Jurassic Park
Jännitysklassikko kestää uudelleenkatsomisen

Valmistusvuosi: 1993
Kesto: 2t 7min
Ikäraja: K11
Ohjaus: Steven Spielberg
Pääosissa: Sam Neill, Laura Dern, Jeff Goldblum, Richard Attenborough jne.
Hyvät: Jännitys, scifitarina, ohjaus, musiikki
Rumat: Trilleri saa välillä kauhunkin aineksia eikä sovi lapsille
Ensimmäinen jatko-osa on arvosteltu täällä.
Elokuva: 




Viisi tähteä - miksi? Jos viidentoistavuoden takainen erikoistehoste-elokuva on nautittavaa katseltavaa vielä tänäkin päivänä niin jotain täytyy olla vialla. Ai niin, tässä elokuvassa oli ohjaaja. No, sehän selittääkin paljon.
Jurassic Park on älykkäästi rakennettu ja harvinaisen toimiva jännitysseikkailu, täytyy sanoa että tämä elokuva oli kyllä jotain erityistä koko hollywood-elokuva käsitteelle. Jurassic Parkin nostaa oikeastaan vieläkin kiehtovalta tuntuvan idean lisäksi viiden tähden kerhoon yksi ehkä hieman yllättäväkin asia: musiikki. Elokuvan soundtrack vaan on niin hienosti rakennettu!
Hyvän elokuvan tunnistaa siitä, että sitä tulee ikävä sen loputtua. Spielberg onnistuu tässä dinosauruselokuvassa taas saavuttamaan sen jonkin tieteisseikkailuistaan tutun erityisen tunnelman. Suosittelen uudelleenkatsottavaksi, täysin pimeässä.
Väkivalta, raakuus ja intensiteetti: 



Pelkoa kuvataan

Elokuva on hyvin intensiivinen ja jännittävä. Välillä Jurassic Park saa oikeita “avaruuskauhuun” viittaavia piirteitä, liskohirviöitä paetaan ja tuskastuneita pelon ilmeitä kuvataan. Elokuva on todella herkullinen jännityspätkä. Muutamia mieleenpainuvia intensiivisiä kohtauksia, mutta jännityksestä pitäville on tarjolla liiallista mässäilyä välttelevä jännäri!
Dinosaurukset jahtaavat aikuisia ja lapsia, myös ahtaissa käytävissä. Mies syödään suoraan paskahuusista. Olkapäähän tarttuva käsi on irronnut muusta ruumiista, verinen tynkä tuo elokuvaan hetkellisesti jopa kauhuleffan tuntua.
Seksi ja alastomuus: 




Kristityt: 




Huomattavan paljon viittauksia evoluutioteoriaan, tiedemiehet kykenevät luomaan elämää dna-näytteistä. Tietysti esihistoriallisten monstereiden edesottamuksista kertovassa elokuvassa vähintään pitkät ajat otetaan täysin itsestäänselvyyksinä, tässä purtavaa jo kerrakseen fundamentalisteille.
Myös muutamia suoria Jumalaa käsitteleviä puheenpätkiä, esim:
“Jumala luo dinosauruksen, Jumala tapaa dinosauruksen, Jumala luo ihmisen, ihminen tappaa Jumalan, ihminen luo dinosauruksen”.
Tietysti tämä on tulkittavissa kielteisesti Jumalaan uskomisen näkökulmasta, kuitenkin Jumalan tappamisen mainitseminen esiintyy yhteydessä jossa henkilöhahmo yrittää kritisoida ihmisen vastuuttomuutta hänen ryhtyessää leikkimään Jumalaa (kysymyksessä ei ole nietscheläinen Jumalan kuolleeksi julistaminen). Muutenkin “ihminen leikkii Jumalaa ja kantaa seuraukset” on elokuvan kantavia teemoja.
Voit olla kiinnostunut myös seuraavista elokuvista:
- The lost world - Jurassic Park (Jurassic Park 2)
- Valamiehet
- Eläville ja kuolleille
- Gosford Park
- Henkien kätkemä
Kommentit
Yksi vastaus artikkeliin “Jurassic Park”
Jätä vastaus




Kiitti tosta musalinkistä. Toi on tosiaan John Williamsin paras elokuvamusiikki. Ja se on paljon sanottu.
(Kirjoittajan kommentti siirretty automaattisesti uudistuneeseen Arvoarvostelut.nettiin ylläpitäjän toimesta)