Aleksanteri
Homouden kuvaaminen kompastuskivenä
Tyylilaji: Draama / sota / historia / eeppinen / elämänkerta
Valmistusvuosi: 2004
Kesto: 2t 48min
Ikäraja: K15
Ohjaus: Oliver Stone
Pääosissa: Colin Farrel, Angelina Jolie, Val Kilmer, Anthony Hopkins
Hyvät: Historiallinen draama. Visuaalinen ilme. Suuruus.
Huonot: Poikarakkauden nostaminen kantavaksi teemaksi oli virhe suurta yleisöä ajatellen.
Rumat: Homous ja homoeroottisuus. Lukuisat vaimot. Muutama raaka taistelukohtaus.
Elokuva: 
Aleksanteri on suurelokuva miehestä, joka ansaitsee suurelokuvan. Elokuva on erittäin hyvin toteutettu, sekä tarinan kerronnan että kuvauksen kannalta. Aleksanteri punoo yhteen legendan kaikkien aikojen suurimmasta sotapäälliköstä ennen kaikkea draaman keinoin, tasapainoillen mallikkaasti tarun ja todellisuuden rajalla. Aleksanterin samastumista Kreikan taruston sankareihin kehitellään hienosyisesti, elokuvaa vie eteenpäin perhedraama ja mukana on myös rakkaussuhdedraamaa sekä sotilaspäällikködraamaa. Aleksanteri on sotaelokuva, mutta yllättävän vähän taisteluelokuva. Kyseessä on sotadraamaa, jossa kuvataan oikeastaan vain kaksi taistelua. Nämä kohtaukset tehdään tyylillä ja pitkän kaavan mukaan, toiminta on veristä, brutaalia ja samalla kaunista.
Aleksanteri Suuren edesottamuksia ajatellen jonkinlainen valintahan taistelujen suhteen on välttämättömyys. Tässä filmi osuu elokuvallisesti nappiin, Aleksanteri painottaa historiallista elementtiä toiminnan ylitse ja repii draamansa älykkäästä taruston ja suurten haaveiden kehästä. Suurelle yleisölle tämä ei välttämättä kuitenkaan kelpaa yhtä hyvin kuin kevyempi toiminnallisuus. Aleksanteri onnistuu kuitenkin erinomaisesti siinä tehtävässä, jonka se pyrkii täyttämään: todellisen historiallisen suurmiestarun luomisessa tavalla, joka elokuvan aiheutamien pettymystenkin läpi kykenee luomaan innoittavan ilmapiirin ja mieleen painuvan henkilökuvan. On siis hyvä huomata, että Aleksanteri on ennemmin historiallinen draama kuin action-elokuva.
Näyttelijätyö on laadukasta. Roolituksesta sen verran, että Colin Farrell kyllä sopii aikuiseksi Aleksanteriksi erityisen hyvin, mutta hänen näyttelemänsä teini-Aleksanteri näyttää jokseenkin koomiselta vain vuotta vanhemman Angelina Jolien esittämän äidin rinnalla! Elokuvassa on siis omat lapsenkenkäiset hetkensä, nimenomaisesti juuri Farrelin ja Jolien yhteistyöskentelyssä. Tämän ulkopuolella Aleksanteri näyttäytyy kaikin osin huolitellulta epiikalta.
Farrellista ja Joliesta hyvä aasinsilta elokuvan huonoihin puoliin. Harvoin on nähty elokuvan moraalisten ulottuvuuksien vaikuttavan filmin yleiseen katselunautintoon ja kassamenestykseen suuren yleisön keskuudessa samalla tavalla kuin tässä elokuvassa. Hyvien valintojen vastapainoksi Aleksanteri tarjoaa erään 2000-luvun suurelokuvien suurimmista virhevedoista: Oliver Stone päättää nostaa antiikin Kreikan miesten homoseksuaalisen kulttuurin sekä Aleksanterin ja poikain homoeroottisuuden elokuvan kantavaksi teemaksi! Arvelut Aleksanterin ja Hefaistionin homoseksuaalisesta suhteesta muodostavat tämän elokuvan “rakastaja vailla vertaa”-rungon. Aleksanterin suurin rakkaus on mies. Välillä jopa orgastinen homosekseksuaalinen ilmapiiri pistää peruskatsojatkin hämilleen. Heteroseksuaalinen miesyleisö ja seurustelevat parit saavat tuta kohtelua, jota eivät tämänkaltaisen eeppisen sotaelokuvan pääasiallisena kohdeyleisönä odottaneet.
Myöskään nyky-Kreikan reaktio ei ollut kovin hurmioitunut, mutta voitte vain kuvitella taloudellista pettymystä Amerikassa! USA:ssa Aleksanteri tuotti kokonaisuudessaan 12 miljoonaa dollaria vähemmän kuin saman tyyppinen ja samana vuonna ilmestynyt Troija pelkästään avausviikonloppuna (kokonaisuudessaan Aleksanteri tuotti kotimaan markkinoillaan lähes 100 miljoonaa dollaria vähemmän kuin Troija). Kaiken tämän lisäksi Stonen jukuripäinen valinta on valtava pettymys katselijoille, joita homoeroottinen ilmapiiri sattuu häiritsemään. Ohjaajan näkemys jäänee elokuvan historiaan monenlaisia tappioita tuottaneena kummallisuutena erityisesti siitä syystä, että Aleksanteri Suuren tarinassa olisi ollut kovin monia polkuja tutkittavana. Vielä kun faktoihin perustuva historiallinen pohja on hieman hutera.
Esimerkkinä moraalis-uskonnollisen sisällön yhtä suuresta vaikutuksesta mainstream-filmin saamaan vastaanottoon voi toimia ainoastaan, jälleen samana vuonna julkaistu, Passion of the Christ. Kyseinen jymymenestys Kristuksen kärsimyksestä tienasi elokuva-levityksensä aikana Amerikassa kymmenen kertaa enemmän mammonaa kuin Aleksanteri homo-poikineen. Ohjaajan valinnoilla on ollut laajoja elokuvallisia ja taloudellisia vaikutuksia! Toisaalta muistamme kuitenkin valtavan menestyneen homoutta kuvaavan länkkärin Brokeback Mountainin seuraavalta vuodelta 2005, mikä lopulta vaikuttaa elokuvan hyväksyntään?
Väkivalta, raakuus ja intensiteetti:
Aleksanteri sisältää erittäin verisesti ja raa’asti toteutettuja taistelu- ja tappamiskohtauksia, kuitenkaan nämä eivät muodosta elokuvan ydintä eivätkä ole koko elokuvan läpi jatkuvia. Jotkut saattavat kokea kuvat verisistä taisteluista häiritsevinä. Visuaalinen raakuus ei kuitenkaan yhdisty synkkään tai ahdistavaan ilmapiiriin, vaan lähinnä historiallisen dramatisoidun dokumentoinnin tunnelmaan. Elokuvassa on kaksi suurta taistelukohtausta, joissa näytetään lähitaistelussa tapahtuvia tappoja, veren roiskumista ja raajojen mössäytymistä sekä muutama näiden kohtausten ulkopuolella tapahtuva tappo tai raakuus.
Taistelukohtaukset: Aleksanteri viiltää rituaalisessa teurastuksessa härän kurkun auki – hänen naamalleen roiskahtaa verta. Papin näytetään lyhyesti tutkivan pöydälle levitettyjä härän sisäelimiä ilmeisesti ennustaakseen niistä. Taistelussa irtoaa raajoja ja turskahtelee verta, miehet kuvataan jatkuvasti vereen yltä päältä tahriutuneina. Paljon lähitaistelukuvia. Useissa kuvissa nähdään miehen suusta purskahtavan verta tappavan iskun seurauksena. Lähikuvia miekan tms. terän painumisesta lihaan. Vaunun pyöriin kiinnitetyt terät murskaavat ja mössäävät jalan verisesti. Myös eläimistä vuotaa verta, erityisesti hevoset ovat brutaalin käsittelyn kohteena.
Muut kohtaukset: Miehiä murhataan ja teloitetaan ilman varoitusta, usein työntämällä miekka tai keihäs ruumiin läpi. Kallion seinälle maalattujan taruston kuvaelmia kuvataan ja kerrotaan useiden taruhenkilöiden raaoista kohtaloista: omien lasten teurastamisesta (Medeia), ikuisesti jatkuvasta kidutuksesta (Prometheus) ja oman silmän puhkaisemisesta (Oidipus). Tien viereen on nostettu verisiä ruumiita varoittamaan muita kapinoinnista. Taistelun jälkeen kuvataan ruumiiden merta ja haavoittuneiden telttaa, Aleksanteri armomurhaa oman vakavasti haavoittuneen sotilaansa.
Seksi ja alastomuus: 
Elokuvassa on jatkuva HOMOEROOTTINEN lataus. Selkeä homoseksuaalinen viitekehys antaa tunnelmansa ruudussa jatkuvasti näkyville naisellisesti ja tyttömäisesti meikatuille miehille, miesten välisille keskusteluille keskinäisestä rakkaudesta, armeijan kauniista sotapojista ja muusta sellaisesta. Miesten ja naisten seksuaalisesti viettelevää tanssia kuvataan. Pitkä rakastelukohtaus, jossa nainen ja mies täysin alasti. Jatkuvaa puhetta Afroditesta, rakkauden jumalasta. Raiskauksia.
Hefaistion on Aleksanterin paras ystävä sekä elokuvan ja joidenkin lähteiden mukaan hänen tärkein miespuolinen rakastajansa Hefaistion kuvataan pitkähiuksisena, silmiltään meikattuna ja viettelevästi elehtivänä homoseksuaalina. Aleksanteri ei osallistu varsinaiseen visuaalisesti esitettyyn homoseksuaaliseen toimintaan Hefaistionin kanssa. Aleksanteri ja Hefaistion puhuvat rakkaudesta ja syleilevät. Aleksanterin suhde Hefaistioniin kuvataan intohimoisena, luottavana ja antautuvana rakkautena (todellisuudessa Aleksanteri ilmeisesti pyysi Kreikan papistolta lupaa Hefaistionin palvomiseen Jumalana – ainoastaan puolijumalana palvominen hyväksyttiin). Elokuvan alussa esitetty lause saa todellisen merkityksensä filmin edetessä: “Myöhemmin sanottiin, ettei Aleksanteri hävinnyt koskaan – paitsi Hefaistionin reisiotteessa”.
Tämän lisäksi elokuvassa esiintyy jatkuvasti lähes transseksuaalin näköinen hovipoika. Aleksanteri suutelee kaunista poikaa huulille pitkään eroottisen miesten miehille esittämän tanssiesityksen jälkeen. Miesten homoseksuaaliseen raiskaukseen viitataan lyhyesti visuaalisen kuvamateriaalin avulla. Aleksanteri on puolialastomien kauniiden poikien ympäröimä. Elokuvassa on monia homoudesta puhuvia dialogiosuuksia (katso seuraava kategoria). Ja kreikkalaisten/makedonialaisten miesten yhteisten ryyppyjuhlien tunnelma kuvataan orgastisena, miehet suutelevat miehiä ja esiintyvät miehille keimaillen ja tapahtuu ilmeisesti homoseksuaalisia väkisinmakaamisia.
Elokuvan alussa mies yrittää juovuspäissään maata väkisin vaimonsa repien tältä vaatteita ja alistaen häntä voimallaan, hän lopettaa nähdessään poikansa samassa huoneessa. Paljon myöhemmin Aleksanterin ja hänen vastavihityn vaimonsa välisessä rakastelukohtauksessa kuvataan naisen arkoja alueita pitkään, tunnelma on eroottinen ja voihkintaa kuullaan. Huoneeseen tullessaan nainen kysyy Aleksanterilta halveksuvasti rakastaako hän Hefaistionia. Naisen edustamassa kulttuurissa ei ilmeisesti miesten homoseksualisuus ole yleistä. Aleksanteri vastaa kertoen siitä, kuinka rakkautta on monenlaista. Seuraava seksikohtaus alkaa väkivaltaisella naisen väkisin ottamisella: Aleksanteri kantaa voimallisesti vastustelevan naisen sänkyyn ja riisuu hänet rajusti. Kohtaus vahvistaa virheellistä kuvaa siitä, että vastustelevat naiset -raiskauksen uhrit- kuitenkin lopulta haluava tulla otetuiksi. Elokuva on siis vahvasti BI-seksuaalisesti virittynyt.
Kristityt:
Elokuvassa on uskonnollista ja kristityn moraalin vastaista sisältöä.
Kristityn heteroseksuaalisen sukupuolimoraalin omaava henkilö ei pysty katselemaan homoeroottisuutta häiriintymättä, homoeroottinen ilmapiiri tuhoaa kovin monet muuten liikuttavatkin kohtaukset. Vakaumukselliselle heterolle homous on jatkuvasti ja häiritsevästi läsnä, muuten vaan heterollekin se on jotenkin erityisen ärsyttävä piirre elokuvassa ja tulee vaikuttamaan katseluelämykseen.
Opettaja Aristoteles puhuu ensin kohtuullisuudesta ja himojen hallinnasta purkautuen tämän jälkeen ylistämään homoseksiä. Tämä alakouluikäisille pojille esitetty puhe värittää tämän jälkeen koko elokuvan aikaisen Aleksanterin ja Hefaistionin sekä muiden miesten välisen toiminnan:
Kun miehet makaavat yhdessä himosta [se on intohimoillemme antautumista, ja] se ei edistä erinomaisuuttamme. Kuten ei muukaan kohtuuttomuus – - Mutta miesten maatessa yhdessä hyveellisyyden kuuluessa suhteeseen, se on puhdasta ja suurenmoista. Kun he tuovat esiin parhaan tosissaan, se on rakkautta miesten välillä, jotka voivat rakentaa kaupunkivaltion ja nostaa meidät mutalammesta. (Katso mitä Raamattu sen sijaan sanoo)
Äiti puhuu lapselleen Aleksanterille:
Täytät jo 19 ja tytöt sanovat jo että [et pidä heistä ja] pidät Hefaistionista enemmän. Minä ymmärrän. Se on luonnollista nuorukaiselle. Mutta jos lähdet Aasiaan jättämättä perillistä, vaarannat kaiken.” Aleksanteri vastaa paatoksella: “Hefaistion rakastaa minua… itsenäni, ei asemani takia.
Aleksanteri ja Hefaistion puhuvat romattisessa sävyssä: “Jää luokseni tänä yönä, Hefaistion” – “Välitän vain sinusta ja Afroditen sulohenkäyksen kautta… Pelkään menettäväni sinut…”. Veljesrakkaus ei ole kiellettyä, mutta edellisten lainausten ja eroottisen kuvamateriaalin perusteella kaikki tällaiset kohtaukset saavat tulkinnan homoseksin kautta.
Homous on nykyään arka aihe. Tavallinen ihminen saa usein kokea homouskeskustelun olevan nykyään yhtä suvaitsematonta kuin ennen julkisen keskustelun alkamista ja seksuaalisen tasa-arvoa kannattavien äänitorvien avautumista. Homoudesta puhumista saattaa tuntua rajoittavan uusi suvaitsevaisuuden normi. Myös monet uskonnollista vakaumusta edustavat tahot joutuvat usein olemaan varpaillaan ja välttelevät suoraa puhetta asiasta. Niinpä nytkin on aihetta käsiteltävä huolellisesti ja hienovaraisesti. Näin myös sen takia, että Jumalan tahto on, että emme toisiamme turhaan loukkaa (Ef. 4:29).
Peruslähtökohta on siis todettava heti alussa ja se tulee pitää mielessä: kristinuskon mukaisesti meidän tulee osoittaa lähimmäisen rakkautta kaikille ihmisille KATSOMATTA SIIHEN OVATKO HE MIELESTÄMME SYNTISIÄ TAI SAASTAISIA vai eivät (laupias samarialainen ja syntinen nainen). Tarkoituksenani ei ole puhua homoja vastaan, ihmisenä he ovat aivan yhtä arvokkaita ja aivan yhtä syntisiä kuin kaikki muutkin. Homoseksuaaliseen elämäntapaan ja tätä edistävään kulttuuriin kuuluu kuitenkin jatkuva synnissä eläminen ja katumattomuus. Raamattu tuomitsee homouden syntinä (Room.1:24-28) ja tämän tähden raamatullinen usko antaa aiheen homokulttuurin ja -elämäntavan vastustamiselle.
Raamatulliseen uskoon tukeutuvan kristityn ei ole oikein siunata tai rakastaa homoutta, aivan samoin kuin hänen ei ole oikein siunata tai rakastaa murhaakaan. Kuitenkin Raamattuun tukeutuvan kristityn tulee siunata ja rakastaa ja nuhdella homoseksuaalisia ihmisiä aivan samoin kuin muitakin lähimmäisiään, sillä “kaikki ovat syntiä tehneet” ja Jeesus sanoo “rakasta lähimmäistäsi”. Jatkuvasti Raamattu kuitenkin kehottaa parannukseen, aviorikoksesta kiinni jääneen naisen Jeesus lähettää matkaan sanoilla “mene, äläkä enää tee syntiä”. Usko Jeesukseen Kristukseen on lisäksi mahtava puhdistava voima! Raamatun perusteella emme voi tukea homoseksuaalista elämäntapaa, mutta tämä ei tarkoita ettemme voisi rukoilla heidän puolestaan ja osoittaa laupeutta auttamalla. Jotain erityistä näyttäisi lisäksi liittyvän siiveettömyyden tuomitsemiseen seurakunnan sisällä. Kristityn on oikeus sanoa, että homoseksuaalisuutta esittävä viihde häiritsee häntä! Mutta kunnioitamme ihmisiä, vielä enemmän Jumalaa.
Homoseksuaalisuuden luonnollistamisen lisäksi elokuvassa on jatkuvasti puhetta KREIKKALAISISTA JUMALISTA, joita elokuvan henkilöt kunnioittavat palvovassa sävyssä. Tämä on tietysti luonnollista antiikin Kreikkaa kuvaavalle elokuvalle. Katsojan on kuitenkin hyvä olla tietoinen siitä, että tämä nostetaan esiin (vaikkakaan ei yhtä esille ponnahtavaan asemaan kuin seksuaalisuusteema). Kreikkalaisten myyttien ja jumaltarujen maailma on Aleksanterissa jokseenkin keskeisessä osassa, monia asioita tehdään Zeuksen nimeen. KOHTALOUSKOA esitellään ja puhutaan monien jumalien suosiollisuudesta. Aleksanterista puhutaan jatkuvasti Zeuksen poikana ja kerrotaan kuinka hänet oli tähän asemaan ylennetty. Kerran fiilistellään:
Aleksanteri, jumalan poika. Se oli tietysti myytti, tai ainakin se alkoi myyttinä…
Meidän on muistettava kuka on todellinen Jumalan Poika, Jeesus. Muuta nimeä ei ole annettu, joka pelastaa. Sekä homouden että kreikkalaisten jumaluuksien kuvaamisen osalta Aleksanteri pyrkii jonkinasteiseen historialliseen realismiin, vaikkakin homouden osalta korostukset ovat selvästi myös taiteellinen valinta. Joka tapauksessa elokuva sisältää paljon materiaalia, joka saattaa häiritä kristittyä katsojaa.
Elokuvan esittelemä arvomaailma on kristillisestä seksuaalietiikan näkökulmasta kieroutunut riippumatta sen historiallisesta todenmukaisuudesta. Antiikin kreikkalainen kulttuuri ilmeisesti sisälsi runsaasti miesten homoseksuaalisuutta, myös Paavali joutui ottamaan asiaan kantaa useaan otteeseen ja vastustamaan tätä julkisesti kovin sanoin. Aleksanterin homoseksuaalinen sisältö esitetään erityisen häiritsevässä muodossa (raiskaukset), paatoksellisen puolustamisen sävyssä (Aristoteleen opetus) ja normalisoivassa viitekehyksessä (koko seksuaalinen sisältö). Kritiikkiä Aleksanteri ei sisällä.
Kirjoittaja: Matti Pekkarinen
Avainsanat: 4-5 tähteä, Draama, Eeppinen, Elämänkerta, Historia, K15, Sota
Voit olla kiinnostunut myös seuraavista artikkeleista:
Pankki: 529002-2201386, tai osallistu muulla tavoin
Kommentit
9 Vastausta artikkeliin “Aleksanteri”
Jätä vastaus
Kuukauden arvostelu
Keskustelua
- Niin. Eipä tämä ole heteromiesten saunailtaan mikään ykkösvalinta
. Pyyhkeet päällä puolihikisinä nahkasohvalla istuttaessa saa itse kunkin hapuilemaan stop-nappulaa. Eeppinen taistelu sinänsä ihan hyvää tässä elokuvassa.
Miun mielestä tämä on yksi parhaimpia leffoja, joita olen nähnyt. ehkäpä syynä on sitten se Aleksanteri/Hefaistion -kuvio, josta ie pidän paljon.
Myös tällaiselle uskon-kaikki-myytit -hepulle elokuva on kuin välipala. Kaikki on hyvin suunniteltu etukäteen, eikä mikään mene yli hilseen.
Itse antaisin 4,5 tähteä, sillä tuo seksikohtaus on liian… heteroa? [älkääkä nyt tuomitko minnuu väärin, en vain osaa laittaa lausetta järkevään muotoon]
Siis mitä vikaa siinä on, että elokuvassa kuvataan tuota Aleksanterin ja Hefaistionin homo suhdetta? Taitaa arvostelijat olla homovastaisia ihmisiä tän perusteella.
Ite rakastan tätä elokuvaa todella paljon ja rakastan sitä, että elokuvassa on homo vireys. Aleksanterin ja Hefaistionin rakkaus on mun mielestä aivan käsittämättömän kaunista ja oon aivan onneni kukkuloilal aina herrojen rakkauden osoitus kohtauksissa. Sitä paitsi monista lähteistä löytyy todisteita sille, että Hefaistion oli todellakin Aleksanterin suuri rakastettu. Ja itse olin ekalla kerralla positiivisesti häkeltynyt Aristoteleen sanoista, kuinka miesten rakkaus on suotavaa. Kristinusko on mielestäni hirveän ahdasmielinen uskonto ja harmittaa ettei itsellä vielä ole riittänyt ikää erota kirkosta.
Oi, että tosiaan rakastan Aleksanteri elokuvaa ja lempi kohtauksiani ovat nuo Aleksanterin ja Hefaistionin rakkaus kohtaukset kuten jo sanoin ja muistan ne lähes kokonaan ulkoa.
Mielestäni oli myös ihanaa, kun Kleitoksen murhan jälkeen Aleksanteri oli masentunut ja kun vaimo yritti päästä hänen luokseen Hefaistion sanoi ettei Aleksanteri tarvitse vaimoaan. Sitten kun vaimo kysyi tarvitseeko Aleksanteri sitten Hefaistionia niin Hefaistion poistui ja kasvoilla kävi sellainen ihana omahyväinen ja halveksiva katse. Harmi kun Suomeen ei rantaudu tarpeeksi elokuvia joissa olisi samanlainen vire.
Nuorena Aleksanterina esiintyvä Connor Paolo saa itsenikin huvittumaan, mutta se johtunee siitä, että olen tottunut näkemään hänet erilaisessa roolissa ja vanhempana.
Täytyy myös huomioida, että Aleksanteri on elänyt aikana jolloin on palvottu kreikkalaisia jumalia. Jotka ovat paljon mielenkiintoisempia kuin oman uskoni Jumala jos minulta kysytään. Eli elokuva olisi melko floppi jos henkilöt palvoisivat nykyaikaisia jumalia, kun todellisuudessa tuohon aikaan on palvottu Zeusta yms.
Omasta mielestäni antiikin kreikkalaiset ovat olleet ihanan suvaitsevaisia homoseksuaalisuutta kohtaan, mutta sitten on tulleet jotkut kirotut kristityt jotka mäkättivät sen olevan syntiä (pirun kristityt).
Olen tosiaan itse hetero, että turha luulla että puolustaisin näitä asioita vain koska itse olisin homoseksuaali.
Kyllä, me kristityt olemme todella suvaitsemattomia ja ahdasmielisiä. Emme hyväksy muita jumalia, jumalkuvien palvomista, itsekkäiden asioiden hoitoa lepopäivänä, vanhempien halveksimista, väärin todistamista, murhaa, aviorikosta, huoraamista, raiskauksia, insestiä, varastamista, lähimmäiselle kuuluvien asioiden himoitsemista, eläinten kanssa parittelua emmekä homoseksuaalisuutta.
Oikea raamatullinen kristinusko on suoraselkäistä, eikä se hyväksy monia asioita. Tämän ei pitäisi olla mikään uutinen kenellekään. Kristinuskoiset – ja juutalaiset jo kauan sitä ennen – ovat uskoneet näiden asioiden olevan väärin jo tuhansia vuosia. Mikään ei muuta sitä. Koska alamme nähdä hyväksyntää tälle avoimelle tuhatvuotiselle traditiolle suvaitsevaisuuden puolesta puhuvalta nyky-yhteiskunnalta? Ihmisillä siis todellakin on erilaisia moraalikäsityksiä, ”ahdasmielinen”-nimitysten jakelemista voidaan pohtia uudelleen.
Emme vihaa homoseksuaaleja, päin vastoin tahdomme toivottaa heille kaikkein arvokkaimpana pitämäämme asiaa: Jeesuksen Kristuksen tuntemista. Samoin kuin kelle tahansa. Kuinka vaikeata tätä on ymmärtää? Elokuva-arvostelun voi lukea kokonaan läpi vaikka useaan otteeseen. Luullakseni näiden asioiden pitäisi olla siinä tarpeeksi selvästi artikuloituna. Ymmärrys on vaikeaa kulttuurille, joka ei ole erityisen kiinnostunut oikeasta ja väärästä. 2000-luvulla kristittyjä pidetäänkin yhtäkkiä ahdasmielisinä. Mutta sanomme jälleen kerran: niin, emme hyväksy muita jumalia, murhaa, …
Aleksanterin ja Hefaistionin homosuhteen kuvaamisessa on yksinkertaisesti se vika, että raamatulliset kristityt kokevat sen inhottavana ja vääränä. Tämä sivusto on omistettu elokuvien väkivallan, seksuaalisuuden ja kristinuskon kannalta oleellisten piirteiden kuvailuun. Jälleen kerran: kristityllä on oikeus sanoa, että homoseksuaalisuutta esittävä viihde häiritsee häntä.
Haluan yhtyä matin ajatuksiin, siitä että me kristityt emme todellakaan vihaa homoja, emme vain hyväksy sitä, mitä he tekevät. Nykyään on se outo trendi, että kaikki muut saavat kritisoida ja kyseenalaistaa asioita, vain kristityiltä se on kielletty. Jos joku kritisoi meidän uskoamme, sitä pidetään vain terveenä kriittisyytenä, mutta voi kauheaa, jos uskova uskaltaa avata suunsa ja puhua siitä, mihin uskoo. Pitää muistaa sekin, että nämä sivustot ovat kristilliselle arvopohjalle rakentuvia, joten kaikki joutuvat ikävä kyllä sietämään meidän uskovien ahdasmielisyyttä. Itse haluan kiittää Mattia perusteellisista ja pohdiskelevista arvosteluista. Teet upeaa työtä…=)
Olen kristitty ihminen ja seison 100 prosenttisesti vakaumukseni takana, miten siis on mahdollista, että näinkin ilkeä ja suvaitsematon ihminen pystyy elämään huumeidenkäyttäjien, lesbojen, homojen ja alkoholistien keskellä ja seurassa olemalla kaikkien ystävä, ja riitelemättä kenenkään kanssa, säilyttäen jatkuvasti oman vakaumukseni. Voiko joku kertoa, mitä teen tässä kristittynä ja ihmisenä väärin, vahvat perustelut perään, en ota perustelemattomia mielipiteitä huomioon.
Publikaanien ja muiden syntisten ystävä
Kiitos hyvistä kommenteista kaikille. Kristitty suvaitsevaisuus ja suvaitsemattomuus on todella mielenkiintoinen teema ja minusta tuntuu, että se voi opettaa paljon nykyiselle suvaitsevaisuusajattelulle. Pohditaanpa hetki sitä, mitä Jeesus teki.
Yhteiskunnan kaikkein halveksituimmatkin ihmiset, huorat ja kiristäjät, kelpasivat Jumalan pojan seuraan. Kristinusko on lähtenyt liikkeelle tästä ja sen tulee olla merkkinä kristityille myös tänäkin päivänä. Tämä suvaitsevaisuuden asenne on kuitenkin jotain aivan muuta, kuin nykyinen elämäntapojen hyväksymistä vaativa suvaitsevaisuus. Mitä Jeesus sanoi aviorikoksesta kiinni jääneelle naiselle, jonka uskonnolliset kiihkoilijat meinasivat kivittää kuoliaaksi?
Mene äläkä enää tee syntiä – tässä on avain kristilliseen käsitykseen suvaitsevaisuudesta. Kristinusko ei ole uskonnollista kiivautta, joka pyrkii vihassaan tuhoamaan väärintekijät. Jeesus Kristus asetti esimerkin ja toimi aikanaan yltiöpäisen suvaitsevaisesti, säilyttäen silti moraalisen johdonmukaisuuden ja pyhyyden. Jeesus oli syömäreiden ja juomareiden ystävä.
[...] alkaa kohtauksella homohäistä. (Arvoarvostelut on käsitellyt homoutta tarkemmin elokuvan Aleksanteri arvostelussa.) Minun homoystäväni menee naimisiin hänen homoystävänsä [...]