Crash

8.12.2008 · Aihe: Elokuvat

Rasistisesti rasismista anti-rasistisin aikein

Tyylilaji: Rikos / draama

Valmistusvuosi: 2004

Kesto: 1 h 48 min.

Ikäraja: K11

Ohjaus: Paul Haggis

Pääosissa: Sandra Bullock, Don Sheadle, Matt Dillon

Palkinnot: Oscarit 2006: paras elokuva, paras alkuperäinen käsikirjoitus, paras leikkaus

Hyvät: Realistinen ja monipuolinen rasismin kuvaaminen, episodikerronta

Rumat: Synkkä sisältö ja rikollinen väkivaltaisuus, seksuaalisuus

Elokuva:

Crash on episodielokuva, jonka kutoo yhteen rasismin teema. Niin mustaihoiset, persialaiset kuin kiinalaisetkin saavat osansa käsittelystä. Puhumattakaan valkoihoisista. Crash ei ole aikeiltaan eikä tuntumaltaan mikään valistuselokuva. Itseasiassa elokuva päätyy vahvistamaan monia rasistisia ennakkoluuloja. Elokuvan sanomasta ei saa sittenkään niin helposti kiinni. Se kuvaa rasismia, paikoin jopa on rasistinen ja sen tarkoituksena pitäisi ilmeisesti lopulta olla rasismin esittäminen jonain, joka ei tuota hyvää hedelmää? Joka tapauksessa Crash puhuu rasismista sävyyn, joka saa miettimään maailman menoa. Tietysti vahva amerikkalainen näkökulma hieman häiritsee tätä elämän pohdintaa.

Crash on vahva elokuva. Teemaansa se käsittelee monipuolisesti ja episodit tai elämäntarinat saumautuvat yhteen juuri riittävissä määrin. Hyvin monenlaiset rasismin ulottuvuudet tulevat esiin, aina nimillä kutsumisesta epäluottamukseen ja seksuaaliseen ahdisteluun saakka. Elokuva ansaitsee kiitosta siitä, kuinka realistisen tunnun se onnistuu välittämään. Sävy ei ole saarnaava eikä ote mustavalkoinen. Mustavalkoinen siinä merkityksessä, että elokuvasta olisi helposti erotettavissa hyvä ja paha. Juuri tässä Crash koukuttaa: kaikki elokuvan keskeiset henkilöt osoittavat kykyään sekä hyvään että pahaan.

Elokuva on hyvin ohjattu ja näyttelytyö on ensiluokkaista. Elokuva on ensisijaisesti draamaa. Siinä on mukana tosin hieman jännityselementtejä, mutta varsinaisesti täysiveriseksi trilleriksi sitä ei voida sanoa, rankemmissa elementeissään Crash on rikoselokuva. Kaiken aikaa filmiä vievät eteenpäin rasismin tutkiskelu ja ensemble-näyttelijäkaarti. Kannattaa katsoa, elokuva on jokseenkin rankka, vaikkakin siitä puuttuvat äärimmäiset visuaaliset inhottavuudet.

Väkivalta, raakuus ja intensiteetti:

Crash luokiteltiin amerikassa merkinnällä R (esim. Teksasin moottorisahamurhaaja K18 on saanut saman merkinnän). Tämä kertoo siitä, kuinka paljon herkemmin amerikkalainen luokittelujärjestelmä vastaa temaattisiin sisältöihin. Suomalainen järjestelmä kiinnittää huomiotaan siihen, että verta ei näytetä paljoa. Tämä riittää? Amerikkalainen ikärajajärjestelmä on huomattavasti herkempi myös kiroilulle ja seksuaaliselle sisällölle. Elokuva ei tietenkään ole splatter-kauhua, mutta teema on raskas ja moniin K11-luokassa rajuihin tapahtumiin viittaan.

Elokuvassa on paljon väkivaltaista sisältöä. Paljon rasistista vihaa. Rikoksia. Aseella uhkaamista. Ampumisia, varastamisia, murha. Miehen yli ajetaan autolla, hän jää jumiin auton alle kasvot verillä. Autokolari, jossa uhri jää jumiin autoon, on intensiivinen. Naista ahdistellaan seksuaalisesti.

Elokuvan tunnelma on synkkä ja emotionaalisesti intensiivinen. Teemana on rasistinen viha ja koko elokuvan ilmapiiri on ennakkoluuloisuuden, epäluottamuksen ja myös aggressiivisuuden sävyttämä.

Seksi ja alastomuus:

K11-elokuvaksi kaksi seksuaalista kohtausta ovat melko voimakkaita.

Nainen antaa suuseksiä (avio)miehelleen tämän ajaessa autoa, varsinainen kuvamateriaali on vain pään nouseminen auton sisällä nähtynä takaikkunasta (tapahtunut ei välttämättä edes selviä tästä). Myöhemmin tapahtumaan viitataan eksplisiittisesti puheessa. Tämän jälkeen poliisi ahdistelee naista seksuaalisesti, kosketellen hänen reisiään ja jalkoväliään. Tähän ahdisteluun on useita viittauksia myöhemmässä elokuvassa, nainen mm. syyttää miestään siitä ettei tämä tehnyt mitään kun poliisi “n*ssi hänen vaimoansa sormillaan”.

Toinen kohtaus on seksikohtaus, jossa kuulemme ääniä ja näemme rakasteluasennon ja hieman alastomuutta. Mies sanoo puhelimessa äidilleen panevansa juuri valkoista naista, nainen käskee miehen mennä masturboimaan suihkuun.

Kristityt:

Elokuva ei sovi perhe-elokuvaksi, eikä se erityisesti tue kristillisiä arvoja. Elokuva pyrkii olemaan sävyltään realistinen ja maailman epäkohtia kuvaava, tässä mielessä se ei välttämättä ole loukkaava aikuisille kristityille, vaikkei se mikään päivän piristyskään hengelliselle elämälle varmastikaan ole. Elokuvan sisältö on kohtuullisen rankkaa. Katujen elämää, vapaata seksiä, seksuaalista ahdistelua, huumeita (ei suoraan), murhaa, vihaa ja suuttumusta kuvataan.

Elokuvassa on muutama uskonnollinen viittaus. Mies laitta auton kojelaudalle pienen patsaan, toinen mies käskee hänen lopettaa “voodoo-jutut”. Mies vastaa patsaan olevan Pyhä Kristoforos, matkalaisten suojelupyhimys. Toisessa kohtauksessa poliisi pysäyttää miehen, jonka sanotaan olevan selvänä (ei humalassa) sen tähden, että hän on buddisti.

Kiroilu: Elokuvassa on erittäin paljon kiroilua (erityisesti englanninkielisellä ääniraidalla).

Päihteet: Tupakkaa poltetaan ja konnotaatiossa viittaus huumeongelmista kärsivään naiseen.

Share|

Kirjoittaja: Matti Pekkarinen

Avainsanat: 4-5 tähteä, Draama, K11, Rikos, Trilleri