Liikkuva linna
Ei tätä voi enää parantaa!
Alkuperäisnimi: Hauru no ugoku shiro (engl. Howl’s Moving Castle)
Tyylilaji: Animaatio / romanttinen / seikkailu / fantasia / lasten ja perhe
Valmistusvuosi: 2004, Japani
Kesto: 118 min.
Ikäraja: K7
Ohjaus: Hayao Miyazaki
Hyvät: Vangitseva fantasian ja reaalimaailman yhdistelmä, henkilöt, rakkaustarina
Rumat: Demonit, velhot, loitsut ja turhattaret. Muutamia intensiivisiä hetkiä lapsille
Elokuva: 
Liikkuva Linna on alusta lähtien harvinaisen vangitseva ja mieltä liikuttava elokuva. Se onnistuu anime-kerronnassaan ja tarinan tuottamisessa jopa paremmin kuin suureen suosioon kolme vuotta Liikkuvaa linnaa aikaisemmin noussut Henkien kätkemä. Liikkuvan linnan animaatio on häikäisevää kaikessa pröystäilemättömyydessään, mutta sen vetovoima perustuu alusta lähtien katsojia koskettavien henkilökuvien rakentamiseen. Liikkuva linna perustuu Diana Wynne Jones samannimiseen kirjaan ja kyseessä onkin yksi elokuvahistorian upeimmista kirja-adaptaatioista.
Elokuva luottaa vahvasti steampunk-henkeen ja onnistuu loihtimaan kiehtovan yhdistelmän fantasian ja todellisen maailman elementtejä. Elokuvan lumo perustuukin henkilöiden ohella juuri eriskummallisen ja yllättävän fantasiatodellisuuden esittelylle. Utopia ja reaalimaailman elementit sekoittuvat mielenkiintoisella tavalla: niin reaalinen sotatoiminta kuin velhouskin saavat kunnollisen käsittelyn Miyazakin mestariteoksessa.
Kerronnassaan fantasian tai henkilöiden tasolla Liikkuva Linna ei missään vaiheessa ole erityisen suora tai yksiselitteinen. Miyazakin pistämättömään tyyliin kuuluu se, että hyvästä ja pahasta ei saa heti selvää. Henkilöiden luonne ja käsitys hahmoista muuttuu parhaimmillaan useaan otteeseen ja mustavalkoinen “hyvät eivät voi tehdä kuin hyvää” ja “pahat näyttävät aina pahoilta” asetelma voidaan unohtaa. Juuri tässä Liikkuvan linnan kaltainen kerronta onnistuu pureutumaan ihmisyyteen miljoonasti syvemmin kuin amerikkalainen lässytys. Liikkuva linna on samaan aikaan kiehtova ja koskettava ja jokainen sen henkilöistä on omaperäinen ja kehittyvä rakennelma. Elokuvan rakkaustarina on mainitsemisen arvoinen ja kykenee todella ylentämään sydäntä. Suositukset pareille.
Miyazaki pelastaa jälleen jo monesti kuolleeksi julistetun perinteisen piirroselokuvan ja tekee sen tyylillä. Itse liikkuva linna on animoitu niin upeasti ja jollakin ihmeellisellä tavalla koskettavasti että katsojan selkäpiitä alkaa karmimaan. Musiikit eokuvassa ovat loistavat ja suosittelen aikuisia katsojia katsomaan elokuvan alkuperäisellä japaninkielisellä ääniraidalla, vaikka tällä kertaa tarjotaan myös suomeksi dubattu versio. Dubbaus, ollessaan niinkin laadukasta kuin tässä tapauksessa, ei mitenkään pysty tavoittamaan elokuvan omintakeista japanilaista henkeä ja saattaa kilpistää elokuvaa tuoden mieleen heikkotasoisia televisiossa esitettyjä dubattuja japanilaisia animaatioita.
Väkivalta, raakuus ja intensiteetti: 
Elokuvassa on intensiteettiä ja jotkin kohtaukset saattavat olla pelottavia perheen pienimmille. Aikuisia häiritsevää materiaalia ei esitetä, mutta jotkin muodonmuutokset (esim. ihmisestä hirviömäiseksi linnuksi) ja pommitusten kuvaaminen saattavat sisältää pelottavia kuvia lapsille. Elokuvan yleistunnelma ei kuitenkaan ole ahdistava, vaikka se käyttää hyväkseen myös synkkiä tunnelatauksia. Näiden vastapainoksi Liikkuva linna tarjoaa riittävästi romantiikkaa ja hyvyyttä.
Huone pimenee ja täyttyy synkistä hengistä, mies synkistelee ja alkaa muuttua vihreäksi limaksi. Muodonmuutoksissa mies kokee tuskia. Henget ympäröivät henkilön, tanssivat hänen ympärillään ja pitävät häntä vankina ilmeisen epämielyttävällä tavalla. Myös synkkiä kuvia sodan ja pommitusten jäljiltä palavista kylistä nähdään erityisen savuisissa ja tulisissa kuvissa. Sotalaiva tulee satamaan savuten, ihmisiä hyppii laivan kannelta sataman veteen. Kuitenkaan yhtään varsinaista vahingoittumista ei nähdä, lähinnä vain vihjeitä rajuihin pommituksiin ja muutamia kuvia joissa pommit räjäyttävät taloja.
Seksi ja alastomuus:
Nuori mies pyyhe lanteilla, “työmiehen hymy” erottuu, pyyhe tippuu ja alastomuutta kuvataan lievästi (ei genitaalialueita), mies peittyy limaan ja alkaa ilmeisesti sulaa pois ihmisen muodostan.
Kristityt: 
Tällä kertaa elokuvassa ei esiinny jumalia, vaan puhutaan velhoista, demoneista ja turhattarista. Tämä ei sinänsä ole välttämättä yhtään sen hyväksyttävämpää, sillä velhoutta kristinuskon Jumala pitää iljetyksenä. Velhouden esittäminen erittäin vetoavassa fantasiassa vaikuttaa varmasti lasten, nuorten ja aikuisten asenteisiin tämän reaalimaailmassa harjoittamista kohtaan. Jälleen kerran on muistutettava vanhan testamentin sanasta (5.Moos.18:10-12).:
Keskuudessanne ei saa olla ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, ei myöskään ketään taikojen tekijää, enteiden tai ennusmerkkien selittäjää, noitaa, loitsujen lukijaa, henkienmanaajaa, tietäjää eikä ketään, joka kysyy neuvoa kuolleilta. Jokainen, joka sellaista harjoittaa, on iljetys Herralle
Fantasian piirteet säilyvät voimakkaina. Loitsuja lennätetään, Calcifer-tulidemoni ja monet velhot ja turhamaisuuden noita esiintyvät. Noitien akatemiaan viitataan. Demoni on vienyt sielun ja ruumiin turhattarelle. Tämä on siinä mielessä harmillista, että myös elokuvan tunnelma osataan loihtia mahtavaksi. Elokuvan katsomista kristityissä lapsiperheissä on kuitenkin syytä pohtia tai asiasta on syytä käydä keskusteluja elokuvan jälkeen. Kriittisillä aikuisilla silmillä nähtynä elokuvan vastustettavat elementit kuuluvat astetta häiritsemättömämpään “satu”-genreen, mutta kuinka kristittyjen tulisi viettää vapaa-aikaa? Aikuinenkin uppoutuu helposti kahdeksi tunniksi Liikkuvan Linnan lumoavaan maailmaan.
Kommentit
Jätä vastaus