Night at the museum 2

6.12.2009 · Aihe: Elokuvat

Jo toinen yö museossa, boring!

Tyylilaji: Seikkailu, fantasia, lasten ja perhe

Valmistusvuosi: 2009

Kesto: 1h 45 min

Ikäraja: K7

Ohjaus: Shawn Levy

Pääosissa: Ben Stiller, Robin Williams, Amy Adams

Huonot: Yksinkertaisesti huono elokuva

Rumat: Jonkin verran väkivaltaa ja viittauksia muinaisegyptiläiseen uskonnollisuuteen

Elokuva:

Kuvittele, että joudut kuuntelemaan epäloogisimman ja huumorintajuttomimman tuntemasi ihmisen juttuja koko illan. Tältä tuntuu Night at the Museum 2. Elokuva on suoraan sanottuna hirvittävää roskaa.

Kun jopa Arvoarvostelut piti alkuperäistä Yötä museossa riittävän raikkaana viihdetulokkaana, tuoksahtaa jatko-osa kolme viikkoa pöydällä seisoneelta maidolta. Yö museossa 2 on itse asiassa sitä miltä se kuulostaakin. Siis jo toinen yö museossa, hohhoijaa. Ensimmäistä yötä vauhditti jonkinlainen historian lehtien havina, mutta toisena yönä kaikki tuntuu jo tutulta. Mälsää, ei mitään uutta. Yö museossa 2 sortuu kaikkiin huonon jatko-osan kompastuskiviin.

Ensinnäkin Yö museossa 2 on ”edeltäjäänsäkin hauskempi” – todellisuudessa tämä tarkoittaa sitä, että studion yövartijat ovat käyneet lisäilemään käsikirjoitukseen käsittämättömän geneerisiä ja kuluneita juttuja täyttääkseen tarinan jättämiä aukkoja. Tarinasta täysin irralliset vitsit eivät voi edistää elokuvan asiaa. Toiseksi elokuva on ”vieläkin vauhdikkaampi”. Tämä taas tarkoittaa sitä, että keinotekoinen juoni lähtee laukkaamaan välittömästi villivarsan tavoin ilman mitään yritystäkään kehittää taustoja tai tarinaa. Vauhdin oletetaan myös sokaisevan katsojan lukemattomille epäloogisuuksille. Lopulta Yö museossa 2 on sisältää vielä edeltäjäänsäkin enemmän huippunäyttelijöitä! Todellisuudessa sivurooleissa vilahtavat uransa täten häpäisevät Robin Williamsit ynnä muut ja elokuvan näyttelemisen taso hipoo samalla pohjalukemia. Ei-kenenkään ohjaaman älyttömyyden dialogi on teennäistä kuin halpahallissa pyörivässä autonpesuharjan mainosvideossa. Näyttely on tälle tasolle kertakaikkisen huonosti ohjattua.

Kaiken kaikkiaan jokainen elokuvataiteesta vähääkään välittävä ihminen ajautuu johtopäätökseen siitä, että tämän elokuvan käsikirjoitus on syntynyt apupojan vapaa-ajalla käsikirjoittajien lakon aikana. Kuvaukset taas ovat ilmeisesti ajoittuneet oikeiden elokuvien kuvausten kahvitauoille. Näyttelijöiden esitykset ovat jatkuvasti huolittelemattomia tylsiä, pääpahista esittää f-vikainen faarao. Hän puhuu englantia ja tuntee lähihistorian täydellisesti, vaikka on vasta herännyt kolmen tuhannen vuoden nokosilta. Toinen toivoton tapaus on historian säälittävin Napoleon parodia, josta ei viitsi edes mainita mitään. Katsoja jää pelkäämään sitä, että nämä olivat oikeasti vasta keskinkertaisia juttuja ja että varsinaiset huonot vitsit ja juonikuviot on säästetty edessä häämöttävään kolmososaan.

Perusjuoni: Larry Daly (Ben Stiller) on jo jättänyt yövahdin työnsä New Yorkin luonnontieteellisessä museossa. Kun edellisessä osassa henkiin heränneet näyttelyesineet uhataan kuljettaa ikisäilöön Washington D.C:ssä sijaitsevaan Smithsonian-instituuttiin, päättää Larry kuitenkin toimia. Seuraa seikkailu maailman suurimmassa museossa, johon kuljetettu taikakalu herättää henkiin koko historian.

Väkivalta, raakuus ja intensiteetti:

Elokuvassa ei ole aikuiselle yleisölle mitään häiritsevää sisältöä. Nyt seikkailupaketti on kuitenkin leimattu K7-merkinnällä. Näin Yö museossa 2 vertautuu heti useimpiin vähääkään toimintaa sisältäviin animaatioelokuviin ja tässä kastissa elokuva sisältääkin melko paljon väkivaltaa.

Elokuvan juoni perustuu ”Smithsonian taistelulle”, joten luvassa on hyökkäyksiä ja miekkojen kalistelua. Varsinaista toiminnan kuvaamista on kuitenkin karsittu aika lailla ja elokuva mahtunee ikärajaluokituksensa sisälle. Tunnelmaa yritetään pitää jatkuvasti kohtalaisen kepeänä, mutta kuoleman uhkaa on välillä ilmassa seipäiden osoittaessa päähenkilön kasvoja joka ilmansuunnasta. Loppu on tietysti onnellinen, mutta sitä ennen kerkeämme näkemään potkun kasvoille, hiekkaan hukuttamisen uhkaa, manalasta saapuvat lintuihmiset ja hieman tyyliteltyä sapelin heilutusta.

Seksi ja alastomuus:

Päähenkilönainen on pukeutunut tiukkoihin housuihin ja antaa vastakappaleelleen kommentin hänen vartalonsa tarkastelusta. Pusut vaihdetaan. Ei muuta.

Kristityt:

Pääpahiksen roolia toimittava Kahmenrah-faarao julistaa olevansa äitinsä puolelta puolijumala ja mutisee myöhemmin muinaiskielistä mantraa. Faarao avaa oven tuonelaan, josta tähän todellisuuteen pöllähtää muutama fantasiaolento. Elokuva on oikeasti sen verran kehno, että se ei edes vakuuttavasti kykene olemaan sopimaton kristityille. Mitään järkevää tai rakentavaa sisältöä se ei kuitenkaan tunnu sisältävän. Yö museossa 2 ei sisällä mitään viitteitä kristinuskoon, enkä muinaisegyptiläisen mytologian tähden näyttäisi sitä lapsilleni.

Share|

Kirjoittaja: Matti Pekkarinen

Avainsanat: Fantasia, K7, Komedia, Lasten ja perhe, Seikkailu