Näin koulutat lohikäärmeesi
Vihdoin K11-animaatiota Dreamworksilta
Tyylilaji: Animaatio / lasten ja perhe / seikkailu / toiminta
Valmistusvuosi: 2010
Kesto: 1h 39min.
Ikäraja: K11
Ohjaus: Dean DeBlois, Chris Sanders
Hyvät: Vauhti, tunnelma, animaatiojälki
Huonot: Viimeinen parhaus puuttuu
Rumat: Paljon väkivaltaa genrensä edustajaksi, dragonologia
Elokuva: 
Näin koulutat lohikäärmeesi on Dreamworks Animationin parhainta antia pitkään aikaan. Elokuvan taustatarina lauotaan auki elokuvan ensimmäisillä minuuteilla, joten kerrottakoon se myös tässä näin aluksi. Elokuva sijoittuu pohjoiselle Öystilän saarelle, jolla sataa vettä lähes aina. Muut ajat tulee rakeita. Paikka on melkoisen eristäytynyt muusta maailmasta. Tosin muulla maailmalla ei ole paljoa haluja astua jalallaan saarelle, joka ajoittain kuhisee lohikäärmeitä. Eräs viikinkiheimo on kuitenkin päättänyt pärjätä lohikäärmeongelman kanssa. Tähän tarvitaan aimo annos viikinkimäistä jääräpäistä karskiutta.
Elokuvan henkilöhahmoilla on hartiaa enemmän kuin Ridge Forresterilla leukaa. Eräs on tässä karussa maailmassa kuitenkin kuin varrettoman pelikonsolisukupolven lähettiläs. Vailla lihaksia ja tappamisen meininkiä. Kyseessä on tietysti päähenkilömme: teinipoika, johon koko kerronta keskittyy. Näin koulutat lohikäärmeesi on mukiinmenevä yhdistelmä vanhoja kikkoja ja uusia yksityiskohtia.
Näin koulutat lohikäärmeesi toimii 3D-animaationa varsin hyvin. Rankasti tummentavien lasien takaa Öystilä näyttää sopivan synkältä paikalta. Muutamat vauhtikohtaukset ovat erittäin hyviä, vaikka mieleen juolahtaa väkisinkin Avatarin liskolinnulla ratsastus.
Väkivalta, raakuus ja intensiteetti: Syystäkin K11
Näin koulutat lohikäärmeesi on omassa genressä erittäin paljon taisteluväkivaltaa sisältävä elokuva. Dreamworksin uusin animaatio on yleiseltä moraaliselta vireeltään edeltäjiään fiksumpi, mutta samalla erittäin toimintapitoinen, lähinnä nuorisolle suunnattu elokuva. Näemme erittäin paljon tulitehosteita, useita varsin jännittäviä kohtauksia ja muutamia pelottavia kuvia. (Lohikäärmeiden) Tappamisesta on puhetta kaiken aikaa, viikinkien kulttuuria kuvataan julmana.
Vastapainoa tälle antaa päähenkilö, joka ei omantunnon syistä pysty surmaamaan lohikäärmettä. Hän yrittää saattaa tätä lähestymistapaa kyläyhteisönsä tietoon, aluksi huonoin tuloksin. Tämä antaa elokuvaan hyvän ja kasvattavan pohjavireen. Tällä välin tappamisen ja tuhoamisen kulttuuria keretään kuitenkin käsittelemään varsin laajasti. Tuliammuksia syöksevien lohikäärmeiden yllätyshyökkäystä pimeässä pakoon sännättäessä perheen pienimpien pelottavuuden sietoraja saattaa rikkoutua.
Ei tule heti mieleeni yhtään yhtä väkivaltaista valtavirran kokoperheen animaatiota. Tai ei Näin koulutat lohikäärmeesi oikeastaan enää varsinaisesti koko perheen elokuva olekaan. Valtion elokuvatarkastamo on varsin oikeamielisesti asettanut elokuvalle varsin korkean ikärajan, K11 tuntuu tämän elokuvan kohdalla sopivalta. Joka tapauksessa elokuvaa ja sen oheistuotteita markkinoidaan nuoremmillekin lapsille varmasti pitkälti samaan tapaan kuin muiden isojen animaatioelokuvien kanssa olemme tottuneet näkemään.
Elokuvateattereissa ikärajoista pidetään kahden vuoden joustovaran kanssa ehkäpä paremmin kiinni kuin kotioloissa DVD:ltä elokuvia katsottaessa. Vanhempien kannattaisi tämän elokuvan kohdalla kuitenkin huomioida K11 ikäraja, joka on tässä genressä kuitenkin aika harvinaista. Tämä kertoo siitä, että elokuvan sisältö poikkeaa jollakin tavalla siitä, mitä animaatioilta ollaan totuttu näkemään.
Seksi ja alastomuus:
Muutama pieni suukko ja yksi keskeytynyt vihjaus englanninkielisellä ääniraidalla.
Kristityt:
Dragonologia. Elokuvalla voi pintapuolisessa tarkastelussa ajatella olevan rakentavaa sanomaa, se alleviivaa kaikesta löytyvän jotain rakastettavaa. On löydettävissä toinen puoli asioista, jota emme ole aikaisemmin huomanneet. Tämän löytäminen voi antaa mahdollisuuden rikkaammalle elämälle ilman vihaa. Mikä sinun elämässäsi voisi olla tällainen asia? Asia, jonka vihaamisesta voisit luopua?
Minkä vihaamisesta sitten on hyväksi luopua? Monet ovat varmasti huomanneet kirjakauppojen hyllyille muutamia vuosia sitten ilmestyneet dragonologiaa tai piratologiaa käsittelevät kirjat. ‘Dragonologia’ niminen kiiltäväkantinen tietokirja esittelee yksityiskohtia erilaisista lohikäärmelajeista ja uppoaa fantasiannälkäisiin pienokaisiin kuin banaani valkoisen miehen laivaan. Painos loppuunmyyty. On olemassa kristittyjä, jotka pitänevät tätä vähintään samanlaisena uhkana kuin Harry Potterin ja Lordin ympärille kiteytyneitä kulttuurinmuutoksia. Selitän tätä hieman, kukin voi samalla tarkistaa omaa suhtautumistaan lohikäärmeisiin.
Valtakulttuurissa ei enää karsasteta noitiin samastumista, lasten päitä ketjuissa kalistelevia hirviöitä, eikä enää lohikäärmeitäkään. Päin vastoin tutkimme näitä asioita mystisestä pakomatkasta humaltuneina. No eihän kukaan nyt lohikäärmeitä ole pitkään aikaan enää karsastanutkaan, seurakuntien lastenleireillä on laulettu Puffista jo kymmeniä vuosia. Nyt kuitenkin houkutellaan perheitä yhdessä tutustumaan ja ihastumaan lohikäärmeiden mystisiin saloihin. Koko Näin koulutat lohikäärmeesi on täynnä dragonologiaa: eri lohikäärmelajien ominaisuuksia tutkiva viikinkiheimo on juuri siirtymässä evoluution seuraavalle asteelle uuden, villejä dragonologisia metodeja harjoittavan, nuoren lupauksen avulla. Kotona lasten on helppo jatkaa tätä harrastusta.
Mitä vikaa? Miksei vain ihastua lohikäärmeisiin kiehtovina tarunomaisina hahmoina. Kristitystä näkökulmasta dragonologiasta on löydettävissä samanlainen epämiellyttävä totuus kuin esimerkiksi velhoudestakin. Jos luomme kulttuuria, joka tukee näiden asioiden normalisoitumista ja lastemme uppoutumista niihin, mitä tapahtuu kun vaikkapa ilmestyskirjan kuvaamat tapahtumat jymähtävät päällemme? Kun suuri lohikäärme, Saatana, antaa vallan pedolle “kaikki maan asukkaat kumartavat sitä” (Ilm. 13:4).
Tulkittiinpa tämä sitten kirjaimellisesti tai symbolisesti, on kuitenkin luultavaa, että jonkinlaista indoktrinoivaa valmistamista pedon, lohikäärmeen tai antikristuksen järjestelmään tulee tapahtumaan. Maailman kerrotaan ottavan Perkeleet ja pedot vastaan ilolla ja ihmetyksellä, kuten edellisestä Ilmestyskirjan linkistä käy ilmi. Kristinuskossa lohikäärme on Saatanan vertauskuva ja sanan synonyymi monissa raamatunkäännöksissä. Tämä käy erityisen selväksi Ilmestyskirjan 12. luvun jakeesta 9 :
Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä
Sanan lohikäärme kohdalla on tämän jakeen kreikankielisessä alkutekstissä sana drákōn (δράκων), joka toimii kantasanana lohikäärmettä tarkoittaville sanoille varmasti suurimmalle osalle länsimaisista kielenkäyttäjistä. Ei siis ole mitään epäilystä siitä, etteikö juuri lohikäärmettä yhdistettäisi tässä tekstissä suoraan Saatanaan. Dragonologia on nyt siis tämän tutkiskelua ja elokuvan nimi saa kristillisessä viitekehyksessä veikeän lisämerkityksen: How to train your Dragon – Kuinka koulutat sinun Saatanasi.
Ilmestyskirjan 13. luvun edetessä kerrotaan lohikäärmeen antavan vallan pedolle, joka käy taisteluun pyhiä vastaan ja ottaa valtaansa kaikki heimot ja kansat. Raamatun mukaisesti lohikäärmeen pakkovallasta ei siis ainoastaan tule kärsimään Öystilän kylä, mutta Raamattu kuvaa koko maailman kääntyvän lohikäärmeen ystäviksi aivan samoin kuin tapahtuu Öystilän kylälle elokuvassa Näin koulutat lohikäärmeesi.
Perinteinen länsimainen ajattelu liittää lohikäärmettä vastaan taistelemisen kaaosta, tyhjyyttä ja pahuutta vastaan kamppailemiseen. Tällaisessa kaaoskamppailun (chaoskampf) kuvastosta on kyse elokuvan alkuvaiheessa, urheat viikingit pitävät väsymättä lohikäärmeitä loitolla kylästään. Näin koulutat lohikäärmeesi ei kuitenkaan jatka tätä kuvastoa, vaan esittää lohikäärmetaistelun vanhanaikaisena järjestelmänä − uusi aika syleilee lohikäärmeitä ystävinä. Raamatussakin kuvataan sotaa lohikäärmettä vastaan:
Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa. (Ilm. 12:7)
Mielenkiintoista tässä on se, että katsoja saadaan tuntemaan helpotusta ja hyvää mieltä kaaoskamppailun lopettamisesta. Olen aikaisemminkin kommentoinut Dreamworks animationin elokuvia samalla tavalla. Perinteisemmässä kerronnassa kaaoskamppailun lopettaminen ei ole tullut kysymykseenkään, esimerkiksi Taru Sormusten Herrassa ja siinä parjatussa Harry Potterissakin taistelu kaaosta ja tyhjyyttä edustavan vihollisen kanssa jatkuu loppuun saakka. Ei olisi mahdollista kuvitella näiden tarinoiden filmatisointien loppuvan kohtaukseen, jossa Sauron ja Voldemort tanssahtelevat iloisesti hobittien ja pikkuvelhojen kanssa. Sauron lennättelisi lapsukaisia siivillään ja Voldemort opettaisi niityllä kivoja pikku taikoja. Näin koulutat lohikäärmeesi tulee juuri tällaiseen lopputulemaan, aluksi pahuutta edustanut lohikäärme hyväksytään täysivaltaiseksi yhteiskunnan jäseneksi.
Maailmassa on varmasti eksplisiittisempääkin eksytystä, kuin tämä elokuva. Näin koulutat lohikäärmeesi on kuitenkin hyvä esimerkki tiettyjen asioiden tulemisesta valtavirtaan ja niiden tekemisestä rakastettaviksi. Tarinan opetus on siinä, että päältäpäin sokerilla kuorrutetut jutut saattavat saada raamatullisessa tarkastelussa varsin erilaisen kuosin.
Erityiskiitokset kommentoijille lohikäärmeteeman esiin nostamisesta!
Muuta. Elokuva on varsin väkivaltainen, mutta sen pohjavireenä on kaiken aikaa väkivallattomuuden mahdollisuuden pohtiminen. Elokuvan kokonaissävy on tulkittava väkivallattomuuden puolesta puhuvaksi. Valitettavasti loppuratkaisussa suurimmat väkivallan vastustajat itsekin turvautuvat tuhoamiseen ratkaisukeinona.
Muutamaan otteeseen esillä ovat viikinkien uskonnollisen palvonnan kohteet, Odin (ylijumala) ja Thor (ukkosen jumala).
Kirjoittaja: Matti Pekkarinen
Avainsanat: Animaatio, K11, Lasten ja perhe, Seikkailu, Toiminta
Voit olla kiinnostunut myös seuraavista artikkeleista:
- Tuulen Laakson Nausicaä
- Star Wars: The Clone Wars
- Ihmeperhe
- Möröt vastaan muukalaiset 3D
- Ice Age 3: Dinosaurusten aika
Pankki: 529002-2201386, tai osallistu muulla tavoin
Kommentit
3 Vastausta artikkeliin “Näin koulutat lohikäärmeesi”
Jätä vastaus
Kuukauden arvostelu
Keskustelua
Mutta eikös tässäkin elokuvassa esiinny lohikäärmeitä eli taruolentoja, jotka raamatun mukaan ovat helvetillisiä, eivätkä koskaan hyviä? Jos Harry Potterin noituus on kammottava asia, niin miten lohikäärmeet voidaan katsoa läpi sormien?
Siksikö, että keskiaikainen kirkko uskoi itsekin niihin, eikä väkivaltaista vihanlietsontaa kannattanut suunnata eläinkuntaan vaan ihmisiin?
Kiitos Zodiac, enpä tosiaan ollut huomannut tarttua tuohon ilmiselvään asiaan. Näit arvoja siellä, missä minä en nähnyt niitä olevan. Kiitos kun autoit, teen pian arvosteluun tarvittavat muutokset, jotta tämä tärkeä seikka voidaan ottaa huomioon ja arvostelua muuttaa kriittisemmäksi.
Artikkelia on nyt muutettu käsittelemään perinpohjaisesti lohikäärmeitä ja kristinuskoa. Koetin käsitellä myös elokuvan yhteyksiä Harry Potteriin. Elokuvaa leimaa juuri se, että siinä paha tulee hyväksi. Lohikäärme muuttuu kiltiksi, kivaksi ja hyväksi. Kristinuskossa ja Raamatussa näin ei ole, juuri kuten sanoitkin. Lisäkommentit ja keskustelu ovat tervetulleita!
Kirkko uskoo lohikäärmeeseen siinä mielessä, että lohikäärme edustaa Saatanaa, pahuutta, syyttäjää, Jumalan vastustajaa ja kaaosta.