Kadotettu Maailma

3.3.2009 · Aihe: Elokuvat 

Kristillinen maailmanloppu rihkamatuotantona antaa luvan toivoa enemmän

Alkuperäisnimi: Left Behind: The Movie

Tyylilaji: Trilleri / katastrofi / draama

Valmistusvuosi: 2000

Ikäraja: K11

Kesto: 1t 36min

Ohjaus: Vic Sarin

Pääosissa: Kirk Cameron, Brad Johson

Hyvät: Kristillisyys

Huonot: Matalat tuotantoarvot, käsikirjoitus, ohjaus, näyttely, musiikki

Rumat: Lopunaikojen kuvaus saattaa herättää erilaisia reaktioita. Lue eteenpäin.

Elokuva: ★½☆☆☆

Yhtäkkisesti tuhannet ja taas tuhannet ihmiset katoavat jäljettömiin, kesken lentojen ja kesken arkisten toimien. Vain vaatteet jäävät jäljelle. Mistä on kysymys? Mikä yhdistää kadonneita, ja mikä odottaa jäljelle jääneitä?

Olen pahoillani kristityt veljeni, Kadotettu Maailma on kristitty elokuva myös sanan ikävässä merkityksessä. Kadotettu Maailma ei kärsi ainoastaan pienestä budjetista, vaan ylipäätään kaiken – käsikirjoituksen, ohjauksen, näyttelyn ja leikkauksen – latteudesta. Antakaa minulle muutama miljoona ja teen tämän paremmin.

No onneksi joku muukin suunnittelee uudelleenkuvausta. Sillä välin meidän on tyytyminen jäystämään muovimukeja tarjoiltuna pahvilautasilta, jos haluamme seurata monien suosikkiromaania Viimeisten päivien vaellus valkokankaalta. Tai oikeastaan Left Behind sopii parhaiten 14″ näytölle. No, ei elokuva nyt aivan velliä ole, löytyyhän takaa sentään jokin juju, kuten bestseller-taustateokselta sopiikin odottaa. Valitettavasti Cloud Ten on kuitenkin tehnyt kaikkensa alkuperäisteoksen materiaalin latistamiseksi. Aivan toiselle uralle olisi pitänyt lähteä jo käsikirjoitusvaiheessa, runsaasta alkuperäismateriaalista on valittu ne elementit, jotka viimeksi sopisivat tämän tyyppiseen independent-elokuvaan.

Suurin virhe Kadonneessa maailmassa on se, että elokuvasta lähdetään kehittämään täyden skaalan katastrofitrilleriä. Rahkeet eivät oikein riitä tähän, näköalattomuudessa ja riittävän korkeiden tuotantoarvojen puutteessa päädytään TV-elokuva kitsiin. Käsikirjoittajilla ei ole ollut tarvittavaa rohkeutta tehdä ratkaisuja, jotka olisivat saattaneet johtaa vaikkapa toimivaan lähikuvatrilleriin maailmanlopusta tai dramaattiseen ihmiskuvaukseen jäljelle jääneistä (left behind). Nyt saamme puoleentoista tuntiin puristetun peruskuvauksen siitä mistä kirjassa on kysymys, emme hienovaraisia henkilökuvia tai kiinnostavia lopun ajan maalailuita. Kaikki genren kliseet ja itsestäänselvyydet halutaan käyttää, eikä visionäärisiä valintoja suostuta tekemään. Käsikirjoituksen terättömyys tuhoaa elokuvan alkuunsa. Kadotettu maailma saa kristityt elokuvantekijät näyttämään harrastelijoilta. Hyvään elokuvaan tarvitaan valitettavasti muutakin kuin sutimista, yritystä ja bestseller-kirjasarja.

No mistä tässä on nyt sitten oikein kysymys? Kadotettu Maailma on ensimmäinen suosittuun Viimeisten päivien vaellus -kirjasarjaan pohjautuvista elokuvista. Vuonna 1995 julkaistu ensimmäinen, “Kadotettu Maailma” -nimeä kantava kirja on saanut jatkoa viidellätoista teoksella. Sarja kertoo tietyn kristillisen käsityksen mukaisista lopunajoista fiktiivisen kertomuksen muodossa. Vaikkakin asiat lienevät muuttumassa, ylöstempaamisen teemat eivät ole perinteisesti olleet läheisiä suomalaiselle yleisölle. Kadotettu maailma onkin saavuttanut suurempaa suosiota lähinnä Amerikassa.

Elokuvana Kadotettu Maailma saattaa tehdä oikeutta kristilliselle asialle, mutta se ei tee oikeutta kristityille elokuvan tekijöinä. Tämä kristillinen elokuva on lopulta teemallisesti mielenkiintoinen, mutta elokuvallisesti roskaa. Näyttely on teennäistä, ohjaus täysin mielikuvituksetonta ja dialogi läpinäkyvän tekaistua. Aika ajoin taustalle pärähtävä imelä jenkkiläinen kristillinen rockmusiikki antaa viimeisen niitin: suuri yleisö tuomitsee elokuvan kirkkolevitykseen tarkoitetuksi, huonoksi elokuvaksi. Valitettavaa, mutta totta. Lisäksi Kadotettu Maailma sisältää elementtejä, jotka tekevät siitä pinnallisen myös kristillisenä elokuvana ja lisäksi varsin kapeaa kristittyä yleisöä koskettavan. Lue eteenpäin.

Väkivalta, raakuus ja intensiteetti: ★½☆☆☆

Elokuva on kauttaaltaan erityisen siistiksi leikattu, väkivaltaa siinä esitetään hyvin vähän. “Toinen otetaan, toinen jätetään” -teema luo inhimillisesti ravistavia tuntoja ja jotkut saattavat kokea tämän ahdistavaksi. Trilleri vetää voimansa tämänkaltaisesta inhimillisestä draamasta, ei väkivaltaisuudesta. Elokuva ei tasostaan johtuen välttämättä kuitenkaan pääse liikuttamaan kaikkia katsojia.

Hävittäjälaivueiden nähdään pommittavan maata, räjähdyksiä nähdään ja ihmiset juoksevat karkuun. Nainen ajaa suurelle autokolarialueelle, ihmisiä nähdään verissä päin ja itkemässä (kolaria ei kuvata). Mies ampuu kaksi miestä lähietäisyydeltä, luodinreikä nähdään, minimaalisesti verta.

Seksi ja alastomuus: ☆☆☆☆☆

Kristityt: ★★★★½ Jos oppisi sattuu olemaan juuri samanlainen

Kuuntele. Äitisi jätti meille totuuden. On jotain enemmän. On suurempaa rakkautta. Hän löysi sen. Ei ole kyse syyllisyydestä. Minä en enää elä ilman uskoa. – Siksikö, että Jumala lähettää sinut helvettiin? Onpa kiva Jumala. Ensin on helvetti maan päällä ja sitten sen jälkeenkin. – Kulta, ei ole kyse helvetistäkään. Meille annettiin lahja. Me torjuimme sen. Se ei ole Jumalan vika. Uskovat säästetään siltä, mitä on tulossa.

Kyseessä luonteeltaan kristityille suunnattu tai kristinuskoa kohtuullisen tiukasti mukaileva elokuva. Kadotettu maailma muistuttaa asioiden tärkeysjärjestyksestä ja kuvaa uskoa. Tässä mielessä elokuva on kristityille erinomaisesti soveltuva ja mielenkiintoinen. Kristittynä elokuvana Kadotettua maailmaa vaivaavat kuitenkin muutamt seikat.

Elokuvassa ei puhuta Kristuksen evankeliumista. Ensinnäkin elokuva näyttää epäonnistuvan myös siinä, missä sen vahvuus piilee. Kadotettu maailma ei lopulta ole edes hyvä kristittyjen elokuva? Koko filmin puolitoista tuntia saadaan vietyä läpi tekemättä lainkaan selväksi uskon, pelastuksen ja ylöstempaamisen perustaa. Jumalaan ja Raamattuun viitataan yleisesti, mutta Kristuksen kärsivästä pelastustyöstä ei kuulla sanaakaan.

Elokuvassa ei ole evankeliumia! Kadotettu maailma puhuu kristillisyydestä yleisillä termeillä, käsittelemättä lainkaan uskon erityislaatuisuutta ja erityisiä ehtoja. Lukuunottamatta muutamaa ristiä, raamattua ja rukousta elokuvan uskonnollinen sisältö olisi saattanut kuvata jotain muutakin uskontoa. Vaikkakin juoni perustuu kristilliselle käsitykselle lopun ajoista, viittaukset kristillisyyteen ovat köyhiä ja varsinainen kristillisyys näyttää tapahtuvan ainoastaan kristityn eskatologian tuntevien katsojien päässä. Se mikä Jumalan antama lahja varsinaisesti on, ei tule selväksi.

Lopun aikojen fiktiiviinen kuvaus. Monet saattavat kokea Raamatun ja erityisesti Ilmestyskirjan fiktiivisen täyttämisen sinänsä ongelmalliseksi – kieltäähän pääasiallinen lopun aikoja koskeva lähde itse suorasanaisesti tekstin lisäilyn. Viimeisten aikojen vaellus on hyvin rikas ja monia fiktiivisiä dramatisointeja sisältävä teos.

Jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan ennussanat, minä vakuutan: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen kärsittävikseen ne vitsaukset, joista tässä kirjassa on kerrottu. (Ilm. 22:18)

Tietty uskomus lopun ajan tapahtumakuluista. Kadotettu maailma sijoittuu lopun aikoihin ja sisältää varsin yksityiskohtaista kuvausta tällöisten tapahtumien etenemisestä. Kaikki kristityt eivät yhdy elokuvan esittämään tulkintaan, vaikkakin se kuvailee uskollisesti tiettyä kristittyä näkemystä. Kadotettu maailma sitoutuu vahvasti tiettyyn käsitykseen lopun ajoista, joka on suosittu erityisesti Pohjois-Amerikassa. Koko elokuvan juoni perustuu tälle tulkinnalle kristityille yhteisistä uskomuksista (Liittyen erit. kohtiin Ilm.20 ja 1.Tess 4:13-18, Matt. 24 jne.). Seuraavassa kuvaillaan lyhyesti erilaisia oppeja koskien tätä asiaa, lukija voi näin päätellä kuinka suhtautua elokuvaan ja sen oppiin.

Kadotettu maailma näyttäisi kuvaavan dispensationalistista premillenialismia. Mitä tämä tarkoittaa suomeksi? Kyseessä on tietty tapa ajatella lopun aikojen tapahtumien etenemisestä kristillisessä teologiassa. Lyhyesti muotoiltuna se on kirjaimellinen käsitys tuhatvuotisesta valtakunnasta, joka sijoitetaan tulevaisuuteen. Tähän yhdistyy ahdingon aikaa edeltävä kristittyjen ylöstempaaminen ja tietty Israelin erityisaseman korostaminen. Puretaampa käsitystä ja sen vaihtoehtoja auki hieman tarkemmin:

Premillenialismi tarkoittaa oppia, jonka mukaan Kristuksen toinen tuleminen tapahtuu suuren ahdingon ajan jälkeen ja tätä seuraa (kirjaimellisesti tulkiten) tuhat vuotta Kristuksen hallintaa maan päällä tuhatvuotisessa valtakunnassa, ennen viimeistä tuomiota. Tämän opin mukaan elämme tällä hetkellä tuhatvuotista valtakuntaa edeltävää aikaa. Tuhat vuotinen valtakunta on siis konkreettinen Kristuksen toisen tulemisen jälkeinen Kristuksen hallituskausi, jonka jälkeen tapahtuu viimeinen tuomio. Premillenialismi (ja dispensationalismi sen erityisenä muotona) on ollut yleistä Britanian ja USA:n evankelikalismissa ja sitä tavataan usein ns. vapaissa suunnissa.

Amillenialismi tarkoittaa oppia, jonka mukaan tuhatvuotinen valtakunta ei tarkoita kirjaimellisesti tuhatta vuotta, vaan muuta pitkää ajanjaksoa. Tämän opin mukaan elämme tällä hetkellä tuhatvuotisen valtakunnan aikaa: tuhatvuotinen valtakunta samastetaan kirkon aikaan, joka alkoi Kristuksen ensimmäisen tulemisen jälkeen ja tulee päättymään Kristuksen toiseen tulemiseen ja viimeiseen tuomioon lopussa tulevan ahdingon päätteeksi. Kristuksen hallintavalta on luonteeltaan hengellistä ja Kristuksen valtakunta on jo läsnä kirkossa, ajatus kirjaimellisesti tuhat vuotta kestävästä tulevasta, fyysisestä valtakunnasta hylätään. Toisen tulemisen jälkeen Jumalan fyysinen valtakunta on pysyvä. Katolinen ja ortodoksinen kirkko sekä valtavirran protestanttiset suuntaukset (kuten luterilaisuus), opettavat yleensä amillenialismia.

Postmillenialismi on oppi, jonka mukaan Kristuksen toinen tuleminen tapahtuu tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen. Tuhatvuotinen valtakunta tarkoittaa tällöin erityistä kristinuskon sekä evankeliumin voittokulun ja massiiviseen leviämisen aikaa. Näkemys asioiden kulusta maailmassa on amillenialismia positiivisempi.

Premillenialismi (usko tulevaan, toisen tulemisen jälkeiseen tuhatvuotiseen Kristuksen hallituskauteen ennen viimeistä tuomiota) voidaan edelleen jakaa kahteen suuntaukseen sen perusteella, mitä opetetaan toista tulemista edeltävästä ahdingon ajasta. Nämä näkemykset ovat historiallinen ja dispensationaalinen premillenialismi.

Historiallisen premillenialismin lopun aikoja koskevan käsityksen mukaan kristityt ovat maan päällä ahdingon ajan, eikä kristityn kirkon ja Israelin välillä ole jyrkkää erottelua.

Dispensationaalisen premillenialismin mukaan kirkko eroaa oleellisesti Israelista (se ei ole esim. Israelin / vanhan liiton jatke tai seuraaja). Olleellista dispensationalistisessa premillenialismissa on usko ahdingon aikaa edeltävään kristittyjen ylöstempaamiseen. Kristuksen toinen tuleminen tapahtuu ikään kuin kahteen kertaan. Ensiksi tapahtuu toinen tuleminen kirkolle, tähän liittyy kristittyjen ylöstempaaminen ja näkymättömyys muille ihmisille. Ylöstempaaminen tarkoittaa kaikkien uskovien kristittyjen ottamista pois maailmasta Herraa vastaan ja muiden jäämistä maailmaan. Tämän jälkeen tapahtuu Kristuksen julkinen toinen tuleminen, ilmeisesti yhdessä ylöstemmatun kirkon kanssa. Suuri ahdingon aika ajoitetaan näiden kahden tulemisen väliin, niin että kristityt temmataan ylös ennen ahdingon ajan alkamista. Ahdingon ajalla tarkoitetaan seitsemän vuotta kestävää vainojen aikaa, jonka jälkeen tapahtuisi Kristuksen julkinen toinen tuleminen ja tuhatvuotisen valtakunnan perustaminen. Tapahtumat kulkisivat siis tässä järjestyksessä: Kristittyjen ylöstempaaminen, ahdingon aika, Kristuksen julkinen toinen tuleminen, (kirjaimellinen) tuhatvuotinen valtakunta, viimeinen tuomio.

Oleellinen lopun aikoja koskeva seikka dispensationalismissa on usko Kristuksen julkisesta toisesta tulemisesta erilliseen kirkon ylöstempaamistapahtumaan. Kadonneessa maailmassa on myös selkeästi kyse tulkinnasta, jossa ylöstempaaminen ajoitetaan ennen ahdingon aikaa tapahtuvaksi (jotkin dispensationalistit saattavat sijoittaa ylöstempaamisen itse ahdingon ajalle). Toinen oleellinen seikka on Israelin kansan aseman korostaminen lopun aikojen tapahtumissa.

Dispensationalismista johdettava käsitys, että tulevassa historian kulussa tulee tapahtumaan yhtäkkinen miljoonien ihmisten katoaminen ja maailman väestöpohjan raju muutos, on tietysti houkutteleva aihe fiktiolle! Lisää pohjaa tarinalle antaa Israelin roolin maalailu.

Lasten ylöstempaus. Kadotettu maailma kertoo jokaisen lapsen tulleen ylöstemmatuiksi. Mitään selkeää rajaa lapsen ja ei-lapsen välille ei tehdä. Kuten seuraavasta kohdasta käy ilmi, Kadotettu maailma perustelee lasten ylöstempausta lasten erityisellä viattomuudella. Tämä saattaa olla joidenkin perisyntioppia kannattavien kristittyjen uskon vastaista. Elokuva ei liitä lapsia Kristuksen pelastusta tarvitsevien joukkoon (toisaalta se ei kovin selkeästi liitä siihen aikuisiakaan, koska varsinaista pelastuksen edellytystä ei käsitellä). Paavali puhuu kaikkien ihmisten turmeltuneisuudesta ja kyvyttömyydestä hyvään (ei erityisasemaa lapsille), Jeesuksen mukaan myös lapsen on otettava Jumalan valtakunta vastaan ja vanha testamentti puhuu lasten ei-viattomuudesta. Tämä asia liittyy kristikuntaa vahvasti jakavaan kastekysymykseen: elokuva näyttäisi myötäilevän ajatusta, että lapset pelastuvat erityisen viattomuutensa, eivät uskon ja kasteen kautta, kuten “kaikki luodut” Markuksen evankeliumin mukaan. Elokuvassa näemme pastorin kertovan:

Vauvat ja lapset, vielä viattomia Jumalan silmissä, ovat kadonneet. On paljon pelättävää, muttei kadonneiden vuoksi. He uskoivat Jumalan armoon. Siksi itse Jeesus vei heidät taivaaseen. Ensimmäisessä tessalonikalaiskirjeessä sanotaan, että…

Muuta: Myös kiroilu, alkoholi ja tupakka on elokuvasta siivottu huolella! Kadotettu Maailma on näiden ja väkivallan suhteen lähes kaikille soveltuva.

Kirjoittaja: Matti Pekkarinen

Avainsanat: , , ,

Voit olla kiinnostunut myös seuraavista artikkeleista:

Lisää tällaista? auta lahjoittamalla

Pankki: 529002-2201386, tai osallistu muulla tavoin

Tilaa uudet arvostelut sähköpostiisi:

Postin toimittaa FeedBurner

Kommentit

5 Vastausta artikkeliin “Kadotettu Maailma”

  1. katriina kirjoitti 23.3.2009 kello 11:22

    Uskon itse vahvasti uskovien ylöstempaamiseen aikojen lopulla, sillä Paavali kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään Tessalonikalaisille:

    Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla. (1. tess. 4)

    Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat, mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy. Sinä päivänä älköön se, joka katolla on ja jolla on tavaransa huoneessa, astuko alas niitä noutamaan; ja älköön myös se, joka pellolla on, palatko takaisin. Muistakaa Lootin vaimoa! Joka tahtoo tallettaa elämänsä itselleen, hän kadottaa sen; mutta joka sen kadottaa, pelastaa sen. Minä sanon teille: sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista jauhaa yhdessä; toinen korjataan talteen, mutta toinen jätetään.” (Luuk. 17 :28)

    Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Joh. 14:3

    Monia muita kohtia löytyy Raamatusta, jotka viittaavat Jeesuksen ottavan omansa pois, en siis pidä sitä pelotteluna vaan tosiasiana. Jos olisimme täällä vihan aikana, jolloin jokainen joka ei ota pedonmerkkiä tapetaan, eihän Jeesukselle jäisi enää pois haettavaa. Usko siis tempauksen tapahtuvan ennen vihan aikaa. Itse uskon myös kaikkien lasten pelastuvan, sillä niin kauan kuin he eivät tietoisesti tee valintaa hyvän ja pahan välillä , en usko että he joutuvat kadotukseen. Sanoohan Jeesuskin, etä taivas on lasten kaltainen ja, että meidän tulsi muuttua lasten kaltaisiksi. Uskon vielä senkin, että kaikki Israel on kerran pelastuva ja, että kaikki lopunajan tapahtumat liittyvät tavalla tai toisella Israeliin.

    Mutta ehkä kaikkien olisi hyvä lukea itse lopunaikoja käsitteleviä kirjoja ja arvioida niitä Raamatun sanan valossa. Itse olen ainakin saanut niistä valtavaa lohudutusta. Ja niitä on paljon, itse olen lukenut n. 30 kirjaa tästä aiheesta. Ja uskon vielä sen, että meidän tulisi tutkia ajan merkkejä sillä Jeesus itse on sanonut, että osaamme lukea taivaalta tulevan sään, mutta emme ajan merkkejä.

    Mutta hän vastasi ja sanoi heille: “Kun ilta tulee, sanotte te: ‘Tulee selkeä ilma, sillä taivas ruskottaa’, ja aamulla: ‘Tänään tulee rajuilma, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä’. Taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta aikain merkkejä ette osaa. (Matt. 16:2)

    Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. (Matt. 24:42)

  2. Matti kirjoitti 23.3.2009 kello 18:28

    On hyvä ohje hankkia kirjallisuuden kautta tietoa lopun aikoja koskevista asioista! Tätä tehtävää varten on hyvä olla tietoinen erilaisista opillisista näkemyksistä. Raamattua tulkitsevat kirjat ovat nimittäin nimensä mukaisesti Raamattua tulkitsevia. Tämän elokuva-arvostelun tehtävänä on tarjota eväitä eri oppisuunnissa kirjoitetun kirjallisuuden ja niiden piirissä valmistettujen elokuvien arviointiin Jeesuksen tulemista koskevan kokonaisnäkemyksen valossa.

    Tässä tehtävässä arvostelu ei tietenkään voi onnistua kuin auttavasti. Tietoa kannatta etsiä lisää, ja ennen kaikkea tutkia Raamattua. Tähän tutkimistehtävään annettakoon vielä avuksi käsite “pretribulationismi”. Tämä tarkoittaa kirkon ylöstempauksen sijoittamista ennen suurta ahdingon aikaa. Kriittinen tarkastelu saattaa avata uusia näkökulmia ja näin auttaa tutkimisessamme. Seuraavassa hieman Raamatullista kritiikkiä pretribulationismille, toivon sen auttavan lukijoita haastavassa totuuden etsimisen tehtävässä.

    Kritiikkiä ahdinkoa edeltävästä ylöstempauksesta

    Tessalonikalaiskirjeen mukaan on selvää, että kirkko temmataan yläilmoihin Jeesusta vastaan. Tämän ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa mitään näkyvästä toisesta tulemisesta erillistä tapahtumaa, joka tapahtuu nimenomaisesti ennen ahdingon aikaa. Dispensationalismia (ja muuta pretribulationismia) onkin kritisoitu siitä, että se ei rohkaise seurakuntaa kestämään tulevaa vainoa ja luottamaan Jumalan varjelukseen sen aikana ja että se ei rohkaise jatkuvaan valppauteen ja antikristuksen tunnistamiseen.

    Pretribulationismi opettaa uskovien olevan poissa ahdingon aikana ja antikristuksen ilmestyessä. Antikristus pyrkii “johtamaan, jos mahdollista, valitutkin harhaan” (Matt.24:24). Jos siis kirkkoon on laajalle levinnyt syvä luottamus siihen etteivät uskovat koskaan näe antikristusta, ovat uskovat helposti harhautettavissa jos antikristus nousisikin heidän aikanaan. Tällöin uskovat ehkäpä tervehtivät tietämättömyydessään antikristusta itse Kristuksena, sillä näinhän he uskoivat: etteivät näe antikristusta, mutta näkevät Kristuksen tulemisen. Jeesus itse sanoo:

    Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. (Joh. 17: 14-15)

    Lisäksi Jeesuksen oma opetus valittujen kokoamisesta on ehkäpä kaikkein voimakkain:

    Mutta kohta noiden päivien ahdingon jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin taivaalle ilmestyy Ihmisen Pojan merkki. Kaikki maan sukukunnat puhkeavat valituksiin, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Suuren torven soidessa hän lähettää enkelinsä neljälle ilmansuunnalle kokoamaan kaikkialta, maan kaikista ääristä ne, jotka hän on valinnut. (Matt. 24:29-31)

    Eikö tämä juuri ole sitä, josta sanotaan: “Samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy — toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään” ja “Itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin”?

    Kadotettu maailma saattaa olla oivallinen kristitty elokuva niille, jotka pitävät kiinni dispensationalistisesta premillenialismista ja pretribulaatiosta koskien kristittyjen ylöstempausta. Pretribulationismia on tarkasteltu kriittisesti esimerkiksi täällä http://www.xmission.com/~rdo/pretrib.htm. Online kirja tarjotaan osoitteessa http://www.truthkeepers.com/pretrib.htm.

    Kritiikkiä lasten erityisestä pelastumistiestä

    Lasten pelastumisesta ja ylöstempaamisesta puhuminen on aina vaikean kysymyksen äärellä pyöriskelyä. Mutta vaikeisiin kysymyksiin voi olla vaikeita vastauksia, vaikeampia kuin mitä ihmisjärki käsittää. Tarkoitan, että emme itse ole (onneksi) tuomareita ja jos haluamme kuitenkin tutkia vastauksia niin pitää tutkia Raamattua. On totta, että Jeesus korottaa lapset esikuvalliseen asemaan! Täsmällisesti hän sanoo:

    Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse. (Luuk.18:16)

    Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.” (Matt. 18:3-5)

    Minusta Jeesus ei näytä puhuvan siitä että lasten pelastumisen ehto olisi jokin muu kuin kaikilla muillakin. Tie Taivaaseen näyttäisi olevan sama. Hän ei ainakaan sano, että lapset olisivat puhtaita tai viattomia sen tähden, että he eivät vielä ole tehneet tietoista valintaa tehdä pahaa. Pikemminkin hän puhuu siitä, että lastenkin on päästävä tulemaan Jeesuksen luo ja korottaa lapset uskon esikuviksi. Juuri Jeesuksen luo tuleminen ja sanoman vastaan ottaminen ovat oleellisia aikuisenkin pelastumisessa. Muu Raamattu tukee kaikkien syntisyyttä. Ihmisjärki tietysti mieluummin päättelisi toisin, mutta Raamattu ei näytä tuntevan lapsen viattomuuden käsitettä. Pietari puhuu hengen valtaamana Apostolien teoissa (2:38-41):

    “Veljet, mitä meidän pitää tehdä?” Pietari vastasi: “Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä — keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Pietari jatkoi vielä puhettaan. Hän vetosi heihin ja kehotti: “Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana.” Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.

  3. Aleksi kirjoitti 23.3.2009 kello 20:53

    Kristitty elokuva todella herätti syviä pohdintoja tällä foorumilla!

    Luultavasti kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Raamatun vaikeimmat kirjat ovat Danielin kirja ja Ilmestyskirja. Näitä lukiessa ei luultavasti ole kahta ihmistä, jotka tulkitsisivat joka kohdan samalla tavalla. Siinä missä toiselle nykyisen Israelin perustaminen tarkoitti jotain, toiselle esimerkiksi Napoleonin valtaannousu tai Hitlerin juutalaisvainot. Yksiselitteinen tulkinta luultavasti esitetään meille vasta taivaan kodissa, joten riitelyn yksityiskohdista ei saisi antaa johtaa hajaannukseen. Yksimielisyyteen kehoittaa mm. 1.Kor.1:10:

    Veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen kehotan teitä kaikkia pitämään keskenänne yhtä, välttämään hajaannusta ja elämään yksimielisinä.

    Lasten pelastuminen on toinen ongelma. Lapset kuvataan syntisinä ja hekin oletettavasti pelastuu samoin perustein kuin muut:

    Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä KAIKKI OVAT TEHNEET SYNTIÄ ja ovat vailla Jumalan kirkkautta. (Room.3:22-23)

    Väite, jonka mukaan lapsi pelastuu johonkin epämääräiseen ikään tai valintatilanteeseen saakka on sitä ongelmallisempi, jos samalla kielletään lapsikasteen raamatullisuus. Jos lapsi pelastuu (ilmeisesti uskomalla Jeesukseen, kun kerran “Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Joh.14:6, siis ei lapsikaan), miksei hänen uskonsa Jeesukseen kelpaa oikeuttamaan lapsikastetta? Onko tämä sitä, että siivilöi hyttysen, mutta nielee kamelin? (Lapsi)kaste on merkittävimpiä kristittyjä jakavista ongelmakohdista, joten palaamme jälleen kehotukseen välttämään hajaannusta.

    On mielenkiintoista, että Jeesus asettaa lapset uskon esikuviksi JA että he uskovat JEESUKSEEN:

    Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin NÄISTÄ VÄHÄISISTÄ, JOTKA USKOVAT MINUUN, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” (Matt.18:5-6)

    Lapsen usko on kiehtova aihe, sillä Johannes kastaja tunnisti vapahtajan jo sikiönä (Luuk 1:41), lapset ja IMEVÄISET ylistivät Jeesusta (Matt. 21:16) ja hurskas Simeon sai rauhassa kuolla nähtyään pelastuksen (Jeesus-vauvan, Luuk.2:28-30).

    Toisaalta Jumala hallitsee vastaansanomattoman yksityiskohtaisen ohjeistuksen, mutta vain silloin kun katsoo sen tarpeelliseksi. Lue esimerkiksi vanhan testamentin uhraamisen ohjeiden uuvuttavaa yksityiskohtaisuutta. Taito ei ole hävinnyt Uudessa liitossakaan, lue esimerkiksi 1.Kor.14:26-40, jossa ohjeistetaan järjestyksen pitoa seurakunnan kokouksessa tai 1. Timoteuksen kirjettä, jossa ohjeistetaan mm. leskistä huolehtimisesta ja seurakunnan johtajista.

    Herää kysymys: miksei kasteen suorittamista ole ohjeistettu yhtä ehdottomasti? Miksi viitataan epämääräisesti perhekuntien kastamiseen peräti viidesti, sekoitetaan uskon ja kasteen ottamisen järjestys toistuvasti? Miksi “kaikki kansat” tulee kastaa, kun mitään kansaa ei ole kyetty kastamaan viimeiseen 2000 vuoteen, kuin lapsikasteella?

    Olisiko vastaus siinä, että ihminen tulee kastaa Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen (Matt 28:19)? Ilman tarkempaa tekniikkaa, sillä Jumalan toimiminen on pääosassa, ei ihmisen.

  4. katriina kirjoitti 24.3.2009 kello 11:30

    On tosi hyvä kun tulee keskustelua ja että saa olla eri mieltä, kunhan muistamme, että tapahtuu tulevaisuudessa mitä tahansa olemme komiyhteisen Jumalan suojeluksessa ja hän kyllä varjelee meidän sielumme taivaaseen asti, kunhan emme tietoisesti luovu Hänen yhteydestään!

    Usein on surullista kun ei saa estittää omia mielipiteitään asiasta ilman, että joku suuttuu, on tärkeää, että voidaan keskustella asioista ja oppia toisiltamme sekä haastaa kaikkia pohtimaan asioita. Toivon vain, että mitkään kommentit eivät vaikuta rakkauteemme toisiamme kohtaan, sillä siitä maailma tuntee meidät,että rakastamme toisiamme.

  5. 2012 - Arvoarvostelut | Elokuva-arvostelu kirjoitti 20.11.2009 kello 22:09

    [...] esipihalla rukoilevien ihmisten päälle. Koska elokuva ei esitä Kristuksen toista tulemista eikä kristittyjen ylöstempausta, on hieman vaikea päättää mitä tarkalleen ottaen ajatella tästä kohtauksesta. Ovatko alle [...]

Jätä vastaus




Tilaa Arvoarvosteluiden kommentit sähköpostiisi:

Postin toimittaa FeedBurner