Little miss sunshine

19.4.2009 · Aihe: Elokuvat

Yliarvostettua päivänpaistetta

Tyylilaji: Road movie / komedia

Valmistusvuosi: 2006

Kesto: 101 min.

Ikäraja: K11

Ohjaus: Jonathan Dayton, Valerie Faris

Pääosissa: Greg Kinnear, Toni Collette, Steve Carell, Paul Dano, Abigail Breslin, Alan Arkin

Hyvät: Ajoittain purevaa sisältöä mielenkiintoisten henkilöhahmojen ympärillä

Huonot: Kokonaisuus elokuvallisesti keskinkertainen, alapäähän turvautuminen

Rumat: Runsas ajoittain häiritseväkin seksuaalinen sisältö,

Elokuva:

Little miss sunshine on paljon arvostusta saavuttanut ja muutamia arvostettuja palkintojakin kerännyt elokuva vuodelta 2006. Tällä kertaa täytyy sanoa, että palkinnot on jaettu turhaan. Elokuva ei onnistu vakuuttamaan erinomaisuudestaan ja osa sen sinänsä ihan purevasta sisällöstä on melkolailla halpaa. Little miss Sunshine onnistuu kyllä sekoittamaan yhteen melko mielenkiintoisen porukan. Road tripille lähtee mukaan itsemurhaa yrittänyt homo, menestysfilosofiaa kauppaava perheenisä, seksuaalisesti viriili narkkarivanhus, nietzscheläisittäin nihilistinen teinipoika ja pömppömahainen lapsimissi.

Kuten jo henkilökaartista voi päätellä, aivan hehkeimmän ja elokuvallisesti innostavimman komedian ympärillä ei aina pyöritä. Valitettavasti suurin osa elokuvan komiikasta liittyy pornolehtiin, ruumiin varastamiseen ja irstaan ukin (tästä hyvästä Oscar) lapsenlapselleen opettamiin riettaisiin tanssiliikkeisiin. Suuren osan ajastaan elokuva on naseva ainoastaan katsojille, jotka arvostavat matalaotsaista ja ajoittain varsin halpaa huumoria.

Toki elokuva sisältää hetkensä ja tutkiskelee amerikkalaista lasten kauneuskilpailukulttuuria välillä varsin purevastikin. Oivalluksen hetket ovat kuitenkin harvemmassa kuin saattaisi odottaa, suurimmaksi osaksi elokuva käyttää juonessaan ja tilannehuumorissaan varsin kulunutta kalustoa. Näyttelijäsuoritukset ovat tasaisia, mutta eivät erityisen häkellyttäviä. Kaiken kaikkiaan Little miss sunshine on laadultaan ihan OK, mutta sisällöltään ajoittain sopimaton.

Väkivalta, raakuus ja intensiteetti:

Ei väkivaltaa, ei raakuutta. Eräässä kohden kannetaan lakanaan käärittyä läheisen omaisen ruumista (itse ruumista ei näytetä). Ei intensiivinen, synkkä tai ahdistava elokuva.

Seksi ja alastomuus:

Elokuvassa on runsaasti seksuaalista sisältöä, joka esitetään lähes poikkeuksetta komedian valossa. Paljon puhetta seksistä, ruudulla nähdään kaksi pornografista kuvaa, puhetta homoerotiikasta, irstaiden tapojen opettamista lapsille. Ei rakastelukohtauksia.

Perheen ukki on seksiriippuvainen vanha ja irstas ukko. Vanhainkodissa on kolme naista miestä kohden ja tämä on saanut ukin kepin pystyyn jatkuvasti. Vanhainkodista hän on lentänyt ulos, ei tämän vaan heroiinin käytön takia. Huumeita käyttelevä ukko opettaa seitsenvuotiaalle sukulaistytölleen eroottisia tanssiliikkeitä. Elokuvan loppupuolella nähdään tämän lapsenlapsen esittävän stripteasea (päälivaatteet) ja suorittavan eroottisia ja keimailevia liikkeitä (ei alastomuutta). Tyttö ei ilmeisesti tiedä yhtään mistä on kysymys, taustalla soi ukin valitsema “Super freak”. Toistakin lastenlastaan ukki neuvoo, hän kannustaa rippikouluikäistä poikaa metsästämään sakkolihaa niin paljon kuin ikinä kerkeää. Papan mukaan panna pitää minkä kerkeää, hänen sanomansa on:

Pane monia naisia, älä vain yhtä.

Myöhemmin ukki käskee homoenoa ostamaan hänelle pornolehtiä. Näiden ei tule olla sensuroitua roskaa, vaan kovaa kamaa ja itselleen eno saa ostaa homopornolehden. Ja niin hän ostaakin. Elokuvassa on kaksi kohtausta, joissa kuvataan selvästi ja isona pornolehtien kansia. Kuvat ovat irstaita ja sisältävät alastomuutta.

Kristityt:

Nietzscheläisyys. Yksi päähenkilöistä on viisitoistavuotias poika, joka on ollut jo pitkään tarkoituksenmukaisessa puhelakossa. Kun häneltä kysytään syytä järjestelmälliseen puhumattomuuteen, hän viittaa seinälleen ripustettuun isoon lakanaan, johon on maalattu Friedric Nietzschen kuva. Myöhemmin poika kirjoittaa lapulle vihaavansa kaikkia. Hänen päällään nähdään paita, jossa lukee “Jesus was wrong – Jeesus oli väärässä”. Filosofi Nietzsche on tunnettu iskulauseestaan “Jumala on kuollut” ja kristinuskon vastaisesta filosofisesta ohjelmastaan. Kristillisen uskon perusteella sanomme: “Nietzsche on kuollut. Jeesus on ylösnoussut”.

Seksuaalisuus: Kuten edellisestä lainauksista käy ilmi, on elokuva kristillisen aviouskollisuuden näkökulmasta vääräoppinen. Elokuvassa käsitellään lisäksi homoseksuaalisuutta ja eräs päähenkilöistä on homoseksuaali mies. Itemurhaa yrittänyt eno kertoo joutuneensa masennukseen kun poika, johon hän oli rakastunut, meni toiselle miehelle. Tätä tarinaa homoudesta kerrotaan seitsenvuotiaalle lapselle, joka ihmettelee tämän olevan “hölmöä”. Myöhemmin mies ostaa homoeroottisen lehden (kansikuva ei sisällä alastomuutta). Lue lisää homoseksuaalisuudesta ja kristinuskosta elokuvan Aleksanteri arvostelusta.

Elokuvassa esitellään huumeiden käyttämistä ja elokuvan seksuaalinen sisältö on sopimatonta sisältäen runsaasti vapaan seksuaalisuuden promootiota. Elokuvassa on myös melko runsaasti kiroilua. Useimmiten kiroilu on suomennettu helvetiksi, mutta myös muuta uskonnollista sadattelua kuullaan, kuten Herran nimen väärin käyttämmistä: “jessus”.

Muuta: Elokuvassa kuullaan paljon kiroilua. Eräs elokuvan päähenkilöistä käyttää huumeita, hänen nähdään vetävän nenään jauhetta. Hänen sanotaan käyttävään heroiinia. Huumeen käyttämistä ei esitetä erityisen kriittisessä sävyssä. Narkkari on vanha mies ja hän kertoo, että vanhana on ihan järkevää käyttää, nuorempana se olisi hullua. Näytä juonipaljastus

Share|

Kirjoittaja: Matti Pekkarinen

Avainsanat: K11, Komedia, Road movie