Meri Sisälläni
Armomurha?
Valmistusvuosi: 2004, Espanja
Kesto: 2h
Ikäraja: K11
Ohjaus: Alejandro Amenábar
Pääosissa: Javier Bardem, Belén Rueda, Lola Dueñas
Palkinnot: Oscar ja Golden Globe (paras ulkomainen elokuva)
Hyvät: Ajatusten herättäjä, näyttely, kerronta
Rumat: Eutanasiaa pohditaan rankasti
Elokuva: 
Elokuva on koskettava ja ajatuksia pommittava, sopii hyvin aikuisille, jotka haluavat nähdä elokuvataidetta jolla on jotain sanottavaa tai annettavaa. Ei mikään viihde-elokuva, vaan raskaan sarjan ajatusten herättäjä. Elämän, kuoleman, uuden elämän synnyn ja vanhan elämän päättämisen dilemmoja pyöritellään erinomaisessa ohjauksessa ja hienojen roolisuoritusten siivittämänä. Älä katso, ellet halua arvioida kantaasi armomurhaan uudelleen.
Perusjuoni-idea: Charmantti neliraaja-halvaantunut armomurhaa anonut mies hakee ymmärrystä tahdolleen kuolla. Piristäjiä ja neuvojia, käännyttäjiä ja järkeä saarnaavia riittää, mutta kuka ymmärtäisi kuolemaa halajavaa?
Seksi ja alastomuus:
Hyvällä maulla toteutettuja suutelukohtauksia (katso kuitenkin teksti “kristityille” kategoriassa)
Väkivalta, raakuus ja intensiteetti:
Elokuvassa ei ole väkivaltaa, elokuva loppuu kuitenkin erittäin intensiiviseen kohtaukseen jossa heikompia heikottaa!! Elokuvan kerronta on niin aitoa ja koskettavaa, että pelkän loppuhuipennuksen syystä en suosittelisi kauheasti alle viidentoista vuoden ikäisille tai herkille ja helposti järkyttyville ihmisille. Mitään väkivaltaisen raakaa ei esitetä, pikemminkin hyvin vahvaa tragediaa.
Kristityille:
Tämä kyllä riippuu siitä miten näet elokuvan: onko se loukkaava hakiessaan ymmärrystä jollekin jota saatat pitää vääränä vai pakottaako se sinut ajattelemaan asiaa ja ehkä saavuttamaan jotakin. Edelleen: älä katso jos et halua pohtia eutanasiaa. Elokuvan teema astuu melko pyhälle alueelle, siinä pohditaan elämän tarkoituksellista päättämistä.
Elokuvaa voidaan pitää eutanasiaa puolustavana, kuitenkin syviä eettisiä ja uskonnollisia ulottuvuuksia sisältävä filmi tarttuu asiaan yllättävän monipuolisesti. Niinpä se saattaa osoittautua joillekin kristityille katsojille jopa rakentavaksi. Elokuvassa tuodaan esille monituisia kantoja eutanasiakysymykseen eri ihmisten elämien, tekojen, puheiden ja ajatusten kautta. Kuinka reagoivat ja ajattelevat satunnaiset ohikulkijat, eutanasiaa tukevat järjestöt, perheen jäsenet, rakastetut, julkisuus, kirkko?
Eräässä kohtauksessa päähenkilö ajautuu mielipidekonfliktiin katolisen kirkon papin kanssa. Näiden miesten ajatusmaailma ei kohtaa ja kirkon kantaa vastaan kuullaan kritiikkiä, jossa elämän kuuluminen Jumalalle sekä yksityisomaisuuden ja vapauden ideologia asetetaan vastakkain. Monipuolisista ja syvistä sävyistä huolimatta päävireeksi muodostuu päähenkilön vakaa tahto päättää elämänsä kunniallisesti ja etsiä asialleen ymmärrystä. Elokuva leikittelee ajatuksella: kuinka jotain niin ihanaa, luovaa, hellyyttää, hurmaavaa ja syvää voi haluta tappaa. Kuinka elämän voi tahtoa lopettaa? Onko elämä oikeus vai velvollisuus?
Perusidean lisäksi elokuvaan mahtuu tietysti se pakollinen aviorikos, vaikkakaan mitään suutelua tuhmempaa ei näytetä. Tämä silti laskee tämän kategorian pisteitä.
Muuta:
Suositukseni ikärajasta K13. Ei koko perheen elokuva, vaikka saattaisikin joissakin tapauksissa synnyttää ajatusten vaihtoa ja keskustelua teinien ja vanhempien välillä.
Kommentit
Jätä vastaus