Hancock
Superhessu viinapullon kanssa
Tyylilaji: Toiminta / komedia / supersankari
Valmistusvuosi: 2008
Kesto: 1h 33 min
Ikäraja: K13
Ohjaus: Peter Berg
Pääosassa: Will Smith
Hyvät: Toimintaa ja kevyellä mielellä toteutettu viihteellinen tehoste-kikkailu
Huonot: Ei erityisen uskottava elokuva, jopa hieman typerä
Rumat: Alkoholi, muutama seksuaalinen viite, uskonnollinen ulottuvuus
Elokuva: 
Kyseessä on varsinainen Will Smith -elokuva! Jo ensimmäisestä hetkestä alkaen on selvää, että nyt mennään roisisti huumorimeiningillä. Suureelliset supersankarikuviot sopivatkin hyvin Smithin tyyliin. Hancock rakentaa omaa versiotaan supersankarin kasvutarinasta ja vielä onnistuu siinä kohtalaisesti. Tuloksena syntyy ihan OK viihdepätkä.
Hancock on hieman erilainen supersankarielokuva. Se ei varsinaisesti ole genren parodia, vaikka ratsastaakin joillakin sarjakuvien sankaritarinoiden teemoilla kääntäen ne toisinaan ylösalaisin ja toisinaan korostaen niitä ylilyönneiksi asti. Hancock kun sattuu olemaan juopotteleva renttu, lähes puliukko, supervoimistaan huolimatta. Kyseessä ei ole mikään Superhero movie, vaikka englanninkielinen promootio kuuluukin ”there are heroes, there are superheroes and then there is Hancock”. Hancockin huumori on kyllä usein sitä halvimpaa sorttia: suoraa sketsiä, ei hienovaraisesti viritettyä tilannekomiikkaa.
Hancock on selkeästi popkorn-kesäelokuva ja se toimiikin kohtalaisen hyvin aivotoiminnan lamaavana viihteenä. Tai ainakin kunnes lopussa ruvetaan hieman kehittämään ehkä hieman (tässäkin kontekstissa) oudolta maistuvaa taustatarinaa. Toimintaa ja huumoria piisaa riittämiin. Hancock on sitä ”pannaan betonia pirstaleiksi” -genreä. Siis Will Smithin tähdittämä supersankarielokuva, ei kai muuta tarvitse edes sanoa. Elokuvayleisön tarvitsee vain kysyä, missä superpähkinät ovat. Saisinko suolattuna?
Väkivalta, raakuus ja intensiteetti:
Elokuva on positiivisena yllätyksenä arvioitu K13-luokkaan. Varsinaisesti elokuvan väkivalta ei ole mitenkään visuaalisesti häiritsevää ja kaikenlaiset raakuudet siitä leikataan lahjakkaasti pois.
Hancockin teemaan kuuluuvat viina ja aseet. Näillä se ratsastaa, vaikka pyrkiikin hieman kuvaamaan niitä epätoivottavassa valossa. Vain hieman.
Autot kaahaavat, miehet ampuvat uzeilla raivokkaasti. Ammuntaa, räjähdyksiä, sirpaleita, uhkailua ja ronskia heittelyä. Miehen pää työnnetään toisen takamukseen (!). Ihmisiä heitetään pilvenpiirtäjistä. Ammuntaa lähietäisyydeltä. Puukotus. Miestä ammutaan ja verta näytetään. Lopusssa intensiteetti nousee, tunnelma ei kuitenkaan ole yleisesti synkkä tai ahdistava, vaan hyvin viihteellinen.
Seksi ja alastomuus:
Hancock yrittää kähmäistä hänet kadulla ohittavaa naista takamuksesta. N*ssimiskohtaus, jossa siemenneste lävistää hysteerisesti hytkyvän asuntoauton katon (Hancockilla voimat ovat suuret kaikin puolin). Nainen voihkii ja huutelee voimakkaasti. Tämän jälkeen elokuva ei onneksi jatka samalla linjalla, joka tapauksessa aluksi annetaan Hancockista varsin seksuaalinen kuva.
Paljastavat rintaliivit ovat ainoaa alastomuutta. Kyllä Will Smithin pakaroitakin korostetaan muutamaan kertaan, joskus puolialastomana. Hancockille näytetään kolme kuvaa sarjakuvalehtien supersankareista, hänelle tulee kaikista mieleen ”homo”:
Kristityt:
Elokuva ei sovellu kovinkaan hyvin kristityille, mutta aikuista yleisöä ajatellen elokuva on niin kevyttä ja ohutta viihdettä, että se ei paljoa anna häiritä sielunelämää. Kai sitä pitäisi silti miettiä, että haluaako kukkaroillaan rahoittaa aivotonta viihdetä kuolemattomasta ryyppäävästä supersankarista, jota voidaan kutsua myös enkeliksi tai jumalaksi. Hancockin tarina on läpeensä epäkristillinen, vaikka siihen toisaalta sisältyykin parannuksen tekemisen teemojakin.
Hancock pääsee eräässä kohtauksessa muotoilemaan vastauksensa Jeesuksen Kristuksen opetukseen toisen posken kääntämisestä: ”monotetaan kulkusille”. Vaikka parannuksen tekemistä käsitelläänkin, ei elokuvan ilmapiiri ole kristillistä ajattelutapaa noudattava. Mukana kulkee myös aviorikoksen uhkaa, suudelmalla jo keretäänkin pettämään. Sinänsä vieläkin tuomittavampi kuvio kuitenkin jossain määrin hämmentää tätä asiaa ja pelastaa suuremman pettämisen käsittelyyn vajoamisen.
Pahinta elokuvassa on selvä hengellisiä ulottuvuuksia sisältävä tarina, joka selittää ihmisten uskoa enkeleihin ja jumaliin mielikuvituksellisilla supersankareilla. Supersankaruudesta rakennetaan myyttistä kuvaa ikiaikoja kestäneenä kuolemattomuutena. Elokuvan juonelle on siis oleellista, että on olemassa esim. kolme tuhatta vuotta vanhoja kuolemattomia supervoimaisia ihmisolentoja. Kuitenkin näihin viitataan luotuina ja ”jumalten henkivakuutuksena”. Jälleen kerran jotain supervoimia omaavaa ihmistä tarvitaan pelastamaan ihmiskunta sen rikkomuksista. Jeesuksesta ei ole puhettakaan, hänen tilalleen tuodaan outoja kuolemattomia olentoja.
[olemme] jumalia, enkeleitä – eri kulttuurit kutsuvat meitä eri nimillä. Nyt olemme supersankareita.
Alkoholi: Hancock on ALKOHOLISTI ja kuvissa nähdään jatkuvasti viinapullo. Hancock esiintyy jatkuvasti hieman humaltuneena ja hänelle kommentoidaan hänestä nousevasta viinan löyhkästä. Myöhemmin Hancock osallistuu myös AA-ryhmään.
Kiroilu: Hancockin kielenkäyttö on ronskia. Esim. päätä uhataan työtää p*rseeseen jatkuvasti.
Kirjoittaja: Matti Pekkarinen
Avainsanat: K13, Komedia, Supersankari, Toiminta
Voit olla kiinnostunut myös seuraavista artikkeleista:
Pankki: 529002-2201386, tai osallistu muulla tavoin
Kommentit
2 Vastausta artikkeliin “Hancock”
Jätä vastaus
Kuukauden arvostelu
Keskustelua
[...] Hancock [...]
[...] moitteeton ja vapahtajamainen Teräsmies, eikä hän toisaalta ole myöskään rappiolla rypevä Hancock. Tony Starkilla on puutteensa, mutta (ainakin pukeutuessaan Iron Maniksi) hän haluaa hyvää. [...]