Nykyaika

23.11.2008 · Aihe: Elokuvat

Tunteiden taikurin parhaimmistoa

Tyylilaji: Komedia / romanttinen / draama

Valmistusvuosi: 1936

Kesto: 87 min.

Ikäraja: K7

Ohjaus: Charlie Chaplin

Pääosassa: Charlie Chaplin

Hyvät: kekseliään huumorin ja koskettavan tarinan vaihtelu.

Elokuva:

Nykyaika on aikalaiskuva, jona yksikään nykyelokuva ei onnistu olemaan. Katsokaa millä sulavuudella Chaplin esiintyy! Jos ei ole nähnyt Nykyajan hammasrataskohtausta, ei voi sanoa tuntevansa elokuvia. Ihmiset jättimäisten koneiden hampaissa puhuvat huumorin ohella syvää kieltään teollistumisen liukuhihnoittumisen ja ihmisyyden suhteista.

Kuten aina, Chaplin onnistuu osoittamaan olevansa tunteiden mestari. Tämä filmi on malliesimerkki CC:n kyvystä tulkita huumoria, sympatiaa ja murhetta mykkäelokuvan keinoin. Nykyaika on eittämättä elokuvahistorian merkkipaaluja ja onnistuu tämän lisäksi koskettamaan nykykatsojaakin, jos hän vain antautuu elokuvalle ja unohtaa 2000-luvun tyhjän viihteen. Hattuaan vienosti ja veikeästi nostava Chaplin on voimakkaampi tehoste kuin miljoona möyryävää Hulk-pikseliä.

Ja itseasiassa Nykyajan tekninen toteutuskin saa aika ajoin haukkomaan henkeään, omassa sarjassaan elokuvan vauhtikohtaukset ovat ilmiömäisen uskottavia, vielä yli 70-vuoden jälkeenkin. Nykyajassa Charlien omaperäinen näppäryys on parhaimmillaan, melankoliaa herättävän musiikin ja tarinan kanssa vaihdellessaan se saa aikaan uskomattoman huumorin ja hellyyden vuoristoradan.

Kyseessä on elokuvallinen voimannäyte, tarinan ja näyttelyn lisäksi myös leikkaus ja vauhti ovat kertakaikkiaan loistavia! Kaiken aikaa on selvää, että kaikki on täytynyt ohjata varsin mestarillisesti. Teollistuminen, työttömyys, yrittäminen, surkeat sattumukset ja viaton rakkaus saavat klassisen merkityksensä tässä elokuvassa, jonka lähes jokainen kohtaus on merkittävä ja ikimuistoinen. Kaikki aina liukuhihnasta Chaplinin itse laulamaan nonsenseen on elokuvahistoriaa ja elokuvan taikaa!

Väkivalta, raakuus ja intensiteetti:

Rautaovella päähän toistuvasti, ammuskelukohtaus, yksi kuollut. Elokuvassa on hieman kevyttä slapstick-väkivaltaa, joka on mustavalkoisuuden ja mykkyyden puitteissa varsin sarjakuvamaista ja erittäin helposti katseltavaa.

Seksi ja alastomuus:

Sitä 30-luvun rakkautta, joka esiintyi sängyn ulkopuolellakin. Aijai, Nykyaika on tällä saralla tuulahdus menneen ajan paratiisista.

Kristityt:

Koko elokuva heijastelee hyväntahoista rakkaudellisuutta!

Koskaan ei pidä luovuttaa

Tupakka, alkoholi ja huumeet: Päähenkilö käyttää tietämättään ”nuuskaksi” suomennettua nenän kautta annosteltavaa huumetta, jonka salakuljettaja on kuljettanut vankilaaan. Samoin hullunkuristen sattumien kautta päähenkilö päätyy juomaan suuren määrän rommia. Tupakka poltetaan.

Share|

Kirjoittaja: Matti Pekkarinen

Avainsanat: 4-5 tähteä, Draama, K7, Komedia, Romanttinen