Bolt 3D

24.2.2009 · Aihe: Elokuvat

Suomesta on tulossa kolmiulotteinen

Tyylilaji: Animaatio / lasten ja perhe / seikkailu / komedia

Valmistusvuosi: 2008

Kesto: 96 min.

Ikäraja: K7

Ohjaus: Chris Williams, Byron Howard

Hyvät: Huumori, keskiosan oivaltavuus

Rumat: Intensiivistä sisältöä ja toimintaväkivaltaa

3D:

Pieni valkoinen koira Bolt vie Suomea 3D-aikaan. Disney on ollut ahkera häärääjä 3D-markkinoilla jo pitkään: Disneyn oma animaatiostudio on julkaissut ennen Boltia vain kaksi tietokoneanimaatiota (Pikku Kananen ja Riemukas Robinsonin Perhe), mutta molemmat näistä ovat saaneet levityksensä myös nykyaikaisella polarisaatioon perustuvalla 3D-tekniikalla. Vuoden 2009 alussa Finnkino rysäyttää 3D ajan kuudelle uudelle paikkakunnalle ja Disney uusi animaatio saa toimia uuden ajan airuena. Bolt tullaan epäilemättä muistamaan Suomessa monien lasten ja aikuisten ensimmäisenä 3D-elokuvakokemuksena. Arvoarvostelut on mukana sovittamassa päähän jättikokoisia 3D-laseja.

Siis Star Trek -lasit päähän ja baanalle. Teatterin henkilökunta opastaa yleisöä outouteen totuttelussa ja kertoo jo trailereiden näkyvän kolmiulotteisina. Ensimmäiset trailerit ja Disneyn logo saavat katsojat hamuamaan ilmaa. Massiiviset tummat lasit ovat varmasti ensi kesän kuuminta muotia, vieruskaverin kanssa naureskellaan ja taaksepäin katsahtajaa odottaa jokseenkin pöljä näky. Vielä kun suuri osa yleisöstä on lapsia, vallitsee katsomossa hetken omituisen välitön ja epäsuomalainen tunnelma. Uusi ihme on tullut kaupunkiin ja hetken aikaa ihmisillä on lupa ihmetellä julkisesti. Ensimmäisten efektien pyörähtäessä eteen yleisö perääntyy kuin ensimmäisen mustavalkoisen junan jyskyttäessä kohden yleisöä elokuvan aamuhämärissä.

Jo ennen elokuvaa 3D:n todellisuus käy varsin selväksi. Ensinnäkin merkittävien animaatiostudioiden trailerit pyörivät komeasti kolmannessa ulottuvuudessa ja päättyvät erilaisiin 3D-tekniikoiden logoihin. Dreamworks animaatiostudio ennätti ensimmäisenä ilmoittamaan julkaisevansa vuodesta 2009 eteenpäin kaikki elokuvansa kolmiulotteisina – Shrek vitosta odotellessa (2013). Niin tottakai Disney & Pixar tekivät kiireesti samat julistukset. Vuosi 2009 tulee tekemään 3D-formaatin standardiksi kaksiulotteisten elokuvien rinnalle! Kyseessä ei ole kokeilu.

Toiseksi 3D-jälki tehdään tutuksi ennen illan pääesiintyjää esitettävällä lyhytelokuvalla. Ennen Boltia näytetään Pixarin ensimmäinen 3D-projektia, Autot-elokuvaan perustuva lyhytanimaatiota Tokyo Mater. Toivottavasti lyhytanimaation taso ei kerro tulevasta Autot 2:sta mitään! Tokyo Mater saattaa venyttää elokuvailtaa joillekin lapsikatsojille hieman liian pitkäksi, kokoillan elokuvan aikana viereiseltä penkiltä kyseltiin elokuvan loppumisesta useaan otteeseen.

Boltin päästessä liikkeelle katsoja on siis joka tapauksessa jo kohtuullisen hyvin ajettu sisään 3D-maailmaan. Tästä huolimatta on laseja lähes pakko välillä ottaa pois ja ihmetellä paikoin epäterävää kuvaa ja sen muotoutumista kolmiulotteiseksi jättiaurinkolasien kautta. Miten tämä toimii? Jos pidän toista silmääni kiinni, näen kaiken terävänä, mutta kolmiulotteisuus häviää. Katsoja tietää elokuvaprojektorin käyttäjän jollakin tapaa pelleilevän stereonäkönsä kanssa.

Näin se menee: (Finnkinon tapauksessa lasien aktiivisen) polarisaation avulla projektorin tavalliselle kankaalle sinkoama kuva saadaan näkymään vuorotellen vasemmassa ja oikeassa silmässä. Ensin näytetään kuva toiselle silmälle ja toinen silmä ei näe kuin tyhjän kankaan (tai hyvin vähän projektorin esittämästä kuvasta). Tämän jälkeen näytetään hieman eri asennossa sama kuva toiselle silmälle ja äsken kuvan nähnyt silmä ei vuorostaan saa nähdä mitään. Kaikki tapahtuu tarpeeksi nopeasti, että kuvan ei edes huomaa välkkyvän. Haamukuvia ei näy, mutta polarisaatioon perustuvan tekniikan pääongelma, kuvan valovoiman väheneminen, on läsnä. Lasit tuntuvat kohtuullisen mukavilta omien silmälasienkin päällä, mutta 90 minuutin aikana niitä huomaa kuitenkin hipelöivänsä useita kertoja. Kokemus on varmati yksilöllinen, mutta erityisesti joillekin lapsille suhteessa painavammat 3D-lasit aiheuttavat aikuisia enemmän katseluväsymystä.

Osa katsojan mielenkiinnosta ja tarkkaavaisuudesta suuntautuu välttämättäkin uuteen tekniikkaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että osa energiasta kuluu johonkin aivan muuhun kuin itse elokuvaan. Onneksi kyseessä ei ole herkkä ihmissuhdedraama. Kun Boltissa seuraa keskivaiheilla jakso, jossa 3D-tekniikkaa ei liiemmin hyödynnetä, vaikuttaa tämä heti katsojan ajatuksiin. Elokuvalta odotetaan näyttäviä 3D-tehosteita, sen tulee tarjoilla niitä aina sopivin välein. Hirveän pitkälle 3D-kikkailua ei Boltissa viedä, ja vain muutamissa kohtauksissa käytetään huimimpia tilan tuntua luovia efektejä. Bolt ei ole tehty ainoastaan 3D-levitystä varten. Tässä on etunsa ja haittansa.

Elokuva:

Bolt on eriskummallinen elokuva. Sen alku antaa odottaa katastrofia, mutta pinnan alta paljastuu sittenkin älykäs tarina. Bolt saa nauttia kohtuullisen pitkään oivaltavasta otteesta, kunnes se loppuaan kohden latistuu tavanomaisuuteen. Matkalla vauhtia antavat hyvät huumorisutjautukset ja 3D-versiossa kolmiulotteisen elokuvan ihmettely. Kokonaisuudessaan Bolt onnistuu kohtuullisen hyvin, se viihdyttää huumorissaan aikuista yleisöä ja vauhdissaan perheen pienempiä.

(Juonen perusideat selviävät tästä kappaleesta). Bolt on pieni valkoinen piski. Hän ei ole aivan tavallinen koira, tämä todellisuus lyödään katsojien eteen hieman hämmentävälläkin suoruudella. Asiat käyvät monimutkaisemmiksi, kun Bolt alkaa repimään draamaansa ja komediaansa eräänlaisista The Truman Show-elementeistä. Boltin maailmassa koirakin voi elää valheessa ja todellisen maailman iskiessä päin näköä saadaan aikaan muutamat kutkuttavat tilanteet. Sivuhenkilöksi ilmaantuu puluja pompottava ja hieman nälkiintynyt kissa Penny. Penny tuntee todellisen maailman, mutta on lopulta aivan yhtä feikki kuin Boltkin. Hahmot toimivat hyvin yhteen ja vievät elokuvan keskiosaa eteenpäin hyvin arvosanoin.

Boltin matkan muuttuessa yhä enemmän seikkailuksi, osa oivaltavuudesta kadotetaan. Animaation taso ei kolmiulotteisuudesta huolimatta ole aivan alan huippua. Pixeleitä ja 3D:tä olisi suonut käytettävän enemmän hyödyksi. Hahmojen design Boltissa on kohtalaisen hyvää ja henkilöihin on helppo samastua. Boltin aikana elokuvallinen taso heittelee hyvän ja keskinkertaisen välillä, lopputuloksena on mukiinmenevä huumoripitoinen vauhtiraita.

Väkivalta, raakuus ja intensiteeti:

Elokuvassa on runsaasti toimintaelementtejä ja väkivaltaa, jotkin kohdat saattavat olla pelottavia pienille lapsille. Elokuvan ääni- ja kuvamaailma ovat K7 sarjaan ajoittain rajuja kuvatessaan räjähdyksiä ja toimintaelokuvista tuttuja takaa-ajoja taisteluhelikopterein tai tulipalon valtavien liekkien keskelle jäämistä. 3D-versiossa kolmiulotteisuus toimii elämystä vahvasti vahvistavana tekijänä!

Herkimpien lasten kanssa katsomista tulee harkita ja elokuvaa suositellaan hieman varttuneemmille. Valtion elokuvatarkastamonkin mukaan kokonaisuus on K7-luokan ylärajalla. Elokuvassa on intensiivisiä, trillerimäisesti leikattuja ja synkkiäkin kohtauksia. Isän kidnapataan, tyttö lähtee jahtaamaan pahiksia, helikopterit ja moottoripyörät ajavat takaa tyttöä ja koiraa. Helikopterit ampuvat ohjuksia ja useita räjähdyksiä nähdään, kokonainen armeija tuhoutuu ääniaallon vaikutuksesta. Koira hyppää ulos kovaa kiitävästä autosta, rytisee nurmikolle ja huomaa tassustansa tulevan “punaista ainetta” , verta (verta ei kuitenkaan nähdä). Vaara ja uhka on välillä todellista, toisaalta väkivaltaisuuksia sisältävä toiminta välillä elokuva elokuvassa- tyyppistä.

Seksi ja alastomuus:

Kristityt:

Eokuvassa ei ole uskonnollista sisältöä. Bolt kertoo tarinan henkilön kehityksestä, aluksi jumalallisia supersankarin voimia omaavan koiran elämä muuttuu hetkessä realistiseksi. Tällainen muutos kaikkivoimattomuuteen ja todellisen elämän kohtaamiseen saa varmasti mielenkiintoista vastakaikua leikki-ikäisessä yleisössä. Kun oikesti minulla ei olekaan supervoimia…

Todellisen identiteettinsä löytäessään Bolt tietää uskollisuuden ja uhrautuvuuden sisimmäksi olemuksekseen. Henkilöt rohkaisevat toisiaan jatkuvasti ja myös todellisen ystävyyden löytyminen on teemana.

Share|

Kirjoittaja: Matti Pekkarinen

Avainsanat: Animaatio, K7, Komedia, Lasten ja perhe, Seikkailu

Voit olla kiinnostunut myös seuraavista artikkeleista:

Pankki: 529002-2201386, tai osallistu muulla tavoin

Kommentit

2 Vastausta artikkeliin “Bolt 3D”

Pälli kirjoitti 26.2.2009 kello 8:20

Käytiin Miikan kanssa katsomassa eilen samainen leffa. Hyvin samoilla linjoilla tämän arvostelun kanssa.

Totta, että loppua kohti tavanomaisuus tavoittaa, mutta itseäni harmitti enemmän se, että seikkailuvaihee tuntui liian pitkältä. Sitä olisi voinut vähän tiivistää. Kokonaisuutena elokuva oli minusta ennen kaikkea koskettava. Uskollisuus tekee minuun aina vaikutuksen.

Ja 3D-efektit eivät tosiaan olleet niin valtavia, että olisin unohtanut ajan, paikan ja 3D-lasit, saati nauttinut lasien pitämisestä. Ei pysty uppoutumaan elokuvaan samalla tavoin, kun on koko ajan tietoinen nenällä valuvista hökötyksistä. Ehkä tilanne olisi toinen, jos ei olisi laseja omastakin takaa. Ehkä 3D-tekniikan kehittelijät ajattelivat, että “kuka nyt enää laseja käyttää, kun piilaritkin on keksitty”. Vähemmistö saa taas nenilleen, kirjaimellisesti.
Möröt vastaan muukalaiset - Arvoarvostelut | Arvoarvostelut kirjoitti 11.4.2009 kello 14:13

[...] on, että teknologisesta hypetyksestä on kerrankin oikeasti iloa. Jälkikäteen 3D:ksi renderöity Bolt sai ratsastaa Suomessa 3D:n uutuusarvolla. Kun kolmanteen ulottuvuuteen on teattereissa jo totuttu, [...]

Jätä vastaus