Gosford Park

16.8.2008 · Aihe: Elokuvat 

Kiehtovasti vaisu

Tyylilaji: / / /

Valmistusvuosi: 2001

Kesto: 2t 12min

Ikäraja:

Ohjaus: Robert Altman

Pääosissa: Kelly MacDonald, Clive Owen, Michael Gambon, Maggie Smith ja paljon muita

Palkinnot: Paras alkuperäiskäsikirjoitus

Hyvät: Näyttelijäkaarti, ohjaus, tunnelma

Huonot: Saattaa tylsistyttää joitain katsojia

Rumat: Seksuaalisia viitteitä ja kirosanoja

Elokuva: ★★★½☆

Gosford Park onnistuu olemaan samaan aikaan tavattoman tylsä ja tavattoman kiehtova. Elokuvasta puuttuu toimintaa mitä suuremmassa mittakaavassa, eikä sitä hyvällä tahdollakaan voi sanoa jännityselokuvaksi. Robert Altman pyrkii Gosford Parkissaan haastamaan katsojat erilaiseen elokuvaelämykseen: elokuvan maailmaan jää jollakin tavalla koukkuun, suunnaton määrä henkilöhahmoja tulee tutuksi, monet luonteet piirtyvät katsojan mieliin. Kaiken tämän keskellä Gosford Park pyytää elokuvayleisöä olemaan kärsivällinen, loppuun asti.

Gosford Park hyödyntää mysteeriaineksia Agatha Christie -tyyliin, kuitenkaan huipennuksia, jännitystä ja kihelmöintiä on turha suuremmissa määrin odottaa. Ohjaus on priimaa ja kuitenkin näyttelijäsuoritukset kykenevät ylittämään sen. Vihjeitä tarjoillaan, mutta salapoliisityö ei ole tällä kertaa keskiössä, henkilöihin ja heidän elämäänsä syventyminen nostetaan rohkeasti elokuvan tärkeimmäksi anniksi. Jos tätä 1930-luvun englantilaisen aateliston keskuuteen kepeästi ja syvästi sukeltavaa mysteeridraamaa jaksaa seurata, on se kykenevä tarjoamaan elämyksen. Ehkäpä kuitenkin hieman erilaisen kuin odotit.

Elokuva perustuu täysin aitoon ja realistisessa hengessä toteutettuun henkilöiden kehitykseen. Kulisseina toimivat erinomaisen värikkäästi kuvattu aateliston ja heidän palvelusväkensä monimuotoiset elämät. Gosford Parkista on vaikeaa löytää komedian aineksia, kyse ei olekaan parodiasta tai satiirista, vaan pastissin tyyliin toteutetusta kevyitäkin aineksia sisältävästä draamasta. Gosford Park ei missään nimessä kulje eteenpäin huumorin voimalla, mutta tietty leikkimielisyys oikeuttanee luokittelemaan elokuvan komedian rajatapaukseksi.

Väkivalta, raakuus ja alastomuus: ★☆☆☆☆

Kuvataan yksi puukotus, jossa ei verta eikä intensiteettiä. Hyvin mieto kohtaus, ei mitään rumaa. Eräässä kohtauksessa aatelismiehet ampuvat fasaaneja, linnut pyörähtelevät ja tipahtelevat taivaalta.

-merkintää ei voi perustella tällä kategorialla, elokuva ei ole erityisen intensiivinen.

Seksi ja alastomuus: ★★★☆☆

Gosford Parkin kartanossa on tietty ovelin kääntein aikaansaatu irstauden tuntu. Tämä ei missään nimessä tarkoita paljastelua eikä se tapahdu siivottoman kuvamateriaalin kautta. Eräässä kohtauksessa näemme kuvan sivussa naisen kietovan jalkansa miehen ympärille, mies hääräilee jotain niiden välissä. Naiskentelu toistuu vielä vähemmän selvässä kohtauksessa. Viittaukset ovat lieviä, mutta Sir Williamin irstailuista ja äpärälapsista puhuminen ja useat muut hämärähköt bisnekset kartanossa saavat aikaan tunnun hämyisestä ja epäpuhtaasta seksuaalisuudesta. Ei liikaa eksplisiittistä materiaalia.

Kristityt: ★★★☆☆

Sir William on toiminut kristillisen sukupuolimoraalin vastaisesti, mutta tätä ei ihannoida. Palvelijoiden keskuudessa tapahtuu seksuaalista kanssakäymistä. Elokuvassa ei ole uskonnollista sisältöä. Lopulta elokuva ei osoita kritiikkiä murhalle, Jumala sanoo “älä murhaa”. Elokuvasta saattaa jäädä sellainen kaiku, että murha olisi joissain olosuhteissa mahdollinen valinta. Vaikka moraalinen selkäranka jää elokuvasta puuttumaan, ei se yleisesti ottaen ole erityisen loukkaava ja on melko helposti katsottava.

Kielenkäyttö on seksuaalisen sisällön ohella syynä -luokitukseen, joskin kirosanoja käytetään kuitenkin melko harvaan. Muutama “f*ck” on suomennettu “s**tana”.

Alkoholi ja tupakka ovat elokuvassa ylhäisön arkea, viskiä kaadellaan ja sitä pyydetään juomaan. Eräs on juonut itsensä täyteen tuubaan.

Voit olla kiinnostunut myös seuraavista elokuvista:

Avainsanat: , , , ,

Kommentit

Jätä vastaus