Corpse Bride
Mätänevän tuore
Tyylilaji: Animaatio / romanttinen / musikaali
Valmistusvuosi: 2005
Kesto: 1h 13min
Ikäraja: K7
Ohjaus: Tim Burton
Pääosissa: Johnny Depp, Helena Bonham Carter, Emily Watson
Hyvät: Omaperäisyys, koskettavuus, tunnelma, musiikki
Huonot: Lyhyt kesto
Rumat: Ruumiiden ja luurankojen kuolemanjälkeistä elämää kuvataan
Elokuva: 




Ruumismorsian. Miten mätänevän tuore tuote 2000-luvun animaatioden kentälle! Tim Burton hyödyntää koko goottiromantiikan tyylin osaamisensa tähän elokuvaan, joka kuitenkin mielestäni ansaitsisi kehittelyä vielä muutamien kymmenien minuuttien verran. Tästä miinus. On katsojalle sääli, että Corpse bridessä käytetään vain 73 minuuttia tarinaan, joka voisi täyttää kohtalokkuudellaan ja ihastuttavalla musiikillaan koko illan Broadway musikaalin. Vaikka jotain tuntuu jäävän ainakin ensimmäisen katsomiskerran jälkeen saavuttamatta, on elokuva loistavan omaperäinen ja koskettavakin kokonaisuus. luvassa on nukke- ja tietokoneanimaation viimeisteltyä yhdistelyä goottimaisen synkissä - mutta silti optimistisessa- tunnelmissa. Suorastaan kuolettavan romanttista. Elokuva ei ole kaikkein nuorimmille katsojille, mutta teinejä kolkuttelevan nuorison suosio on taattu. Samoin on aikuisten katselijoiden laita. Tim Burtonin ruumismorsian on piristävä kokemus.
Seksi ja alastomuus: 




Romantiikkaa, muttei seksiä tai alastomuutta. Ei alapääjuttuja! Ruumiin rinnat ovat toki säilyneet melko naisellisina.
Väkivalta, raakuus ja intensiteetti: 




Tämänkaltaisia nuorten kauhutarinoita tarvitaan. Elokuvan yleisilme on väkivallaton. Kuitenkin yksi melko intensiivinen taistelukohtaus miekoin. Ilmapiiri on synkkä, mutta jollakin tapaa myös hilpeä. Pimeä värimaailma ja ruumiiden ja luurankojen elämään keskittyminen saattaa olla pelottavaa nuoremmille, luulen että ainakin kymmenvuotias jo varmasti osaisi käsitellä elokuvan kauhua sivuavan sävyn. Corpse briden tunnelmasta voi saada käsityksen kun ajattelee lasten/nuorten kummitustarinoita, joissa tuonpuoleisia aineksia käytetään turvallisella tavalla herättämään pelon, huumorin ja nautinnon kokemuksia.
Kristityt: 




Elokuvan kuva tuonpuoleisesta ei tietenkään ole kristityn ajattelutavan mukainen. Kuolleet jatkavat Corpse bridessä kuollutta elämäänsä luurankoina tai ruumiina jonkinlaisessa manalassa maan alla. Elokuvassa esiintyy pappi ja ruumiitkin kokoontuvat kirkkoon. Elokuva edustaa tyyliltään tietynlaista keskiaikaiselta haiskahtavaa hautausmaaromantiikkaa. Jumalaan tai Jeesukseen elokuvassa ei ole viittauksia, vaikka kirkko ja vihkiseremonia muodostavatkin keskeisen osan elokuvaa. Kaikki on tehty hyvällä maulla ja jokseenkin viattomasti, käyttäen hyväksi kaikenlaisia kummitustarinoiden tyylilajin elementtejä. Luurangot kävelevät kuolleina ja omaavat vielä edesmenneen inhimillisen persoonallisuutensa ja muistavat elämänsä elävien joukossa. Ihmisten elämän kuvataan jatkuvan melko samanlaisena maan alla, paitsi että välillä vaikuttaa siltä, että kuolleiden joukossa elämä on hilpeämpää kuin elävien maailmassa. Elävät vaikuttavat “kuolleemmilta” kuin vainajat. Elokuva edustaa perinteistä käsitystä aviouskollisuudesta.
En voi suositella kristityille, jotka ovat vielä siinä ikävaiheessa, että imevät esimerkiksi kuolemanjälkeistä elämää koskevia uskonnollisia käsityksiään kertomakirjallisuudesta ja elokuvista. Mutta jos fiktiivisen tarinan taiteelliset elementit ja tehokeinot kyetään erottamaan, ei Corpse bridessä sinänsä ole mitään kristittyjä arvoja loukkaavaa.
Voit olla kiinnostunut myös seuraavista elokuvista:
Kommentit
Yksi vastaus artikkeliin “Corpse Bride”
Jätä vastaus




[...] storyä ei päästä syventämään, ja kuten Corpse Bridessäkin näkisin tästä mielelläni musiikkinäytelmäversion jossa tunnelmia kehitellään edelleen. [...]