Oopperan kummitus

31.10.2008 · Aihe: Elokuvat 

Älä odota elokuvaa, odota täyttä teatterin taikaa!

Tyylilaji: / / / /

Valmistusvuosi: 2004

Kesto: 136 min.

Ikäraja:

Ohjaus: Joel Schumacher

Pääosissa: Gerald Butler, Emmy Rossum, Patrick Wilson

Hyvät: Teatraalinen romantiikka

Elokuva: ★★★★★ Mestarillista tulkintaa mestarillisesta alkuperäisteoksesta

Legendaarinen ei ole ylisana puhuttaessa Andrew Lloyd Webberin Oopperan kummituksesta! Joel Schumacherin elokuvasovitus tekee tästä parasta mitä elokuvan kielellä on mahdollista. Oopperan kummitus vuodelta 2004 on eittämättä parhaimpia musiikkiteatterin sovituksia valkokankaalle, se tekee oikeutta alkuperäisen teoksen moniulotteisuudelle ja mahtipontisuudelle kaikilla osa-alueilla. Schumacherin filmi on erityisen uskollinen alkuperäiselle musikaaliteokselle, samalla se lisää siihen tuoretta tulkintaa hienoisina mausteina.

Elokuvan casting saa haukkomaan henkeä ja sen visuaalisuus on vertaansa vailla. Vain nipottelijat nipottavat joidenkin näyttelijöiden äänitreenauksen riittämättömyydestä Webberin materiaaliin. Näyttely on emotionaalisella tasolla upeaa. Oopperan kummitus on avoimen teatraalinen esitys ja ohjaajan valintoja ei voi kuin ylistää. Kummitus vie teatterielämykseen valmistautuneen katsojan todellisesti unohtumattomalle matkalle, joka saa Tim Burtoninkin nielaisemaan. Synkänpuhuva romantiikka lyö Oopperan kummituksessa kasvoille kuin kymmenen kattokruunua. Joillekin teatterimainen ote saattaa tulla yllätyksenä, mutta elokuvalle on tässä kohden vain annettava periksi.

Joel Schumacher on tehnyt mestariteoksen mestariteoksesta, tässä eriskummallisessa elokuvassa nähdään todellisten huippuosaajien kohtaaminen. Alkuperäinen teos, musiikki, ohjaus, näyttely! Kaikki tuntuu natsaavan. Oopperan kummitus on kyllä elokuva ja sillä on omat elokuvamaiset piirteensä, mutta silti se on samalla kuin täydellinen taltiointi teatteriesityksestä. Elokuvan pyörähtäessä käyntiin katsoja ikääänkuin istutetaan täyteen ladattuun Webberin musikaaliin. Esirippu nousee ja yleisön on syytä odottaa taikaa. Pienimmätkin vivahteet Webberin teoksen synkkyydestä ja keveistä hetkistä on saatu ikuistettua filmille. Jännityselementeille elokuvaformaatti tekee todella oikeutta.

Oopperan kummituksen veroista henkilönkehitystä ei nykyelokuvassa usein nähdä. Rujouden ja romantiikan ja lopulta syvän psyykekuvauksen teemoja tutkitaan kummituksen persoonassa syvällä tasolla. Sulan kauneuden ja itseensä käpertyneen epämuodostuneisuuden kohtaaminen voi olla valkokankaalla jopa voimakkaampaa kuin Broadwaylla. Oopperan kummituksesta saadaan nostettua esiin niitä teemoja, joita esittämään elokuvailmaisu on omiaan. Koko tuotanto on kaiken kaikkiaan pöyristyttävän tasokas.

Valmistaudu ylitsevuotavaa romantiikkaan! Tämä on taidetta, tämä on tunnetta. Liiallisestikin? Varmasti joidenkin mielestä, mutta elokuvaa ei tule ymmärtää väärin: tässä pitää vaan päästää irti ja antautua ylitsepursuavalle tunnekielelle, joka jossain muussa yhteydessä saattaisi vaikuttaa jopa naiivilta.

Väkivalta, raakuus ja intensiteetti: ★★★☆☆ Emotionaalista intensiteettiä kaukana väkivaltaviihteestä

Elokuva on emotionaalisesti intensiivinen. Oopperan kummituksen kieli ei ole tavanomaisesti elokuvissa käytetyn ilmaisun kaltaista, tyyli on vahvan teatraalinen. Kummitus on niin kaukana modernista väkivaltaviihteestä kuin vain mahdollista, silti se on omalla tavallaan varsin intensiivinen.

Väkivaltaa elokuvassa on hieman ja raakuutta myös. Useita hirttomurhia nähdään, osa näistä melko voimakkaita kohtauksia. Teatterimaisella ilmaisulla on kuitenkin tässäsuhteessa ihmeellisen vapauttava vaikutus. Oopperan kummituksella ei ole tarkoituksena olla realistinen, vaan tunteellinen! Tässä se hyödyntää myös jännityselementtejä ja saakin paljon trillerin piirteitä.

Seksi ja alastomuus: ★★★½☆ Rakastelua sanoin, ei kuvin.

Elokuva on ylitsepursuavan sanan kaikissa merkityksissä. Elokuvassa on vahvaa sensuellia sisältöä, jota tukevat naisten ronskit rintatoppaukset ja seksiä tihkuvat ooppera-asut. Alastomuutta esitetään kuitenkin varsin vähän, kaula-aukosta tursuavat rinnat ja muutamaan otteeseen oopperaesityksen aikana korkealle nousevat jalat ja hameet kuuluvat tähän kategoriaan. Eräässä kohtauksessa nähdään ohimennen oopperan työntekijän vetävän housunsa alas ja pyllistävän diivalle halveksunnan osoitukseksi. Seksiä ei näytetä, ei vihjata, mutta tunnelma on silti vahvan eroottinen.

Jälleen kyse ei ole tavanomaisesti elokuvissa esitetystä seksuaalisuudesta, vaan teatterimaisesta romantiikasta, jota pumpataan täyteen loistoon vahvalla sensuellilla viehkeydellä. Kauneutta korostetaan vahvasti ja tämä saa usein myös seksuaalisia vivahteita. Mitään avointa seksiä tai alastomuutta ei kuitenkaan missään nimessä esitetä.

Oopperan kummituksen sensuelli tarina nousee huippuunsa, kun Kummituksen oopperatalossa esitetään hänen itsensä säveltämää Don Juania. The point of no return esitetään asiaan kuuluvasti vahvan eroottisesti. Tässä näytelmän sisäisessä näytöksessä elekieli, visuaalisuus ja laulujen sisältö on pornahtavan punaista. Katsojan annetaan ymmärtää näytännön kertovan Don Juanin luokse rakkauden fyysisiä iloja kokemaan saapuneen naisen ja häntä puhuttelevan Juanin verbaalisesta esileikistä. Kaikki tämä on hyvin hienovaraista ja välittyy musiikin, lyriikan ja näyteltyjen eleiden kautta.

Kohtaus on siis hyvin seksikäs, mutta tätä ei ole toteutettu suoraviivaisen seksin tai alastomuuden esittämisen kautta. Kaikki on näytäntöä. On uskomatonta kuinka tämä huipennus kykenee välittämään niin vahvan sensuellin vireen ilman varsinaisen alastomuuden esittelyä. Seksuaalista antautumista kuvataan vaihteeksi dialogin kautta elokuvassakin. Miksi näyttää kuvia, kun sen voi laulaa? Schumacher vannoo tässä viettelyn voimaan, silmät ovat ihmisen seksikkäin osa.

Kaiken värittää jo kulttuuriseen sivistykseen kuuluva syvä rakkaustarina ja moraalisesti pelastavana takaporttina toimii myös se, että mitään todellista aktia ei tapahdu. Kaikki on unelmaa, ja kummitus toteaakin lihan nautintojen olevan hänen ulottumattomissaan.

Ei oikeaa, ei väärää.

Kristityt: ★★★★☆ Aikuisten tarina monine moraalisine pohdintoineen

Kuten edellisestä kappaleesta käynee ilmi, elokuvan henki on välillä vahvasti maallista ja eroottista rakkautta korostava. Myös ylikorostava. Tämä tulee ottaa huomioon. Kuitenkin Oopperan kummitus saa suuret kiitokset siitä, että se hyödyntää niin usein romanttisten elokuvien pohjana olevaa kolmiodraaman voimaa moraalisesti kestävällä tavalla.

Aviorikosta ei nähdä, pettämistä ei nähdä. Kahden rakkauden välillä riekaleiksi repeytyminen tapahtuu tässä elokuvassa oikeasti sydämen kammarissa, ei makuukammarissa. Sydämen tasolla, ja vain sielä. Teema on syytä huomioida, mutta tämä elokuva näyttää hyödyntävän tätä teemaa sellaisella tavalla, että se on oiva valinta sekä kristityille että pettämisestä kertovia romanttisia elokuvia karsastaville pareille ylipäätään. Tästä kiitosta.

Elokuvassa on myös oma uskonnollinen kielensä. Keskeinen teema Webberin sävellyksessä musikaalin nimikkokappaleen lisäksi on Angel of music (musiikin enkeli). Tietynlaisen hengellisen johdattamisen sekä taivaan ja helvetin metaforia käytetään runsaasti. Keskeinen teema tarinassa on myös hengellisen vallan käyttö.

Oopperan kummituksen suhde ihmisen uskonnolliseen luonteeseen vetoavaan vaikuttamiseen on kompleksinen. Itse en kokenut elokuvan kieltä varsinaisesti loukkaavaksi, mutta tiettyyn varuillaan oloon on joidenkin kristittyjen syytä varautua. Manipulatiivisuus ja aito, hengellisiäkin ulottuvuuksia saava rakkaus ihmistä kohtaan sekoittuvat Oopperan kummituksessa mieltä huumaavaksi cocktailiksi. Kristus tietysti puuttuu!

Elokuva tuo kuitenkin kaikessa yllin kyllin esiin moraalista pohdintaa, jolle koko tarinan syvyys itse asiassa perustuukin. Tässä Oopperan kummitus on arvonäkökulmia pohtivaa kunnioittava, sen moraaline materiaali on runsasta ja monipuolista. Kuitenkin tämän kuuluisan tarinan perusviehätyksenä tunnetusti on empatian ja epähyväksynnän tunteiden kanssa leikittely. Katsoja saadaan tuntemaan syvää sympatiaa ja ymmärrystä sellaiselle käyttäytymiselle, jonka hän samaaan aikaan moraalisesti tuomitsee. Synkkyys ja mielipuolisuus tehdään tavattoman kiehtovaksi. Samalla tehdään varsin selväksi tämän kestämättömyys ja lopullinen vääryys. Tämän jälkeen sitä jätetään kuitenkin kaipaamaan. Lopulta epähyväksyttävä rakkaus edustaa jotain aitoa ja voimakasta. Se tekee kipeää.

Oopperan kummitus on ehdottomasti aikuisten tarina. Se on aikuisten kaunotar ja hirviö, jossa kaunis on aikuisten kaunista ja hirveys aikuisten hirveyttä.

Muuta: Oopperan lavasteissa naukkaillaan alkoholia jatkuvasti, asia esitetään jokseenkin koomisena sivuseikkana eikä juomisen seurauksia kuvata. Kerran näemme oopperan vahtimestarin tarinoivan hieman humaltuneena.

Voit olla kiinnostunut myös seuraavista elokuvista:

Avainsanat: , , , , , , ,

Kommentit

Jätä vastaus