset megaelokuvat ovat ensisijassa viihdettä ja että ne kaipaavat ripauksen pilkettä silmäkulmaan. 2012 ratsastaa miellyttävällä keveän huumorin ja raskaan ryminän yhdistelmällä. Tämä elokuva saa yleisön hurraamaan, ja juuri sitä varten se on tehtykin. 2012 sisältää niin uskomattoman läheltä piti -tilanteiden sarjan, että elokuva alkaa hymyillä itselleen jo varsin varhaisessa vaiheessa.
(Tämä kappale sisältää paljastuksia elokuvan tapahtumista.) Näemme esimerkiksi päähenkilöiden pakenevan sortuvaa rotkoa limusiinilla kaiken, siis KAIKEN, sortuessa vierellä, takana ja edessä. Limusiinilla! Tietysti auto lipuu jatkuvasti vaarojen ali täpärämmin kuin Oasis of the Seas. Elokuvan rotkon partaalla roikkuvat massiiviset ja pitkät pakokohtaukset ovat mahtavaa katsottavaa! Erikoistehosteissa ei säästellä. 2012 ei ole älyllinen elokuva, mutta sen ei ole tarkoituskaan olla – tässä se ei sorru 10,000 BC:n virheisiin, se ei yritä olla muuta kuin on.
2012 onnistuu luomaan jatkuvasti todella jännittäviä tilanteita. Maailman lopun viihteelle on vain antauduttava, 2012 tekee tämän selväksi jatkuvasti. Kyseessä ei ole (ainoastaan) dramatiikasta ja nyyhkyttelystä – kun päähenkilöt viimein löytävät lentokoneen siivittämään pakoaan supertulivuorelta, on se sattumalta ladattu täyteen Las Vegasin autonäyttelyn urheilu- ja luksusautoja. Päähenkilöt juoksevat karkuun, kun koko maailma näyttää räjähtävän ja päätyvät Bentleyn rattiin. Mahtavaa!
Oikealla silmällä katseltuna 2012 osoittautuu siis varsin toimivaksi megaspektaakkeliksi. Tottakai katsojan on myös varauduttava “what the…” ja “oh my…” -huudahduksiin, jotka alkavat jo maistumaan vuosia käytetyltä tiskirätiltä. Elokuvan alkaa suoralla hyppäyksellä hömppätieteeseen ja sanalla sanoen taustoja luodaan hieman hataralta pohjalta. Filmi alkaa kuitenkin kehittyä varsin lupaavasti heti toiminnan käynnistyttyä ja lopulta myös 2012:n henkilöhahmoista maalautuu tämän sarjan elokuville enemmän kuin tyydyttävä kuva. Näyttelytyö on kauttaaltaan vakaata ja muutamat hieman ylikarrikoidut henkilöhahmot antavat elokuvalle sen leikittelevän linjan mukaista säväystä.
Väkivalta, raakuus ja intensiteetti: 
Koko elokuva perustuu uhkalle ja miljardien ihmisten kuolemiselle. Kuvakielessään 2012 on synkkä ja melodramaattinen, visuaalinen raakuus esitetään kuitenkin lähinnä suuren mittakaavan tapahtumien kuvaamisena.
2012 pyörittää katsojan silmien edessä yhteensä useiden tuntien ajan kuvamateriaalia täydellisestä tuhoutumisesta. Valtava määrä omaisuutta ja rakennelmia pirstoutuu palasiksi. Pahimmissa paikoissa ihmisiä kuvataan useimmiten kuitenkin pieninä yksityiskohtina massiivisen mittakaavan otoksissa. Näemme ihmisiä roikkuvan sortuvista pilvenpiirtäjistä jne. Joitakin intensiivisiä lähempää kuvattujakin otoksia on mukana, elokuvan loppupuolella kehitellään pitkään suljetun tilan sukelluksia kera hukkumisen uhan.
Elokuvan kiivasta tunnelmaa lisää monien päähenkilöiden ja tärkeiden sivuhenkilöiden kuolema. 2012 sisältää riittävän määrän inhimillistä kärsimystä, että sitä voi kutsua emotionaalisesti erittäin intensiiviseksi. Elokuvateatterissa edessäni oleva katsoja painoi päätään jatkuvasti kumppaninsa kainaloon. Elokuvan teema saattaa jäädä kaivelemaan, erityisesti lapsilla elokuvan näkeminen aiheuttaa melko varmasti maailmanlopun pelkoa.
Kuitenkin vahva scifikonteksti ja ajoittain kepeä ote tekevät elokuvasta useille helposti katsottavan. 2012 on erittäin rajua toimintaa ja ryminää alusta loppuun, aikuiselle se ei kuitenkaan välttämättä sisällä mieleen syöpyviä häiritseviä raakuuksia. Verta käytetään vain erittäin harvoissa kohtauksissa ja ihmisten välistä väkivaltaa elokuva ei sisällä juuri laisinkaan.
Seksi ja alastomuus:
Ei eksplisiittistä alastomuutta tai seksiä. Joitakin viittauksia seksuaalisuuteen dialogissa. Yksi päähenkilöistä on ammatiltaan plastiikkakirurgi ja rinnan kohotuksista on ajoittain puhetta. Lopulta tämäkin kuitenkin kääntyy osin rakentavaan sävyyn: rinnat oli laitettu uusiksi lipevän poikaystävän painostuksen tähden, ei siis omasta innokkuudesta.
Kristityt: 2012 on New Agelainen elokuva?
2012 On ladattu täyteen hengellisesti mielenkiintoista sisältöä ja yleistä uskonnollista materiaalia. Kaikki tämä tapahtuu tietysti kisakuntoon sliipatun Hollywood-viihteen taustalla.
Maya-intiaanien maailmanlopun profetia ja New Age. Yli kolmetuhatta vuotta sitten kukoistanut Mayaintiaanien korkeakulttuuri on tunnettu esimerkiksi hämmästyttävän taidokkaasta astronomian tuntemuksesta. Muinaiskulttuurin piirissä tehtiin runsaasti tähtitieteellisiä laskelmia ja ennustettiin esimerkiksi auringonpimennyksiä. Mayakansojen kalenterijärjestelmä päättyy vuoteen 2012. Tämän myyttisen vuoden talvipäivänseisaus onkin monille maailmanlopun ennustajille tärkeä päivämäärä. Niin myös tälle elokuvalle. 2012 hyödyntää kaupallisesti kyseiselle vuodelle ennustettua maailmanloppua, esittäen kuvauksensa tapahtumien kulusta ja muinaisen väliamerikkalaisen kalenterin päättymisen yhteyksistä tähän.
Vuoden 2012 myytti on voimakas erityisesti New Age -liikehdinnässä (lue lisää täältä, englanniksi), elokuvan teema saattaakin antaa pontta New Agelaiseen kosmiseen tutkiskeluun. (Tiibetin) buddhalaisuuden, kristillisen mystiikan, erilaisten näennäistieteiden, ekologian ja gaiafilosofian yhdistely kuuluukin monien New Age -uskonnollisuuden ilmentymien luonteenpiirteisiin. Samalla ennustetaan uutta käänteentekevää aikakautta, josta on saatavissa monista lähteistä esoteerista tietoa. Juuri näistä elokuvassa 2012 on kysymys, 2012 siis on itsessään New Agelainen. Tästä lisää seuraavassa.
Uskontojen tasapäistäminen ja maailmanlopun kuvaaminen. Sen lisäksi, että elokuva perustuu keskeisesti muinaisprofetioille, käsittelee se aihettaan kohtuullisen runsaasti erilaisten nykyisten uskontojen näkökulmista. Ainakin kristinusko, buddhalaisuus ja itse New Age saavat edustuksensa elokuvan henkilöissä. Kun maailmanloppu lähtee liikkeelle, on tämä tietysti merkityksellistä useimmille uskonnoille. Elokuvassa maailmanloppuun liittyvät (pseudo)tieteelliset projektit, salaliitot, lopun ennakkoaavistukset erilaisten uskonnollisten ryhmittymien piirissä ja lopulta uskonnollinen käyttäytyminen, jota eskatologinen tilanne aiheuttaa.
Tieteisfiktion lisäksi 2012:n tarina siis sisältää muinaismytologian ja uskonnollisuuden elementtejä. Nykypäivän uskontoja esitellessään 2012 pitää huolen siitä, että monikulttuurisuus ja uskontojen kirjo tulee riittävästi esille. Tämän jälkeen uskonnollinen sisältö on kuitenkin eniten kristinuskoa kuvailevaa. Yhdysvaltain presidentti pitää tiedotustilaisuuden, jossa hän paljastaa maailman olevan lähellä loppuaan. Hänen sanansa kuvaavat elokuvan yleistä luonnetta varsin hyvin:
“Me edustamme useita uskontoja, mutta uskon että seuraavat sanat kuvaavat meidän kaikkien tuntoja. ‘Herra on minun paimeneni…’ “.
Elokuvalla on taipumusta esittää eri uskonnollisuuden muodot harmonisena ja yhteensopivana kokonaisuutena. Elokuvan aikana näemme tieteilijöitä laitteidensa äärellä, tiibetiläisiä munkkeja vuoristotemppeleissään ja kristittyjä suurkaupungin kaduilla Jeesus-kyltteineen. 
Elokuva viljelee ajatusta siitä, että tiede ja kaikki uskonnot ovat lopulta yhteneviä. Kaikki olivat jollakin tapaa oikeassa ja katsojalle saattaa herätä ajatus siitä, että kaikki uskonnot ovat lopulta jollakin tapaa samanlaisia. Kun 2012 vielä esittelee New-Age tyyppistä uskonnollisuutta (erityisesti henkilöhahmo Charlie Frost), korostuvat sen synkretistiset pyrkimykset. Osa elokuvan sanomaa tuntuu Frostin sanoja käyttäen olevan:
Mayat ennustivat sen, Kristityt puhuvat siitä Kristuksen toisena tulemisena, Raamattu puhui siitä, tavallaan…
Samoin buddhalaiset ymmärtävät sen syvässä viisaudessaan ja tieteilijätkin sen lopulta havaitsevat. Perin New Agelaista. Maailmanloppu kilpistyy näennäistieteellisyyden lisäksi yhteisen uskonnollisen ja henkisen viisauden kohteeksi. Kun varsinainen loppu ei elokuvassa tietenkään sisällä Kristuksen toista tulemista tai viimeistä tuomiota, on elokuva kristitystä näkökulmasta tietyllä tapaa harhaoppinen. Tietenkään mikään elokuva, joka esittää maailman loppumisen ilman Kristuksen ilmestymistä ei voi olla kristityn opin mukainen.
On hieman ristiriitaista, että samalla viitataan runsaasti kristinuskoon, ja että kristillinen symbolismi on elokuvassa vahvasti läsnä. Tällaiset elokuvat viljelevät ajatusta siitä, että Raamattua voidaan kyllä käyttää vahvana allegoriana tulevasta lopusta, mutta varsinaiset keskeiset ajatukset Kristuksen toisesta tulemisesta ja viimeisestä tuomiosta voidaan ohittaa. Juuri tällaista “salaisen viisauden ilmentymien” vapaata yhdistämistä harjoitetaan New Age -liikkeessä.
Kristillisen opin mukaan elokuva on lopun aikojen kuvaamisessaan harhainen myös siinä, että siinä on vahvasti läsnä raamatullisen vedenpaisumuksen toistuminen. 1. Mooseksen kirjan mukaan tätä ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Teema käy ilmi jo mainosjulisteesta, mutta Näytä juonipaljastus
Ja Jumala sanoi Nooalle ja hänen pojilleen: “Minä teen liiton teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa, kaikkien elävien olentojen kanssa, jotka ovat teidän kanssanne maan päällä, lintujen, karjaeläinten ja kaikkien villieläintenkin kanssa, kaikkien niiden kanssa, jotka tulivat arkista ulos. Minä teen liiton ja annan teille lupaukseni: koskaan enää ei vedenpaisumus tuhoa kaikkea elävää, se ei koskaan enää hävitä maata.” (1.Moos. 9:8)
2012 ei tässä mielessä valmista kristittyjä loppua varten, vaan yhtyy niiden lukemattomien elokuvien joukkoon jossa maailmanloppu ja Armageddon kyllä tulevat, mutta ilman Kristusta. Ihmiskunta pääsee sitten jotenkin omine voimineen ja ehkäpä jonkin kosmisen siunauksen saattelemana uuteen alkuun. Samalla kun elokuvan lopullinen luonne on Raamatun vastainen, sisältää se kuitenkin monia kohtia, jotka saattavat saada aikaan hyviäkin uskonnollisia väristyksiä.
Kristinuskoisia mahdollisesti koskettavia kohtauksia. Elokuva kuvaa yleisesti kristinuskoa varsin suopeassa näkökulmassa, vaikka sen uskontojen sekoittelu ja lopunaikojen kuvaaminen eivät teekään oikeutta kristinuskoiselle ajattelulle. 2012 sisältää esimerkiksi pitkähkön kohtauksen, jossa USA:n presidentti on vetäytynyt hiljentymään ja rukoilemaan Valkoisen talon kappeliin.
Monet elokuvan visuaalisesti mahtipontisista kuvauksista ovat hengellisesti koskettavia. 2012 aiheutti minulle useat uskonnolliset kylmät väreet! Yksi symbolisesti voimakkaimmista kohtauksista elokuvassa on kuvaus Sikstuksen kappelissa Vatikaanissa rukoilevasta papistosta. Loppua ennustavan maanjäristyksen aiheuttaman rakennusten halkeilun tähden kappelin kattoon maalattu Michelangelon Aatamin luominen repeytyy kahtia. Särö etenee vääjäämättömästi ja katkaisee maalauksen kahteen osaan juuri Ihmisen ja Jumalan sormien välistä. Mitä Raamattu kertookaan viimeisestä tuomiosta!
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ‘Menkää pois minun luotani, te kirotut…” (Matt. 25:41)
Ihminen repäistään erilleen Jumalasta ja tämän jälkeen ihmiskäsin rakennettu Temppeli sortuu. Ajatuksia herättää myös Sikstuksen kappelin kaatuminen esipihalla rukoilevien ihmisten päälle. Koska elokuva ei esitä Kristuksen toista tulemista eikä kristittyjen ylöstempausta, on hieman vaikea päättää mitä tarkalleen ottaen ajatella tästä kohtauksesta. Ovatko alle jäävät osa Kristuksen ruumista vai eivät? Voimakas kuva on joka tapauksessa, samoin kuin vaihtoehtoisessa elokuvan posterissa kin esitetty kohtaus Rio de Janeiron Kristus-patsaan sortumisesta. Mieleen tulee Jeesuksen sanat:
Tulee aika, jolloin sanotaan — vuorille: ‘Kaatukaa meidän päällemme’, ja kukkuloille: ‘Peittäkää meidät.’ (Luuk.23:28-31)
Jeesuksen kärsimys oli pientä sen rinnalla, mitä on tuleva meidän ja meidän lastemme ylle, sillä “Jos näin tehdään vihannalle puulle, mitä tapahtuukaan kuivalle!” Useissa kohden elokuva tuo esille myös ihmisluonnon raadollisuuden kuvausta, joskin mukaan on mahdutettu myös lopullista solidaarisuuden voittoa. 2012 Herättää ajatuksia ja elokuvasta on hyvä keskustella perheissä.
- Miten 2012 eroaa kristillisestä käsityksestä lopun ajoista?
- Mitä yhtenäisyyksiä oli havaittavissa?
- Kuinka elokuvan henkilöt toimivat uhkaavassa tilanteessa?
- Mitä pitäisi ajatella maailmanlopusta, onko sitä pelättävä?
Otsikko
Tyylilaji: Katastrofi / scifi / trilleri / toiminta / seikkailu
Valmistusvuosi: 2009
Kesto: 2h 38 min.
Ikäraja: K13
Ohjaus: Roland Emmerich
Pääosissa: John Cusack, Amanda Peet, Woody Harrelson
Hyvät:
Huonot:
Rumat:
Elokuva:
En olisi ikinä uskonut antavani tälle elokuvalle hyvää arviota! Kohdataan faktat: kyseessä on Roland Emmerich-elokuva, joka käsittelee (jälleen kerran) maailman loppua. Kuinka tästä voi seurata mitään hyvää? Independence Day (1996), Godzilla (1998), The Day After Tomorrow (2004), 10,000 BC (2008)… Millä älyttömyydellä rymistellään tänä vuonna? Mutta ei, Emmerich ei tarjoile uutta 10,000 BC:n kaltaista elokuvallista hirvitystä. Unohtakaa myös Armageddonit, Deep Impactit ja muut: 2012 on yksinkertaisesti paras tämän tyyppisistä katastrofigenren end of the world-elokuvista!
2012 oivaltaa erään tärkeän seikan 2 ½ tuntia kestävistä maailmanlopun draamoista. Sen, että tällaiset megaelokuvat ovat ensisijassa viihdettä ja että ne kaipaavat ripauksen pilkettä silmäkulmaan. 2012 ratsastaa mielyttävällä keveän huumorin ja raskaan ryminän yhdistelmällä. Tämä elokuva saa yleisön hurraamaan, ja juuri sitä varten se on tehtykin. 2012 sisältää niin uskomattoman läheltä piti- tilanteiden sarjan, että elokuva alkaa hymyillä itselleen jo varsin varhaisessa vaiheessa.
(Tämä kappale sisältää paljastuksia elokuvan tapahtumista.) Näemme esimerkiksi päähenkilöiden pakenevan sortuvaa rotkoa limusiinilla kaiken, siis KAIKEN, sortuessa vierellä, takana ja edessä. Limusiinilla! Tietysti auto lipuu jatkuvasti vaarojen ali täpärämmin kuin Oasis of the Seas. 2012:n rotkon partaalla roikkuvat massiiviset ja pitkät pakokohtaukset ovat mahtavaa katsottavaa. Elokuva onnistuu luomaan jatkuvasti todella jännittäviä tilanteita. Maailman lopun viihteelle on vain antauduttava, 2012 tekee tämän selväksi jatkuvasti. Kyseessä ei ole (ainoastaan) dramatiikasta ja nyyhkyttelystä – kun päähenkilöt viimein löytävät lentokoneen siivittämään pakoaan supertulivuorelta, on se sattumalta ladattu täyteen Las Vegasin autonäyttelyn urheilu- ja luksusautoja. Päähenkilöt juoksevat karkuun, kun koko maailma näyttää räjähtävän ja päätyvät Bentleyn rattiin. Mahtavaa!
Väkivalta, raakuus ja intensiteetti:
Koko elokuva perustuu uhkalle ja miljardien ihmisten kuolemiselle. Kuvakielessään 2012 on synkkä ja melodramaattinen, visuaalinen raakuus esitetään kuitenkin lähinnä suuren mittakaavan tapahtumien kuvaamisena.
2012 pyörittää katsojan silmien edessä yhteensä useiden tuntien ajan kuvamateriaalia täydellisestä tuhoutumisesta. Valtava määrä omaisuutta ja rakennelmia pirstoutuu palasiksi. Pahimmissa paikoissa ihmisiä kuvataan useimmiten kuitenkin pieninä yksityiskohtina massiivisen mittakaavan otoksissa. Näemme ihmisiä roikkuvan sortuvista pilvenpiirtäjistä jne.
Elokuvan kiivasta tunnelmaa lisää monien päähenkilöiden ja tärkeiden sivuhenkilöiden kuolema. 2012 sisältää riittävän määrän inhimillistä kärsimystä, että sitä voi kutsua emotionaalisesti erittäin intensiiviseksi. Elokuvateatterissa edessäni oleva katsoja painoi päätään jatkuvasti kumppaninsa kainaloon. Elokuvan teema saattaa jäädä kaivelemaan, erityisesti lapsilla elokuvan näkeminen aiheuttaa melko varmasti maailmanlopun pelkoa.
Kuitenkin vahva scifikonteksti ja ajoittain kepeä ote tekevät elokuvasta useille helposti katsottavan. 2012 on erittäin rajua toimintaa ja ryminää alusta loppuun, aikuiselle se ei kuitenkaan välttämättä sisällä mieleen syöpyviä häiritseviä raakuuksia. Verta käytetään vain erittäin harvoissa kohtauksissa ja ihmisten välistä väkivaltaa elokuva ei sisällä juuri laisinkaan.
Seksi ja alastomuus:
Yksi päähenkilöistä on ammatiltaan plastiikkakirurgi ja rinnan kohotuksista on ajoittain puhetta. Lopulta tämäkin kuitenkin kääntyy osin rakentavaan sävyyn: rinnat oli laitettu uusiksi lipevän poikaystävän painostuksen tähden, ei siis omasta innokkuudesta.
Kristityt:
2012 On ladattu täyteen hengellisesti mielenkiintoista sisältöä ja yleistä uskonnollista materiaalia. Kaikki tämä tapahtuu tietysti kisakuntoon sliipatun Hollywood-viihteen taustalla.
Maya-intiaanien maailmanlopun profetia. Yli kolmetuhatta vuotta sitten kukoistanut Maya-intiaanien korkeakulttuuri on tunnettu esimerkiksi hämmästyttävän taidokkaasta astronomian tuntemuksesta. Muinaiskulttuurin piirissä tehtiin runsaasti tähtitieteellisiä laskelmia ja ennustettiin esimerkiksi auringonpimennyksiä. Mayakansojen kalenterijärjestelmä päättyy vuoteen 2012. Monille maailmanlopun ennustajille talvipäivänseisauksen aika vuonna 2012 onkin tärkeä päivämäärä. Niin myös tälle elokuvalle. 2012 hyödyntää kaupallisesti vuodelle 2012 ennustettua maailmanloppua, esittäen kuvauksensa tapahtumien kulusta ja muinaisen väliamerikkalaisen kalenterin päättymisen yhteyksistä tähän. Vuoden 2012 myytti on voimakas erityisesti New Age -liikkehdinnässä (lue lisää täältä, englanniksi).
Uskontojen tasapäistäminen ja maailmanlopun kuvaaminen. Sen lisäksi, että elokuva perustuu keskeisesti muinaisprofetialle, käsittelee se aihettaan kohtuullisen runsaasti erilaisten nykyisten uskontojen näkökulmista. Ainakin kristinusko, New Age ja buddhalaisuus saavat edustuksensa. Kun maailmanloppu lähtee liikkeelle, on tämä tietysti merkityksellistä useimmille uskonnoille. Elokuvassa maailmanloppuun liittyvät (pseudo)tieteelliset projektit, salaliitot, lopun ennakkoaavistukset erilaisten uskonnollisten ryhmittymien piirissä ja lopulta uskonnollinen käyttäytyminen, jota eskatologinen tilanne aiheuttaa.
Tieteisfiktion lisäksi 2012:n tarina siis sisältää muinaismytologian ja uskonnollisuuden elementtejä. Nykypäivän uskontoja esitellessään 2012 pitää huolen siitä, että monikulttuurisuus ja uskontojen kirjo tulee riittävästi esille. Tämän jälkeen uskonnollinen sisältö on kuitenkin eniten kristinuskoa kuvailevaa. Yhdysvaltain presidentti pitää tiedotustilaisuuden, jossa hän paljastaa maailman olevan lähellä loppuaan. Hänen sanansa kuvaavat elokuvan yleistä luonnetta varsin hyvin:
“Me edustamme useita uskontoja, mutta uskon että seuraavat sanat kuvaavat meidän kaikkien tuntoja. ‘Herra on minun paimeneni…’ “.
Elokuvalla on taipumusta esittää eri uskonnollisuuden muodot harmonisena ja yhteensopivana kokonaisuutena. Elokuvan aikana näemme tieteilijöitä laitteidensa äärellä, tiibetiläisiä munkkeja vuoristotemppeleissään ja kristittyjä suurkaupungin kaduilla Jeesus-kyltteineen. Elokuva viljelee ajatusta siitä, että tiede ja kaikki uskonnot ovat lopulta yhteneviä. Kaikki olivat jollakin tapaa oikeassa ja katsojalle saattaa herätä ajatus siitä, että kaikki uskonnot ovat lopulta jollakin tapaa samanlaisia. Kun 2012 vielä esittelee New-Age tyyppistä ikiaikaisia Mayojen salaisuuksia korostavaa uskonnollisuutta (erityisesti henkilöhahmo Charlie Frost) , korostuvat sen synkretistiset pyrkimykset. Osa elokuvan sanomaa tuntuu Frostin sanoja käytten olevan:
Mayat ennustivat sen, Kristityt puhuvat siitä Kristuksen toisena tulemisena, Raamattu puhui siitä, tavallaan…
Samoin buddhalaiset ymmärtävät sen syvässä viisaudessaan ja niin edelleen. Maailmanloppu kilpistyy näennäistieteellisyyden lisäksi yhteisen uskonnollisen viisauden kohteeksi. Kun varsinainen loppu ei elokuvassa tietenkään sisällä Kristuksen toista tulemista tai viimeistä tuomiota, on elokuva kristitystä näkökulmasta tietyllä tapaa harhaoppinen. Tietenkään mikään elokuva, joka esittää maailman loppumisen ilman Kristuksen ilmestymistä ei voi olla kristityn opin mukainen.
On hieman ristiriitaista, että samalla viittaavat runsaasti kristinuskoon. ja että kristillinen symbolismi on elokuvassa vahvasti läsnä. Tällaiset elokuvat viljelevät ajatusta siitä, että Raamattua voidaan kyllä käyttää vahvana allegoriana tulevasta lopusta, mutta varsinaiset keskeiset ajatukset Kristuksen toisesta tulemisesta ja viimeisestä tuomiosta voidaan ohittaa. Kristillisen opin mukaan elokuva on lopun aikojen kuvaamisessaan harhainen myös siinä, että siinä on vahvasti läsnä raamatullisen vedenpaisumuksen toistuminen. 1. Mooseksen kirjan mukaan tätä ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Teema käy ilmi jo mainosjulisteesta, mutta Näytä juonipaljastus
Ja Jumala sanoi Nooalle ja hänen pojilleen: “Minä teen liiton teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa, kaikkien elävien olentojen kanssa, jotka ovat teidän kanssanne maan päällä, lintujen, karjaeläinten ja kaikkien villieläintenkin kanssa, kaikkien niiden kanssa, jotka tulivat arkista ulos. Minä teen liiton ja annan teille lupaukseni: koskaan enää ei vedenpaisumus tuhoa kaikkea elävää, se ei koskaan enää hävitä maata.” (1.Moos. 9:8)
2012 ei tässä mielessä valmista kristittyjä loppua varten, vaan yhtyy niiden lukemattomien elokuvien joukkoon jossa maailmanloppu ja Armageddon kyllä tulevat, mutta ilman Kristusta. Ihmiskunta pääsee sitten jotenkin omine voimineen ja ehkäpä jonkin kosmisen siunauksen saattelemana uuteen alkuun. Samalla kun elokuvan lopullinen luonne on Raamatun vastainen, sisältää se kuitenkin monia kohtia, jotka saattavat saada aikaan hyviäkin uskonnollisia väristyksiä.
Kristinuskoisia mahdollisesti koskettavia kohtauksia. Elokuva kuvaa yleisesti kristinuskoa varsin suopeassa näkökulmassa, vaikka sen uskontojen sekoittelu ja lopunaikojen kuvaaminen eivät teekään oikeutta kristinuskoiselle ajattelulle. 2012 sisältää esimerkiksi pitkähkön kohtauksen, jossa USA:n presidentti on vetäytynyt hiljentymään ja rukoilemaan Valkoisen talon kappeliin.
Monet elokuvan visuaalisesti mahtipontisista kuvauksista ovat hengellisesti koskettavia. 2012 aiheutti minulle useat uskonnolliset kylmät väreet! Yksi symbolisesti voimakkaimmista kohtauksista elokuvassa on kuvaus Sikstuksen kappelissa Vatikaanissa rukoilevasta papistosta. Loppua ennustavan Maan järistyksen ja halkeilun tähden kappelin kattoon maalattu Michelangelon Aatamin luominen repeytyy kahtia. Särö etenee vääjäämättömästi ja halkaisee maalauksen kahteen osaan juuri Ihmisen ja Jumalan sormien välistä. Mitä Raamattu kertookaan viimeisestä tuomiosta!
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ‘Menkää pois minun luotani, te kirotut…” (Matt. 25:41)
Ihminen repäistään erilleen Jumalasta ja tämän jälkeen ihmiskäsin rakennettu Temppeli sortuu. Ajatuksia herättää myös Sikstuksen kappelin kaatuminen esipihalla rukoilevien ihmisten päälle. Koska elokuva ei esitä Kristuksen toista tulemista eikä kristittyjen ylöstempausta, on hieman vaikea päättää mitä tarkalleen ottaen ajatella tästä kohtauksesta. Ovatko alle jäävät osa Kristuksen ruumista vai eivät? Voimakas kuva on joka tapauksessa, samoin kuin vaihtoehtoisessa elokuvan posterissa esitetty kuva Rio de Janeiron Kristus-patsaan sortumisesta. Mieleen tulee Jeesuksen sanat:
Tulee aika, jolloin sanotaan — vuorille: ‘Kaatukaa meidän päällemme’, ja kukkuloille: ‘Peittäkää meidät.’ (Luuk.23:28-31)
Jeesuksen kärsimys oli pientä sen rinnalla, mitä on tuleva meidän ja meidän lastemme ylle, sillä “Jos näin tehdään vihannalle puulle, mitä tapahtuukaan kuivalle!” Useissa kohden elokuva tuo esille myös ihmisluonnon raadollisuuden kuvausta, joskin mukaan on mahdutettu myös lopullista solidaarisuuden voittoa. 2012 Herättää ajatuksia ja elokuvasta on hyvä keskustella perheissä.
- Miten 2012 eroaa kristillisestä käsityksestä lopun ajoista?
- Mitä yhtenäisyyksiä oli havaittavissa?
- Kuinka elokuvan henkilöt toimivat uhkaavassa tilanteessa?
- Mitä pitäisi ajatella maailmanlopusta, onko sitä pelättävä?
Kirjoittaja: Matti Pekkarinen
Avainsanat: 4-5 tähteä, K13, Katastrofi, Scifi, Seikkailu, Toiminta, Trilleri
Voit olla kiinnostunut myös seuraavista artikkeleista:
- Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta
- Indiana Jones ja Viimeinen ristiretki
- Apinoiden planeetta (2001)
- The lost world – Jurassic Park (Jurassic Park 2)
- Yön ritari (Batman)
Pankki: 529002-2201386, tai osallistu muulla tavoin
Kommentit
Jätä vastaus
Kuukauden arvostelu
Keskustelua
