Grimmin veljekset
Lumottu studio sylkee noitauskoa
Tyylilaji: Seikkailu / komedia / mysteeri / fantasia
Valmistusvuosi: 2005
Kesto: 2h
Ikäraja: K11
Ohjaus: Terry Gilliam
Pääosissa: Matt Damon, Heath Ledger, Harry Gilliam, Radim Kalvoda
Hyvät: Seikkailu ja idea
Huonot: Toteutus = käsikirjoitus, näyttely, ohjaus
Rumat: Erityisen runsasta taikauskon ja kristinuskon sotkemista
Elokuva: 




Grimmin Veljekset on taikauskoinen tervehdys lumotusta studiosta. Tämä on niitä elokuvia, jolla tuntuu olevan mahdollisuuksia moneen. Elokuva, joka voisi olla hyvä, mutta ei ole. Ajatelkaa nyt: Kaikki Grimmin uskomattoman monipuoliset ja sukupolvia innostaneet tarinat, Prinsessa Ruusunen, Tuhkimo, Lumikki…. Kuinka ne syntyivät? Minkälaisten tapahtumien kautta tarinat aukenevat?
Kuuluisten kirjailijoiden todellisten teosten syntyprosessien fiktiivinen kuvaus on noussut muutamia herkullisiakin nykyelokuvia tuottavaksi genreksi. Tällä tavalla tulee mahdolliseksi yhdistellä alkuperäisteoksen voimaa tuoreeseen draamaan, henkilökuvaa saadaan helposti syvennettyä ja katsojat saavat nauttia runsaista älynystyröille tyydytystä tuottavista viittauksista. Esimerkiksi Rakastunut Shakespeare ja Finding Neverland toimivat tämän sarjan onnistuneina esimerkkeinä.
Tähän samaan kaavaan luottaa myös Grimmin veljekset. Valitettavasti luomisvoimaa uhkuvista tovereistaan poiketen Grimmin Veljekset kilpistyy tiettyjä niksejä robottimaisesti hyödyntäväksi innostamattomuudeksi. Käsikirjoitus ei saavuta täyttä potentiaaliaan, Grimmin sadut kyllä vilisevät juonen sivussa, mutta täyttä keksimisen riemua elokuva ei kykene tarjoilemaan. Jatkuvasti elokuvaan heitetään mukaan ajoittain jopa pinnalle liimatuiksi maistuvia piparkakku-ukkoja ja muita kuuluisia satuhahmoja. Komediallinen sävy ei ehosta elokuvaa, kun se haiskahtaa pakkohuumorilta. Ehkäpä todellisen fantasiankin esiin astuminen edesauttaa alussa esitetyn hienon idean kilpistymistä.
Grimmin veljekset toimii paperilla. Näytä juonipaljastus
Valitettavasti elokuva eksyy lopulta fantasiahyppelyyn taikametsässä. Välille toki sijoittuu ihan mielenkiintoinen jakso toden ja sadun rajan hämärtymisestä, mutta lopputulema ei miellytä. Tarina kilpistyy elokuvallisesti kevyeksi rainaksi.
Matt Damon ja Heath Ledger vaikuttavat oivalta johtokaksikolta tämän oivan idean filmatisointiin. Ohjaus on vain niin uskomattoman löysää, että huippuaisaparista ei saada irti paljoa enempää kuin lähiöteatterin tusinatuunareista. Luvassa on tavallisuutta ja karisman puutostilaa. Grimmin veljekset ei toimi filmillä. Myöskään visuaalisuus ei nimittäin ole hiottu huippuunsa, suurin osa taikametsän kohtauksista maistuu studiolta ja valaistus tuntuu yksitoikkoisen oudolta.
Grimmin veljekset pystyy tarjoamaan ajoittain riittävän älyllistä kerrontaa ja rutkasti seikkailua. Henkilökehityksen se jättää tavanomaiseksi ja syvemmät ainekset riittämättömästi kehitellyiksi. Fantasiaa ja mysteerin tuntua se kyllä jakelee, mutta komediallinen sivuvire ei täysin tue tätä linjaa. Sivuhenkilöt ovat yksinkertaisia ja ohuita. Elokuva vaikuttaa jatkuvasti siltä, että se voisi olla hyvä, muttei kuitenkaan ole.
Väkivalta, raakuus ja intensiteetti: 



Ei ötökkäkammoisille
Elokuvassa on paljon kohtauksia, jotka eivät sovellu lapsille. Väkivaltaa nähdään, silmiinpistävämpänä materiaalina kuitenkin runsaat inhottavat ötökkäkohtaukset.
Kaksi miestä kuvataan sidottuina kidutuslaitteeseen, jossa heidän päänsä on suljettu lasiseen kuutioon, jonka sisällä on etanoita. Etanat tarrautuvat lasiin ja miesten kasvoille. Elokuvassa on useita muitakin ötökkäkohtauksia, joissa vilisee torakoita ja lutikoita. Erääseen dialogiin on lisätty raakuutta kuvaamalla samalla sitä, kuinka jänis nyljetään kuvaruudun edessä ja sen veri vuodatetaan.
Muutamia muodonmuutoskohtauksia, jotka saattavat olla lievän intensiivisiä (mm. lapsen suu ja silmät katoavat ja jäljelle jää vain nahkaa, nainen muuttuu peiliksi ja sirpaloituu). Noidat on tehty kauhusävyjä mukailevan rumiksi. Myös perinteistä väkivaltaa löytyy: Mies lävistetään miekalla, upseeri ampuu omia sotilaitaan, rintaan painetaan taikasinetin sisältävä piikki jne.
K11-kohdallaan fantasiasisältöisistä pelottavista kuvista.
Seksi ja alastomuus: 




Elokuvassa ei kuvata alastomuutta. Toinen Grimmin veljeksistä menee juominkien jälkeen sänkyyn kahden naisen kanssa, myöhemmin heidät kuvataan kolmestaan vaatteet päällä lakanoissa.
Kristityt: 




Grimmin veljekset perustuu keskeisesti taikauskoiseen materiaaliin. Tämä taikausko on elokuvassa sekä kuviteltua että todellista. Noitia ja ihmissusia pelätään aluksi vain yleisen joukkohysterian ja uskonnollisen joukkoharhan perusteella, mutta lopulta niitä juostaan karkuun todellisina. Elokuvassa nähdään runsaasti kristillistä symboliikkaa sekoittuneena noitakammoihin, taikauskoon ja taikakaluihin.
Elokuvan lähtökohta on, että Grimmin veljekset toimivat uskonnollisesta taikauskon aiheuttamasta pelosta hyötyvinä puoskareina. Tässä toimessa he käyttävät oman arvovaltansa lisäämiseksi myös harhaista kristinuskoista julkikuvaa. Kristillisesti värittynyt taikauskoisuus on elokuvassa jatkuvasti läsnä, Grimmin veljekset päätyvät huijauksissaan hyödyntämään niin noitauskoa kuin kristuksen kuvaakin. Krusifiksi on heille samaa tavaraa kuin tinasta askarrellut taikahaarniskat. Huijatut kyläläiset toivottelevat Herran siunausta noidanmanaajille, jotka tekevät muistiinpanojaan krusifiksin alla ja huutavat:
Pelastus on ovellanne, Grimmin veljekset ovat täällä
Elokuvassa puhutaan taikuudesta ja noituudesta ja vaikkapa siitä, että “[noidan] sielu ottaa maallisen muodon [käärmeessä]“. Aluksi noidat ovat huijausta, Näytä juonipaljastus
Lukuisia kristillisiä ristisymboleita nähdään käytettävän pakanallisissa tarkoituksissa taikamerkkeinä. Yksi risteistä syttyy palamaan. Tapahtumat ovat kuin Kadonneen arkin metsästäjistä “älä katso noitaa silmiin“.
Kristinuskoa esitellään jatkuvasti pahasti harhaisessa noidankarkoituskehyksessä, tämä tapahtuu kuitenkin sivustalla ja vihjausten (vaikkakin varsin selkeiden) kautta. Eräässä kohden asiaa käännetään kuitenkin toisinkin päin, kristinuskosta tulee pahis. Taikametsän maailmasta kiinnostunut ja huolestunut metsästäjä puhuu siitä, kuinka kristinuskon leviäminen ja “Kristitty kuningas” oli tukahduttanut satujen lumouksen. Kyläläiset kutsuvat häntä kirotuksi ja sylkevät perään, elokuvassa tätä henkilöä kuitenkin sympatisoidaan ja ihaillaan. Hän on se hyljeksitty, joka on kuitenkin lopulta oikeassa. Hän puhuu kristinuskon vaikutuksista lumotulle metsälle:
Kunnes kristityt tullivat, nyt tämä on vain maata
Alkoholi: Kuvataan muutaman sadan vuoden takainen eurooppalainen juottola. Päähenkilöt nähdään rankasti juopuneina, toinen heistä huutaa olevansa niin päissään, että puhelee jo sekavia.
Voit olla kiinnostunut myös seuraavista elokuvista:
- Night at the museum – yö museossa
- Big Fish
- Tuulen Laakson Nausicaä
- Narnian tarinat: Prinssi Kaspian
- Harry Potter ja puoliverinen prinssi
Kommentit
Jätä vastaus




