Madagascar 2

18.6.2009 · Aihe: Elokuvat 

Madagascar 2 on kohtuullisen avoimesti queer-elokuva.

Alkuperäisnimi: Madagascar – Escape 2 Africa

Tyylilaji: Animaatio, seikkailu, lasten ja perhe

Valmistusvuosi: 2008

Kesto: 89 min

Ikäraja: K7

Ohjaus: Eric Darnell, Tom McGrath

Huonot: Jatko-osan maku: ohjaus, käsikirjoitus, toisto

Rumat: Madagascar 2 on malliesimerkki siitä, kuinka nykyanimaatiossa irstailu korvaa romantiikan ja perverssiys normaalin parisuhteen

Elokuva: ★★☆☆☆

Samalla kun Pixar on pitkään pidättäytynyt menestyskonseptiensa kopioinnista, on Dreamworks animationin kuvio ollut tehtailla rahakkaita jatko-osia. Elokuvallisesti Dreamworksin jatkot eivät ole yltäneet lähelle alkuperäisten elokuvien tasoa, näin on myös Madagascar 2:n kohdalla. Nähtäväksi jää kuinka Toy Story 3 (2010) ja Autot 2 (2011) onnistuvat palauttamaan Pixarin jatko-osakantaan varsin onnistuneen Toy Story 2:n jälkeen. Resepti on selvä, kaikki haluavat osansa niistä valtavista rahavirroista, jotka liikkuvat jatko-osamarkkinoilla. Shrek 2:n  uskomattoman taloudellisen menestyksen jälkeen animaatiomaailma ei ole ollut entisensä, yhtiöt tarjoavat sitä mistä kansa maksaa. Valitettavasti kansa maksaa elokuvallisesti heppoisien jatko-osien kierrätystavarasta.

Nyt kun johtavat animaatiostudiot ovat kaikki uppoutumassa kaulaansa myöden jatko-osien suohon, alkaa animaatioista nauttiva kansa ehkäpä huolestua.  Haluatko mieluummin nähdä WALL-E 3:n vai jonkun uuden hellyttävän ja koskettavan konseptin? Kuka oikeasti jaksaa seurata vielä kolmannen Ice Agen verran Jyrsiksen slapstick-sketsejä? Ja mikä tärkeintä, kuinka monen elokuvan verran ihmiset vielä maksavat “mä tahtoo veivaa veivaan” kuulemisesta? Valitettavasti  Madagascar 2 on malliesimerkki monista jatko-osien tavallisimmista virheistä ja ongelmista. Elokuvan juoni on kepeä ja edellistä osaa toistava, elokuva etenee liian nopeasti toimintaan eikä kerkeä lainkaan lämmittelemään yleisöä, juoni avautuu hätäisesti ja henkilöhahmojen kehitys puuttuu tai on liian ilmeistä, tarinan puutoksia korvataan seksillä ja väkivallalla.

Kuulun niihin, jotka aidosti pitivät alkuperäisestä Madagascar-elokuvasta. Elokuva oli mukava, kevyt seikkailu, joka oli hauska ja joka sisälsi myös syvempää pohdintaa lihansyöjien ja kasvissyöjien yhteiselon mahdollisuudesta. Lastenelokuvissa kun turhan usein jätetään käsittelemättä luonnossa esiintyvät todelliset erot leijonien ja seeprojen välillä. Kakkososassa mielenkiintoisesta lihansyönnin dilemmasta pohtimisesta on päästy eroon turhan tehokkaasti: Afrikan reservaatissa kun sekä lihansyöjät että kasvissyöjät elävät sulassa sovussa. Madagascar 2 ei pysty käyttämään hyväkseen ensimmäisen osan hyviä ominaisuuksia, eikä luo kovinkaan syvää jatkuvuutta elokuvien välille.

Madagascar 2 on kaikessa korkeintaan keskinkertainen. Ääninäyttely on suomenkielisellä ääniraidalla kohtuullisen laadukasta, mutta hukkuu usein häsläävän vauhdikkuuden aiheuttamaan sekavaan äänimaisemaan. Madagascar 2:n suurimpia pettymyksiä on inspiroimaton musiikki: ainoa, mitä elokuvalla on annettavaa on se vanhan “mä tahtoo veivaa veivaa”:n kierrätys. Vähän sama juttu, kun Rocky 4:ssä olisi ollut jälleen tunnarina Eye of the tiger (ja että tämä olisi itseasiassa lukenut suurilla kirjaimilla elokuvan mainosjulisteessa).

Kyllä tässä Leijonakuningas itkee. Madagascarin ensimmäistä jatko-osaa katsellessa katsojan on vaikeata välttää yhteyksien luomista Disneyn 32. klassikkoon. Afrikan savannit ja kilpailu johtavan uroksen asemasta petkutuksineen ovat kaikki läsnä. Kuitenkaan Madagascar 2 ei tunnu saavan itseensä tarvittavaa henkeä, jotta siitä voitaisiin luontevasti puhua varsinaisen leijona-animaatioiden kuninkaan yhteydessä.

Perusjuoni-idea: Elokuva alkaa välittömästi kohtauksella, jossa vanhat ystävyksemme Alex, Marty, Gloria ja Melman ovat lähdössä pingviinien avustuksella kotimatkalle New Yorkiin. Valitettavasti kone tekee kuitenkin pakkolaskun ennen määränpään saavuttamista. Kun matka on taittunut Madagascarilta Pohjois-Amerikkaan, kone putoaa tietenkin Afrikkaan. Afrikkalaisen eläinsuojelureservaatin asukkaat paljastavat päähenkilöistä uusia piirteitä, suhteita solmitaan ja sukulaisuuksia selvitellään.

Väkivalta, raakuus ja intensiteetti: ★★★☆☆ Vastuutonta mukilointia

Valtion elokuvatarkastamo perustelee seitsemän ikävuoden rajaa näin: “Animaatiossa toimintaväkivaltaa, voimakkaita tehosteita sekä pelottavuutta.”

Eräässä kohtauksessa merestä hyppää hai, joka yrittää saada suuriin hampaisiinsa pientä hahmoa (pienimpiä säikäyttävä kohtaus). Hai jatkaa jahtia elokuvan aikana. Kohtuullisen intensiivisessä kohtauksessa eräs päähenkilö meinataan uhrata elävänä tulivuoren uumenissa. Aseilla osoitellaan ja ammuskellaankin hieman.

Elokuva on vauhdikas, muttei yltiöpäisen väkivaltainen. Intensiteettiä löytyy vauhdin osalta riittämiin, mutta elokuva ei  ole synkkä lukuun ottamatta tulivuorijaksoa. Varsinaisesti häiritsevää väkivaltaisuutta elokuva sisältää humoristisen sivuhenkilömummon hakkaamisessa. Varmasti jo yhdeksissäkymmenissä oleva vanhus halutaan kuvata viriilinä supermummona. Valitettavasti tätä halutaan korostaa suoralla turpiin lyömisellä, josta ei aiheudu tietenkään mitään muuta kuin sisuuntumista.

Sivuhenkilön käyttö ei ole moraalisesti kovinkaan ylentävää. Hahmon ainoana tarkoituksena on saada lapset nauramaan mummon lyömiselle ja sille kuinka hän sitten kuitenkin saa siitä vain lisää energiaa. Ei liene järkevää antaa vanhuksista sellaista kuvaa, että he ovat pahansuopaisia teräsleukoja ja että heidän pahoinpitelyllään ei itse asiassa ole mitään merkitystä. Oikeassa elämässä vanhukset kun eivät nousekaan ylös ihan niin helposti. Humoristinen mummonhakkaaminen on välillä varsin ärsyttävää, vanhus käyttäytyy itsekin tietysti varsin väkivaltaisesti. Elokuvan sanoma on kaukana vanhusten kunnioittamisesta tai väkivallan vastuullisuuden pohtimisesta! Avoimen väkivaltaista käyttäytymistä ja vanhusten mukiloimista ei problematisoida missään vaiheessa.

Seksi ja alastomuus: ★★★★☆ Irstailua

Kun jatko-osaan halutaan pumpata väkisin lisää virtaa, tehdään se surullisen usein lisäämällä elokuvaan toimimaton parisuhde. Valitettavasti seksillä halutaan ehostaa myös muuten juonellisesti melko kuolleita koko perheen elokuvien kakkososia, Madagasgar 2 sisältää runsaasti seksuaalista sisältöä. Yhtenä elokuvan pääteemoista ovat lihalliset himot, näiden kanssa kamppailee virtahepoystävämme Gloria. Paksuilla hipoilla näet riittää lihaa, mistä puhua. Jo ennen kuin elokuva ottaa käänteen puuduttavan pitkään irstailuun, on Gloria maininnut nousevasta halustaan liittyä siitosohjelmaan. Eläintarhan kasvatin käsitys miehen hankkimisesta on jonkin verran kliininen, mutta luonnollisempi jälkikasvun hankkimisen tapa alkaa tulla tutuksi, kun uudet hippoystävät alkavat valaista seurustelun saloja.

- Tääl sataa miehii. Halleluja! Teil on puitteet kondiksessa.

- Miten Gloria sul ei oo miestä, onks sulla matoja?

- Ne on menneen talven loisia. Hei siskot, manhattanilta sä et löydä parkkista, etkä virtahepoa.

- Varo vaan, luulen että Moto Moto tykkää susta

Tässä vaiheessa kuvioihin astuu irstas virtahepouros Moto Moto. En ole aivan varma, mille kohdeyleisölle naimishaluiset animaatiohenkilöt luodaan. Samanlaisia tapauksia löytyy näet monista muistakin animaatioista (katso kuvat: esim. 1, esim. 2). Koko perheen elokuvissa ne tässä mittakaavassa lähinnä kuvottavat vähänkään lapsiansa ajattelevia aikuisia. Tämä on siinä mielessä inhottavaa, että romanttisia tunteita on perinteisesti osattu käsitellä animaatiossa aivan upealla tavalla. Sekä lapset, että aikuiset ovat voineet nauttia rakkaudesta piirretyissä elokuvissa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että yhä enemmän kaikille ikäryhmille profiloituvat halvat jatko-osat kehittävät genreä suuntaan, jossa seksiä käytetään ehostuskeinona yhä avoimemmin.

Moto Moton tyyppiset henkilöt olisivat inhottavan limaisia missä tahansa muussa tyylilajissa, lasten animaatioissa he kuitenkin toimittavat mukavaa koko perheen samastumiskohteen virkaa. Tai ainakin hupaisan koomisen sivuhenkilön virkaa. Mistä on kysymys? Toki irstaita puheita on naamioitu, mutta yllättävän suoraan lastenelokuvissa saa puhua itse asiasta. Jopa paljon suorempaan kuin monissa aikuisten elokuvissa. Jos näkisin Moto Moton kaltaisen henkilön live-näytellyssä elokuvassa alkaisin oksentaa, kuvitelkaa iso ihramahainen alaston mies selittämässä:

Mä haluun isoo, mä haluun massaa, mä haluun isoo, mä haluun ihraa, mä haluun skroden ja silleeen silleen, kun kähisen, se naisiin natsaa

Näin lohkaisee Ville Valon ääninäyttelemä Moto Moto. Sanat ovat yllättävän suoria, lihallinen rakkaus paistaa läpi inhottavan selkeästi. Sukupuolielimiin ja muuhun keholliseen rakkauteen viitataan melko selkeillä nostamalla “iso” “massa” tai “ihra” himokkaan halun kohteiksi. Naimisen vastineena toimii yleisesti käytetty “silleen” oleminen. Taustalla soi kuoron hokema “massaa, massaa”. Huh huh. Voiko asiaa ilmaista enää selkeämmin K7-elokuvassa? Moto Moto haluaa naisen lihaa. Hän jatkaa:

Jestas nainen sä oot suuri. Nainen sä oot yhtä suuras kun kookas.

Pysy hei maisemissa, se ei oo vaikeeta ku sä oot niin runsas.

Myöhemmässä kohtauksessa siitosohjelmaan halajavan naisen ja irstaan miehen suhde on kehittynyt jo hieman pidemmälle. Nyt uiskennellaan yhdessä kaukaisella lammella kuutamon valossa. Nyt Moto Moto päättää kiihottaa rakastettuaan sanoin väkevin:

Se lempii, se lempii mun silmii, se lempii, se lempii mun reisii, se lempii mun muotoi, se lempii mun lihoja, se lempii mun kiloja, se lempii mun silavaa se lempii mun masukkaa, se lempii mua kiivaasti, se lempii mua aina, lempii koska se lempii

Siis se lempiii mun reisiä ja mun lihoja! Ja vielä silavaa. Kiivaasti. Seuraavasta dialogista käy selväksi, ettei Moto Motolla tosiaan ole muita kuin lihallisia motiiveita. Huomatkaa Moto Moton jatkuvasti himokas ja kaksimielinen puhetyyli, joka yhdistyy lipevään ja käheään Ville Valon örinään.

- Moto Moto, ennen kuin tää kerkeää kehittyä vakavaksi. Mä oon miettiny, jos mä esimerkiks jäisin tänne, haluisin kysyy sulta…

- Tulkoon sun hunajahuulesi viesti mun kuuloelimeen

- Mulla ois vaik’ mitä kysyttävää

- Mä lupaan et vastaus on aina “kyllä”, ellei oo pakko sanoo “ei”

- Okei, no mikä sua mussa niin kovasti kiinnostaa

- Noh, sä oot todella massavin nainen jonka oon tavannu

- Okei, no mitä muuta

- Katotaas nyt… tota noin tiiätsä ku… sä oot kookas

- Joo?

- Äh? voi jestas, nainen, sä oot suuri

- taisit mainita jo

- Ai niin. Ei meiän tartte enää puhuu.

Tuttua keskustelua yhden illan jutun lomassa? Nainen haluaisi että mies olisi hänestä jollakin erityisellä tapaa kiinnostunut. Mies ei kuitenkaan keksi sanottavaksi mitään muuta kuin kehua naisen lihallisia anteja, kunnes lopulta selviää lopullinen totuus: “skipataan beibi tää puhuminen, jooko?”. Moto Moton käyttäytyminen on johdettu suoraan aikuisten irtoseksisuhteiden ja lihan viettelysten maailmasta. Minkälaista käyttäytymistä haluamme animaatiohahmojen esikuvien edustavan? Moto Moton henkilöhahmo on yritetty rakentaa sympatisoitavaksi ja hauskaksi. Lapsetkin ymmärtävät varmasti Moto Moton aikeet ja henkilö onkin opettamassa lapsille viettelyä, rivoja puheita, kasuaaliseksiä ja lihallisen rakkauden merkitystä. “Romanttiseen” hetkeen saadaan kuitenkin klassinen keskeytys.

Meil’ on täällä vähän hommat kesken

Paikalle saapuu näet mustasukkainen salainen rakastaja, kirahvi Melman. Onneksi, kertakaikkiaan ONNEKSI, Melmanin ja Glorian välinen rakkaussuhde on miljoonan asteen verran platonisempaa kuin Moto Moton ja Glorian virittelyt! Tätä ristisiitosta en nimittäin halua edes ajatella. Kirahvi ja Virtahepo. On mielenkiintoista, että eläinaiheisissa animaatioissa on taipumusta viritellä rakkaussuhteita myös eri eläinlajien välille. Kun ottaa huomioon sen tavan, jolla Madagascar 2 käsittelee eläinten kanssakäymistä, täytyy tätä pitää varsin perverssinä. Tästä lisää seuraavassa.

Kristityt: ★½☆☆☆ Queer-ylistystä

Madagascar 2:n kaltaiset elokuvat haluavat ajaa luonnottomien rakkaus- ja sukupuolisuhteiden asiaa ja onnistuvat siinä varsin tehokkaasti. Sukupolvemme lapset kasvavat sellaisten piirrettyjen seurassa, jossa rakkaudesta ja romantiikasta tehdään selkeästi lihallista ja seksuaalista. Samaan aikaan näissä piirretyissä kuvataan jopa pääteemoissa kahden täysin yhteensopimattoman eläinlajin seurustelua. Tällaisilla vedoilla pyritään ajamaan yltiöpäistä suvaitsevaisuutta, jossa virtahevon on aivan oikein ja luonnollista olla (seksuaalisessa) suhteessa kirahvin kanssa.

Ajatus on tarkemmin mietittynä täysin pöyristyttävä, kuvottava ja kaiken luonnollisen vastainen. Kaunottaren ja Kulkurin  aikaan rakkaustarina voitiin päättää yhteiseen pentujen saamiseen. Tämän saavuttamiseksi olisi Madagascar 3:ssa sitten käsiteltävä seksuaalisten vähemmistöjen adoptio-oikeutta tai hedelmöityshoitoja. Lapsia valmistetaan jo varhain kaikenkarvaisen seksuaalisuuden normalisointiin ja hyvänä pitämiseen. “Miten hurmaava, outo pariskunta”, elokuvassa todetaan toisen varsin kieron ja kestämättömän liiton kohdalla. Elokuvan sanoma on vahvasti queer-kulttuuria tukeva. Valitettavasti en ehtinyt tarkastamaan englanninkielisellä ääniraidalla edellisen lainauksen yhteydessä käytettyä sanaa. Suomennokseen valittu sana “outo” viittaa kuitenkin jollakin tasolla englanninkieliseen kantasanaan queer. Queer on adjektiivi, joka tarkoittaa suomeksi sekä outoa että perverssiä tai hinttimäistä.  “Outo” saa tämän merkitysken myös Madagascar 2:ssa

Madagascar 2:n sanoma on, ettei rakkaus tunne rajoja. Yhdessä voivat olla kirahvi ja virtahepo, nukke ja pingviini. Miksei siis myös mies ja mies tai nainen ja nainen? Ihminen ja eläin? Tätä lastenelokuvassa on vielä toistaiseksi kiellettyä tuoda ilmi, mutta kuten kaikki muukin, tehdään tämä lasten animaatioon sopeutetulla tavalla. Outo normalisoidaan, tämä on osa seksuaalista tasa-arvoisuutta hakevien äänenkantajien ohjelmaa. Aivan samalla tavalla esimerkiksi väkivaltakin verhotaan lapsille “sopivaan” muotoon.

Madagascar 2 liittyy perinteeseen, jossa suhde toiseen eläinlajiin kuvataan lajinsisäisiä suhteita parempana, hienompana ja puhtaampana. Melmanin ja Glorian kirahvi-hippo-rakkautta vastaan piirtyy pinnallinen ja ala-arvoinen suhde Gloriasta ja Moto Motosta. Itse asiassa katsojan eteen tuodaan rakkauden tunnustuksen kuulemisesta murtunut nainen, joka katuu järjettömänä yritystään löytää samaa lajia oleva luonnollinen kumppani. Vastaus löytyykin aivan läheltä, vierellä on koko ajan ollut kumppani, jonka kanssa suhteessa oleminen on luonnonjärjestyksen vastaista, mutta samalla oikeaa ja syvää.

Temppu on tämä: katsoja saadaan tuntemaan helpotusta ja hyvää mieltä siitä, että Gloria löysi sittenkin Melmanin, siitä että virtahepo sittenkin päätti löytää ja antautua salatulle ja sairaalle rakkaudellensa toiseen lajiin. Tämä kuvataan sinä oikeana, aitona ja alkuperäisenä rakkautena! Katsoja samastuu siihen tunteeseen, että on autuasta unohtaa luonnollinen sukupuolisuus ja löytää se oikea rakkaus kirahvista. Tällaisia tunnekokemuksia tuottamalla “outoja” suhteita ajetaan läpi hyvinä, normaaleina ja puhtaina.

Eräs keskeisistä teemoista elokuvassa on päähenkilöleijona Alexin ja hänen isänsä Zupan suhde. Tässä käydään läpi kaikki perinteiset “isä oppii hyväksymään erilaisen poikansa”-teemat. Kun vielä joku katsoja sattuu löytämään Martyn ja Alexin suhteesta homoseksuaalisia viitteitä (http://www.filmthreat.com/index.php?section=reviews&Id=11346), tulee myös Zupan ja “kaapista ulos tulevan” tanssivan leijonapojan suhde korostamaan erilaisuuden hyväksymistä seksuaalisessa mielessä. Edellisestä osasta muistamme Alexin himoinneen Martyn ahteria lihallisen himon toisessa merkityksessä. Näytä juonipaljastus

Itse en haluaisi lähteä vetämään homoseksuaalisuusjohtopäätöksiä kahden miehen välisestä ystävyyssuhteesta erityisen hanakasti. On oikein ja hyvää kuvata ystävyyttä. Myös saman sukupuolen välistä ystävyyttä. Raja rikotaan, kun varsinaisesti romanttisia tai seksuaalisia tunteita tai tekoja esitetään. Itse en näitä tämän parivaljakon välillä erityisemmin huomannut tässä elokuvassa. Mutta miksi Alex ja Marty sitten ovat päähenkilönelikon ainoat henkilöt, joilla ei ole seurustelukumppania? Vai muodostaako Alex + Marty kenties samanlaisen queer-parivaljakon kuin Gloria (virtahepo) ja Melman (kirahvi)? En halua lähteä spekuloimaan ennen kolmososaa (2012), jota en muuten erityisemmin halua nähdä.

Joka tapauksessa Madagascar 2 sopii mainiosti gay- ja queer-agendaan! Kun elokuvan lopussa nähdään vielä “outo” avioliitto, saadaan lapsiamme vielä valmistettua paljon puhuttuun homoseksuaalien vihkikaavaan. “Rakkaus ei katso eroavaisuuksia olemme kokoontuneet tänne juhlistamaan tuollaista rakkautta”, julistaa elokuvan pappi. Outouksista välittämätön rakkaus on Madagascar 2:n keskiössä.

Ai, meinasin unohtaa. Tietysti elokuvassa esiintyy jatkuvasti draq-queenin kaltaisesti käyttäytyvä, keikistelevä lemuri Kuningas Julien. Aivan elokuvan alussa tämä miespuoleinen outo hallitsija ponnahtaa ulos täytekakusta pienet naisten vaatteet päällä ja kysyy muilta pitävätkö he häntä viehättävänä naisena. Tässä elokuvan aidoimmin queer kaveri, jonka tahdissa lapset pääsevät leikkimään draq-queenia hetimmiten! Elokuvasta huokuu elokuvan tekijöiden tahto saattaa “kaikki voivat olla omia itsejään”-asenne myös seksuaaliselle tasolle. No, eiköhän tämä jo riitä elokuvan pervoilupuolesta. Siirrytään muihin teemoihin.

Elokuvassa on myös muutama uskonnollinen viittaus. Melman nimitetään eläinreservaatin noitatohtoriksi ja hänet puetaan perinteisiin shamaanin vetimiin, joihin kuuluu mm. luulävistys nenään (onneksi tarjolla on clip-on-malli). Myöhemmin, kun reservaatin lampi kuivaa, Kuningas Julien keksii tarjota eläinuhria vesijumalille. Uhri annettaisiin läheisen tulivuoren uumenissa laavaan upottamalla, onneksi homma toimii vapaaehtoispohjalta. Tässä elokuvan tekijät ammentavat ilmeisesti materiaalia alkuperäisen Madagascarin hirvittävästä kopioyrityksestä Aivan villeistä, sinänsä säälittävää. Lemuri saa kaikki muut eläimet uskomaan, että “uhriksen” tarjoaminen hetkessä keksityille jumalille saisi veden palaamaan takaisin henkien leppymisen kautta. Julien innostaakin välittömästi uhraamaan pinkovaa verenhimoista väkimassaa seuraavin sanoin:

Kiirustusta, ennenkuin meille järki palaa

Uhrauspaikalta löytyy kuitenkin yksi järkeväkin, joka toteaa “Tää on sairasta”. Tätä ennen on veistelty varsin epäkristillisest (vrt. Joh.15:13), että

ei ole uhria jalompaa kuin jonkun toisen uhri

Kirjoittaja: Matti Pekkarinen

Avainsanat: , , ,

Voit olla kiinnostunut myös seuraavista artikkeleista:

Lisää tällaista? auta lahjoittamalla

Pankki: 529002-2201386, tai osallistu muulla tavoin

Tilaa uudet arvostelut sähköpostiisi:

Postin toimittaa FeedBurner

Kommentit

6 Vastausta artikkeliin “Madagascar 2”

  1. katriina kirjoitti 18.6.2009 kello 8:50

    Ei voisi paremmin kuvailla tota elokuvaa, mua rupes oksettamaan siinä moto vaiheessa niin paljon, että elokuvan katselu jäi siihen. Mutta en jäänyt näköjään mistään paitsi vaikka en loppuun katsonutkaan. Välillä miettii, että uskaltaako lasten kanssa enää vuokrata elokuvaa, kun ei tiedä mitä sieltä tulee. Surullista, mutta onnkes vanhat disney-klassikot on saatavina nykyäänkin dvd:llä, tietää katselevansa hyvää mieltä aikaan saavia elokuvia.

  2. Ice Age 3: Dinosaurusten aika - Arvoarvostelut | Elokuva-arvostelu kirjoitti 8.12.2009 kello 23:25

    [...] Samalla kun mukaan tuodaan perheen perustamisen problematiikkaa, näyttäytyy lasten animaatiossa jälleen pyrkimys kuvata sukupuoli- ja tätä kautta seksuaaliroolien [...]

  3. Mistä Arvoarvosteluissa on kysymys? Osa 2: naisen ja väkivallan asema kristinuskossa. | Elokuva-arvostelu kirjoitti 8.4.2010 kello 21:08

    [...] nouse esille tavallisessa kritiikittömässä viihteen kulutuksessa. Näin esimerkiksi elokuvien Madagascar 2 ja Ice Age 3 arvosteluissa. Tällöin Arvoarvostelut pyrkii tarjoamaan näkökulmia ja [...]

  4. Prinsessa ja sammakko - Arvoarvostelut | Elokuva-arvostelu kirjoitti 11.6.2010 kello 1:23

    [...] Naveen on keimailija, mutta hänen käyttäytymisensä on lopulta kuitenkin kaukana esimerkiksi Moto Moton kaltaisista irstailijoista.  Ylipäätään sanoisin, että filmissä on kyse jostain aivan muusta [...]

  5. Objekti kirjoitti 19.6.2010 kello 1:47

    Näin animaatioelokuvafanina itse kylläkin rakastin tätä elokuvaa, mutta tämä arvostelu antaa mielenkiintoisia näkökulmia.

  6. Näin koulutat lohikäärmeesi - Arvoarvostelut | Elokuva-arvostelu kirjoitti 26.6.2010 kello 12:46

    [...] että katsoja saadaan tuntemaan helpotusta ja hyvää mieltä kaaoskamppailun lopettamisesta. Olen aikaisemminkin kommentoinut Dreamworks animationin elokuvia samalla tavalla. Perinteisemmässä kerronnassa kaaoskamppailun lopettaminen ei ole tullut kysymykseenkään, [...]

Jätä vastaus




Tilaa Arvoarvosteluiden kommentit sähköpostiisi:

Postin toimittaa FeedBurner