Isiemme liput

6.7.2008 · Aihe: Elokuvat

Tasokas toteutus, mutta jättää kylmäksi kera pahan maun

Alkuperäisnim: Flags of Our Fathers

Tyylilaji: Sota

Valmistusvuosi: 2006

Kesto: 2h 6min

Ikäraja: K15

Ohjaus: Clint Eastwood

Hyvät: Visuaalisuus, erittäin laadukas sotatoiminta

Huonot: Yhden idean juoni ja jännitteet eivät kanna, henkilökuvat eivät rakennu

Rumat: Monia erittäin raakoja ja häiritseviä kohtauksia

Elokuva:

Clint Eastwoodin sotaelokuvat herättävät ensikuulemalta kunnioitusta: Isiemme liput- elokuvan yhteydessä julkaistiin samasta taistelusta Japanilaisten näkökulmasta kertova Kirjeitä Iwo Jimalta. Kuulostaa kieltämättä melko rohkealta idealta. Isiemme lipuista muistiin herää mielikuva kehutusta, paljon mediahuomiota nauttineesta ja ylipäätään arvostetusta elokuvasta. Elokuvan perusidea on kieltämättä mielenkiintoinen, mutta lopulta ensimmäinen kahdesta Iwo Jiman taistelusta kertovasta elokuvasta on on hienoinen pettymys. Isiemme liput on aivan liikaa yhteen juttuun luottava elokuva! Kaikki mitä elokuvan jännitteistä ja juonesta oikeastaan voidaan sanoa on tullut selväksi oikestaan jo pelkästä filmin julkaisemisen aikaisesta uutisoinnista.

Perusjuoni-idea: Näytä juonipaljastus

Elokuvalla ei ole juuri enempää annettavaa kuin tämä yksi visio: kontrasti Iwo Jiman absurdien ja raakojen tapahtumien ja Amerikassa propagandaa tekevien sotilaiden toimien välillä. Iwo Jimalla he vuodattavat verta tavallisina sotilaina, Yhdysvalloissa heidät korotetaan massojen sankareiksi. Elokuvassa pyörii jatkuvasti kaksi tarinaa päällekäin. Tämän lisäksi elokuva on kuitenkin juonellisesti hyvin köyhä. Täytyy sanoa, että ensimmäisen tunnin yksi idea jaksaa kantaa melko hyvin. Kun tähän pätkään mahtuu vielä aimo annos erittäin laadukkaasti toteutettua sotatoimintaa ja muutamia vauhdikkaimpia koskaan kuvattuja taistelujaksoja, elokuvan alkupuoli on aivan tarpeeksi kiinnostava. Vahvan alun jälkeen elokuva kuitenkin lässähtää pahasti. Toiminta jumiutuu ja muuttuu yhä katkonaisemmaksi. Amerikassa propagandatyötä tekevien sotilaiden tarinasta alkaa siitäkin puhti loppua kesken. Kun elokuva on esittänyt antinsa, ei se kykene tarjoilemaan enempää. Yhä uusia raakuuksia kiidätetään katsojan silmien eteen yrityksenä pumpata adrenaliinia kuluneeseen ja jo selväksi käyneeseen ajatukseen.

Erityissti Isiemme lipuissa harmittaa se, että varsinaista sotatarinaa ei saada kehitetyksi juuri ollenkaan. Sodan kuvaus on monimutkaisimmillaan “vallataan strategisesti tärkeä kukkula”-tasolla. Itse olisin nauttinut enemmän sotaelokuvasta, jossa sotaan päästään kiinni jotenkin syvemmin. Tarinaa kaivataan!! Kaikkea tätä helpottaisi, jos elokuvan henkilöistä piirtyisi hieman syvempi kuva. Vaikka elokuva toisaalta luottaakin juuri henkilökuvien maalailuun, jäävät useimmat henkilöhahmot etäisiksi ja ainoa erotettava persoonallisuus tuntuu olevan juopotteleva intiaani. Elokuvan lopussakaan on vaikea sanoa, kuka kukin henkilöistä itseasiassa on tai oli. Samastumisen kohteita ei tarjota. Juoniajatus tehdään selväksi, mutta elokuvan kuvaamien henkilöiden sijoittaminen näihin tapahtumiin tuntuu jokseenkin hankalalta. Varsinkin kun suurin osa henkilöistä on sitä samaa harmaata massaa. Isiemme liput ei kovin paljoa lisää sotaelokuvien genreen. Lisäksi aluksi hyvinkin kriittinen asenne sotaa kohtaan tuntuu kilpistyvän loppua kohden “he olivat sankareita omalla tavallaan”-meiningiksi. Elokuvan perussanoma taitaa kuitenkin olla, että sodassa ei ole sankareita muualla kuin kotirintamalla poliitikkojen ja kansan tarpeiden vaatimuksesta.

Amerikkalaiset viittaavat japanilaisiin jatkuvasti halventavasti runkkareina ja kiduttajina. Voisi sanoa että elokuvan maailma on vääristynyt, sillä japanilaisten toimia ei kuvata oikeastaan muuten kuin heidän itsemurhien ja kidutusten yhteydessä. Japanilaisen näkökulman kuvaaminen on jätetty täysin Kirjeitä Iwo Jimalta- elokuvan harteille. Tästä syystä Isiemme liput itsenäisenä elokuvana on jälleen uusi yksipuolisesta amerikkalaisista näkökulmasta toista maailman sotaa kuvaava filmi, vaikkakin siinä esiintyy myös kriittistä amerikkalaisten sotasymbolien arviointia.

Väkivalta ja raakuus: Silvottua sotilasta ja irtopäitä

Ehkä juuri sen takia, että elokuvalla ei lopulta ole muuta voimaa kuin kontrasti Iwo Jiman ja Amerikan tapahtumien välillä, on Isiemme liput erityisen raaka sotaelokuva. Kun kontrastia täytyy tehdä voimakkaasti, sitä täytyy tehdä voimakkaasti. Iwo Jimalla miestä kuolee solkenaan ja väkivalta menee välillä ällöttävän raakuuden puolelle. Realistisuutta haetaan kuvaamalla pahojakin juttuja. Sotakohtausten värimaailma on synkkä ja väkivalta ahdistavaa, verta ja suolenpätkiä sekä kiduttavia kuolemia näytetään runsaasti. Sanomattakin on selvää että ammuksia ei tuhlailla ja kun digitaalitekniikkaa sovelletaan realistisen taistelun kuvaukseen päästään intensiiviseen ihmisten räjähtelyyn. Iwo Jiman ranta on mustanaan aaltojen mukana heiluvia ruumiita. Kaikenkaikkiaan elokuvallista voimaa Isiemme lipuissa ei ole niin paljoa, että yhdenkään herkän ihmisen kannattaisi katsella elokuvassa olevia ahdistavan raakoja kuvia.

Seuraavassa mainitaan joitakin ERITTÄIN RAAKOJA JA HÄIRITSEVIÄ KOHTAUKSIA, joita elokuvassa vilisee. Sotilas kuolee liekinheitimeen, hän palaa maassa ja häntä ammutaan. Useita räjähdyksiin kuolemisia, eräässä kohdassa räjähdys surmaa miehen, jonka kypärä singahtaa perässä tulevan sotilaan päähän, pian kuvataan räjähtäneen sotilaan irronnutta päätä. Raakoja lähitaistelukohtauksia (osa takauma-tyyppisiä), joissa pistimellä ja kiväärinperällä isketään ihmisiä raivokkaasti. Lääkintämies hoitaa muutamia erittäinkin rumia tapauksia, esim. auki revennyt mahalaukku ja vuolaana vuotava kaulahaava. Vilauksia kuvista, joissa japanilaisten sotilaiden vihjataan mestaavan sotavankeja raa’asti. Eräs kohtaus vihjaa vahvasti sihen että amerikkalaista sotilasta oltiin kidutettu raa’asti, kuvaa ei näytetä, mutta näkymää kuvataan sanoilla oksettavaksi. Äärimmäisen raa’assa kohtauksessa pimeässä luolassa kuvataan spottivalolla valaistuna itsensä räjäyttäneitä japanilaissotilaita, mössäytynyttä ruumista vilahtaa kuvissa reilusti.

Seksi ja alastomuus:

Vain pientä verbaalista sisältöä tähän kategoriaan: miehet vitsailevat masturbaatiosta ymmärtämättömän sotapojan kustannuksella.

Kristityt:

Erittäin raaka sotaelokuva, ei mitenkään kristillishenkinen. Katso väkivalta-kategoria. Paremminkin soveltuvia sotaelokuvia löytyy.

Muuta:

Yksi päähenkilö on toistuvasti juovuksissa ja mm. oksentaa kännipäissään. Tupakkaakin kuluu. Jonkinverran kiroilua, mutta ei enempää kuin tyylilajille on ominaista.

Share|

Kirjoittaja: Matti Pekkarinen

Avainsanat: K15, Sota

Voit olla kiinnostunut myös seuraavista artikkeleista:

Pankki: 529002-2201386, tai osallistu muulla tavoin

Kommentit

Yksi vastaus artikkeliin “Isiemme liput”

Million Dollar Baby - Arvoarvostelut | Arvoarvostelut kirjoitti 16.2.2009 kello 22:56

[...] kirkkaimmista ohjaajatähdistä. Mystic River (2003), Million Dollar Baby (2004) ja tuplaelokuva Flags of Our Fathers / Letters from Iwo Jima (2006) ovat kaikki olleet Oscar-tavaraa! Mies on yltänyt vanhoilla [...]

Jätä vastaus