Ben X
Kun ei ole mitään
Tyylilaji: Draama / mysteeri / tragedia
Valmistusvuosi: 2007, Belgia/Hollanti
Kesto: 93 min.
Ikäraja: K13
Ohjaus: Nic Balthazar
Pääosassa: Greg Timmermans
Hyvät: Kuvaus, ohjaus, näyttely. Kiusaamisen ja autismin teeman tutkiminen.
Rumat: Emotionaalista intensiteettiä ja tosielämän henkistä väkivaltaa, mutta yleisesti ottaen riittävän helposti katseltava elokuva
Elokuva: 
Kuinka monta kertaa tässä synkässä pohjoisessa maassa onkaan jouduttu kysymään sitä, miksi kukaan ei ymmärrä ennen kuin joku kuolee. Suomessa vasta DVD-julkaisuksi ehtinyt ja viime syksynä teattereissa pyörinyt Ben X vuodelta 2007 kertoo tarinaa koulukiusaamisesta, tarinaa joka varmasti löytää kaikupohjaa suomenniemeltä. Elokuvan ajoitus on (valitettavasti edelleen) osuva, kunpa vain muutkin kuin Hollywoodin jättituotannot saisivat maailmanensi-illan – Ben X olisi nähty Suomessa jo ennen Jokelaa.
Elokuvan nimi Ben X sisältää jo sinällään avaimen koko elokuvaan. Se sisältää nimittäin varsin kuvaavan sanaleikin leetiksi. Kyllä, elokuvan kieli on hollantia – joka on sinänsä mielenkiintoinen yhdistelmä saksalta, englannilta, venäjältä ja ruotsilta kuulostavaa arvaamattomuutta – mutta Ben X:n syvin olemus löytyy kuitenkin internetavaruuden kieliopista.
Leet tarkoittaa “edistyneiden tietokoneenkäyttäjien” nettislangia, jonka tunnistettavimpana piirteenä on kirjainmerkkien k0r\/44minen muilla merkeillä. Myös erilaiset lyhenteet kuuluvat leetiin, parhaiten tunnettuna esimerkkinä toimii esimerkiksi keskustelupalstoilla viljelty LOL tai lol. Tämän pitäisi olla tuttua jo vanhoillisemmillekin internetin käyttäjille. Mutta heille ketkä eivät koskaan ole selvittäneet, mikä tämän kirjainyhdistelmän merkitys on: Laughing Out Loud (suom. nauraa kovaan ääneen). Äimänä oleville vanhemmille leet-sanakirjaa täältä ja hieman paranoideja ajatuksia herättävää TV-reportaasia täältä. Onneksi elokuvaa ei ole tekstitetty leetiksi.
Kun yhdistetään keskenään Ben X:n kaksi mielenkiintoista kielellistä tekijää, hollanti ja leet, saadaan selville elokuvan syvä pohjavire: hollanninkielellä “Ben niks” (leetiksi Ben X) tarkoittaa “en ole mitään”. Tämä johdattaa elokuvan teemaan enemmän kuin voisi arvatakaan. Millaista on elämä, josta kukaan ei kiinnostu ennen kuolemaa? Elokuvan päähenkilö Ben pakenee tuskaista kiusatun arkeaan Archlord-nimiseen virtuaalitodellisuuteen.
Ben X on koskettava ja elokuvallisesti erittäin onnistunut kuvaus syrjäytymisestä, selviämisestä, koulukiusaamisesta ja yleensä tästä ajasta. Samalla Ben X onnistuu tavoittamaan kameratyöskentelyssään ja editoinnissaan loistavasti kuvan yliherkästä ja lievästi autistisesta mielestä. Elokuvan kerronta on hienoa psykologista draamaa, se aukeaa sekä vahvalla tunnetasolla että visuaalisesti. Tarinankerronta on tunteita ja assosiaatioita maalailevaa ja erittäin tiivistä, kuitenkin elokuva pitää intensiivisessä otteessaan loppuun asti jopa trillerimäisesti.
Myös virtuaalimaailman ja todellisuuden rajanvetojen tutkiminen on Ben X:n vahva teema. Onlineroolipelaamisen monet merkitykset tuodaan katsojan eteen varsin mielenkiintoisella ylöspanolla. Bdn X ei kerro ainoastaan virtuaalitodellisuuteen uppoamisen uhkasta, vaan tuottaa myös kuvaa tämän todellisuuspaon voimauttavasta vaikutuksesta. Elokuvassa esiintyvä Archlord on oikeasti olemassaoleva internetissä ilmaiseksi pelattava MMORPG.
Ben X on ennenkaikkea vahva henkilökuva. Päähenkilö Benin on vaikea keskittyä niihin asioihin, joita häneltä odotetaan. Hän on yliherkkä äänille ja ärsykkeille. Ben oppii kestämään häntä päähän potkivaa maailmaa rakentamalla ympärilleen oman maailmansa suojaavia muureja. Joka päivä Ben joutuu kuitenkin alistumaan nöyryytyksen alaiseksi. Onko paikkaa, jossa häntä kohdeltaisiin ihmisenä? Greg Timmermans yhdistää erittäin vahvan ja uskottavan tulkinnan erityisyydestä esitystä loistavasti tukevaan ohjaukseen ja kuvaukseen.
Ben X on haastava elokuva, suosittelen sitä lämpimästi kaikille opetusalalla työskenteleville, vanhemmille ja koulua käyville. Jokaisen kasvattajan tulisi harkita elokuvan katsomista, se avaa syviä mahdollisuuksia asioiden käsittelyyn. Ben X onnistuu olemaan koskettava ja näkökulmia avaava olematta samalla saarnaava.
Väkivalta, raakuus ja intensiteetti: 
Elokuva on jatkuvasti emotionaalisesti hyvin intensiivinen, Valtion elokuvatarkastamon sanoin se on “realistinen kuvaus raskaasta aiheesta” ja sisältää “henkistä ja ruumiillista väkivaltaa”. Ben X:n väkivalta ei ole Hollywoodin ammuskelua ja heittelyä. Ben X:n väkivalta on henkisesti loppuun saattavaa häirintää, pilkkaa ja lopulta myös lyömistä.
Sinänsä elokuva sisältää erittäin vähän väkivallan kuvaamista, eikä lähestulkoon lainkaan perinteistä visuaalista raakuutta. Ihmisen raakuudesta elokuva onnistuu silti kertomaan. Kolmentoista vuoden ikäraja tuntuu kohtuullisen korkealta! Varsinkin kuin kymmenkertaisesti enemmän hakkaamista sisältävät rainat saavat mennä läpi alemmilla ikärajoilla. Poikkeuksena tässä elokuvassa on se, että filmillä saattaisi olla väkivaltaa vähentävää sanomaa.
Ben X kertoo tosielämän väkivallasta eikä unohda sen henkisiä ulottuvuuksia. Tämä tekee elokuvasta toisaalta soveliaan ja toisaalta rankan. Joskaan elokuva ei ole rankka erityisen häiritsevällä tavalla, ainoastaan temaattisesti. Elokuva ei ole väkivaltainen sanan perinteisessä merkityksessä. Ajoittain kylläkin kuvataan videopeliä, jossa hahmot tappavat miekoilla hosuen vihollisia, tämä sisältö ei kuitenkaan ole häiritsevää (verta tai gorea ei nähdä).
Ben X:n kerronta ja kuvaus pitää kuitenkin yllä varsin tiivistä tunnelmaa. Lisäksi elokuvan teemat ovat raskaita ja itsemurha- ja murha-ajatusten ympärillä pyöritään jatkuvasti. Eri itsemurhan tavoista puhutaan. Suosittelen elokuvaa myös perheisiin, jos ajattelette lasten olevan kykeneviä sulattamaan hieman monikerroksista kerrontaa. Ben X ei kaikesta sanotusta huolimatta ole toivoton tai synkkä! Eksplisiittiseltä visuaaliselta sisällöltään se on helposti katseltava. Kiitosta intensiteetistä ilman raakuuksia!
Seksi ja alastomuus:
Näemme kiusaajien vetävän kiusatulta housut alas, paljaat pakarat näkyvät. Kohtausta toistetaan usein. Kohtaukseen liittyy häpeällistä alastomuutta, ei seksuaalisuuta. “Homo”-nimittelyitä ja muutama ronski seksuaalinen mollaus kuullaan.
Kristityt:
Elokuvan moraalinen sanoma on hyvä ja pohjavire antiväkivaltainen. Vaikka elokuva sisältää voimakkaitakin viittauksia itsemurhaan (!), huomaavat kristityt sen lopulta sopivan arvomaailmaansa yllättävän hyvin! Teemana on nuoren itsemurha, mutta sanoma on tämän vastainen. Katsokaa vain loppuun asti. On huomattava, että sanoma ei välttämättä avaudu aivan perheen nuorimmille. Elokuva pohtii elämää ja kuolemaakin, siinä on sen voima ja mielenkiinto kristityille.
Loppu. Loppu. Loppu. Loppupeli — missä kuolemaa, siellä elämää.
Elokuvassa on uskonnollista sisältöä. Eräässä kohtauksessa (ei varmastikaan sattumalta Jeesuksen kulttuurissamme yleisesti liitettyyn ulkonäköön samastuva) opettaja puhuu kristinuskosta. Aluksi opetus vaikuttaa ateistiselta Jumalan poissaolon korostamiselta, mutta kääntyy pian kristinuskoiseksi ja osoittautuu lopulta myös joidenkin mielestä varmasti hieman villiksikin tulkinnaksi elokuvan teemaa palvellakseen.
Ymmärrettävä kysymys: Missä Jumala on? Missä hän on? Missä on se valkopartainen mies? Kaiken sodan, köyhyyden ja vääryyden keskellä. Missä on Jumala? Kansa kysyi samaa Jeesuksen aikakaudella. Jeesus roikkui ristillä ja häneltä kysyttiin: “Miksi et tee mitään? Jos isäsi on kaikkivaltias, jos pystyt herättämään kuolleista? Helppo nakki sinulle” Jeesus itsekin ihmetteli. Mitä Uusi testamentti sanoo? Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi kovaan ääneen: “Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Sillä hetkellä myös Jeesus kysyy sitä. Jeesus on niin nöyryytetty, lannistettu ja nujerrettu että hän itsekin epäilee Jumalaa. Hän antaa periksi. Itse asiassa hän tekee itsemurhan. Kunnen hän nousee kuolleista.
Koko tämä puhejakso on mahtavan oivaltavaa allegoriaa koko elokuvan keskeisimmistä asioista. Tämän jälkeen luokan oppilas esittää herjaavan puheenvuoron. Hän kertoo kysyttessä vitsin Jeesuksesta:
Mitä Jeesus sanoi kun hänet laskettiin ristiltä? (horjahtelee ja näyttelee kaatumista pystystä maahan) “Jalat ensin!”
Elokuvassa kuvataan usein krusifiksia, Ben myös valmistaa sellaisen (mutta tekee siitä myös teräaseen). Elokuvan keskeisenä teemana on pelien virtuaalimaailmaan hukkuminen. Tämä on kuitenkin ainut maailma, joka ymmärtää Beniä ja tarjoaa hänelle mahdollisuuden. Myös mahdollisuuden pelastukseen ainoan ystävän Scarliten kautta. Elokuvan kieli toivosta on voimakasta, mutta se ei sisällä todellista toivoa Kristuksessa. Jeesus krusifiksinä tarjoaa ehkäpä vain yhden motiivin itsemurhaan, todellinen uudestisyntyminen tapahtuu muualla:
Olen rikki. Mutta olen uudestisyntynyt, kuten videopeleissä. Aina saa uuden elämän.
Ben X ei siis korota kristittyä pelastustietä Jeesuksessa Kristuksessa, mutta antaa taatusti ajattelemisen aihetta ja on hyvä elokuva. Lue kristitystä uudestisyntymisestä.
Muuta: Henkilölle syötetään pakolla huumepilleri
Voit olla kiinnostunut myös seuraavista elokuvista:
Kommentit
Jätä vastaus
Kuukauden arvostelu
Suosituin arvostelu
Arkistojen kätköistä
