Operaatio Valkyrie
Tom Cruise ja Hitler – outo yhdistelmä?
Tyylilaji: Historia / draama / trilleri / sota
Valmistusvuosi: 2008
Kesto: 122 min.
Ikäraja: K13
Ohjaus: Bryan Singer
Pääosissa: Tom Cruise, Kenneth Branagh, Bill Nighy
Hyvät: Historiallinen kuvaus ja jännitys
Huonot: Hollywood-casting ei ole omiaan tukemaan historiallista tunnelmaa, vaikkakin roolisuoritukset onnistuvat huomattavasti odotettua paremmin
Rumat: Loppu on tyly, vaikka muuten visuaalinen raakuus on minimaalista.
Elokuva: 
Usein maailman historiaa tarkastellessa mieleen nousee kysymys “entä jos…”. Entä jos historia olisikin valinnut täysin toisen uoman kulkeakseen. Entä jos jokin tapahtuma olisikin tapahtunut, jokin suunnitelmaa onnistunut, jokin sota jätetty sotimatta, jokin teko tekemättä. Operaatio Valkyrie on elokuva, joka ammentaa perimmäisen voimansa juuri tämänlaisesta pohdinnasta.
Valkyrie on melkolailla onnistunut historiallinen elokuva, sen juju perustuu juuri edellä kuvatun kaltaiseen kuvioon. Entä jos jotain todella suurta olisi tapahtunut Hitlerin Saksalle? Operaatio Valkyrie on kohtuullisen tarkka rekonstruktio heinäkuun 20. päivän vallankaappausyrityksestä vuonna 1944. Operaation tarkoituksena on syöstä Hitler vallasta. Tämä ei tietenkään ole mikään kovin yksinkertainen tehtävä, kuten arvata saattaa. Suurimmaksi ongelmaksi nousee hirmuhallitsijan koneiston laajuus, kuinka koko totalitaarinen järjestelmä voitaisiin musertaa? Jos Führer saadaan pois kuvioista, mitä saadaan hänen tilalleen: Keskitysleirit organisoinut Himmler, tai ehkäpä SS:n ja Gestapon valta? Lisäksi Adolf on fiksuna poikana järjestänyt suunnitelman kolmannen valtakunnan turvaamiseksi sen varalle, että hänelle itselleen kävisi jotakin. Tämä suunnitelma lähtee liikkeelle välittömästi kun sana Führerin kohtalosta saavuttaa sotakoneiston…
Koko filmin ajan historian todellinen kulku on jollakin oudolla ja jäytävällä tavalla täysin selvää, tästä huolimatta tapahtumat onnistuvat olemaan välillä kihelmöivänkin jännittäviä. Elokuva siis tempaa kohtalaisen hyvin mukaansa: se saa eläytymään henkilöhahmojensa maailmaan ja aikaan huolimatta siitä tietoisuudesta, jonka historian kulun tunteminen aiheuttaa. Vaikka katsoja varmasti tietää elokuvan tapahtumien lopullisen kulun, elokuvaa katsellessa mielen täyttää ajatus maailmasta, jossa asiat olisivat kulkeneet toisin.
Operaatio Valkyrien tapaus on vähintään mielenkiintoinen ja historiasta pitäville elokuvaa voi suositella, tarina ei ole turhan usein kerrottu. Elokuva pyrkii korostamaan sitä, että kaikki Hitlerin Saksan poliittisessa ja sotilaallisessa hallinnossa eivät kannattaneet Hitleriä eivätkä hänen toimintaansa. Perussanomana on pahuuden vastustaminen.
Tom Cruise natsisaksan sisäpiireistä kertovan elokuvan pääroolissa antaa kieltämättä ensi kuulemalta vaikutelman pahasti amerikkalaiselta haiskahtavasta elokuvasta. Tällainen pelko ei pidä paikkaansa, Opeeraatio Valkyrie on tietystä amerikkalaisuudestaan ja brittikosketuksesta huolimatta varsin autenttisen ja originaalin tuntuinen. Näyttelijät eivät ole saksalaisia, mutta elokuva ei pääty kuvaan amerikanlipusta ja muistutukseen USA:n noususta maailmanvallan kahvaan. Viimeiseksi kuvaksi jää huuto “Siunattu olkoon Pyhä Saksa!”. Elokuvan tekijöiden paneutuminen on ollut riittävää, elokuva on ihmeteltävän aidon tuntuinen kaikkine tähtinäyttelijöineenkin. Tietysti suurempaan autenttisuuteen olisi saatettu päästä Hollywoodin ulkopuolella.
Väkivalta, raakuus ja intensiteetti:
Elokuva on yllättävän väkivallaton! Alun sotakuvien (ilmahyökkäys panssariprikaatin kimppuun) jälkeen elokuvasta kaikkoaa visuaalinen väkivaltaisuus ja raakuus pitkäksi aikaa lähes tyystin. Jopa K11-luokituksessa voisi odottaa näkevänsä tämän kaltaista, ennen kohtalaisen julmaa ja tylyä loppua. Operaatio Valkyrie ei ole sota-elokuva siinä mielessä, että siinä kuvattaisiin sotakentän tapahtumia sotilaan näkökulmasta. Elokuvassa on yksi lyhyt taistelukohtaus (räjähdyksiä, ammuntaa, ruumiita), jonka jälkeen se keskittyy kuvaamaan upseeristoa, politiikkaa ja juonittelua.
Uhka on joka tapauksessa ilmassa. Elokuvassa on jatkuvasti jännittynyt ilmapiiri ja hengen tiedetään olevan alttiina kaiken aikaa: koska tahansa saattaa tapahtua käänne, joka johtaa tuskaan ja kuolemaan. Elokuvan jännitys revitään kuitenkin viekkaasta suspensesta, väkivaltaa ja raakuutta ei turhaan esitellä. Elokuvan moraalinen hapatus on sen verran kohdillaan, että esitellyistä julmuuksistakin selvinnee kohtalaisen hyvin. Kyseessä ei ole mikään viihde-elokuva, joskaan traagisuus ei ole jatkuvaa kuten joissakin K15-luokan sukulaisissa.
Koska raakuus ei ole kuin hetkittäistä, lienee K13 kohdallaan. Räjähdys. Mies pyytää saada pistoolin ja ampuu itseään päähän, ei verta. Hirtettyjä ruumiita nähdään roikkumassa katosta huoneen täydeltä. Mies hirtetään. Intensiivisiä teloituksia ampumalla, luodinreiät näkyvät, ei verta. Amputoitu käden tynkä ja vioittunut silmä voivat olla lievästi häiritseviä näkyjä joillekin katsojille.
Seksi ja alastomuus:
Ei seksiä tai alastomuutta, yksi huora-sana kuullaan.
Kristityt:
Elokuvan henki on vahvasti korkeampia moraalisia päämääriä ja velvollisuuksia tukeva. Vääryys on nähtävä ja sitä vastaan on noustava, vaikka tämä tarkottaisi omista eduista ja jopa omasta hengestä luopumista. Jotkin vääryydet ovat sellaisia, että niitä on vastustettava oli tilanne mikä hyvänsä. Joskus on oltava valmis uhrauksiin. Operaatio Valkyrie saa kiitosta moraalisen selkärankaisuuden esittelystä ja jalustalle nostamisesta. Saksan vastarintaliike nostetaan viimein julkisuuteen.
Jo pelkkä Tom Cruisen esiintyminen elokuvassa on liikaa joillekin kristityille. Mies on tunnettu Scientologia-kulttiuskonnon edustaja. Tom Cruiseen päätynyt casting herätti Saksassa voimakkaitakin vastareaktioita. Scientologia-taustaista (totalitaristia) ja pinnalliseksi supertähdeksi leimautuvaa Cruisea ei pidetty sopivana esittämään Saksan sisäisen natsivastarinnan avainhenkilöä von Stauffenbergiä, toisaalta tärkeän tarinan julkisuusarvon toivottiin kohenevan. Toisen maailmansodan tapahtumat ovat erittäin arkoja saksalaisille. Monet kristityt ja muutkin tahot pitävät Cruisen esiintymistä vakavissa ja historiallisesti herkissä rooleissa scientologiaa edistävänä propagandana. Elokuvan yhteydessä on esiintynyt anti-scientologisia protesteja. Itse näyttelystä mitään erityistä ei välity ja Cruise suoriutuu tehtävästä yllättävän hyvin. Elokuva kylläkin esittää von Stauffenbergin sankarin valossa, tutkiskelematta persoonan hämärämpiä osia.
Täysin käsittelemättä Operaatio Valkyriessä jää oikeutetun murhan ongelma. Tämä otetaan annettuna: olisi oikein tappaa Hitler. Tämä on elokuvan peruslähtökohta ja historian valossa se saadaan tuntumaan jatkuvasti itsestäänselvän oikeutetulta, tätä moni katsoja tuskin tulee kyseenalaistaneeksi elokuvan aikana. Koko elokuvan juoni pyörii kuitenkin miehentapon ja vallankaappauksen ympärillä. Joka tapauksessa elokuvan jälkeen voisi esittää kanssakatsojalle dilemma-kysymyksen siitä, olisiko todella oikeutettua tässä tilanteessa suorittaa murha. Kuten sanottu, tähän elokuva ei johdattele millään tavalla ja tämä on elokuvaa katsoessa hyväksyttävä. Useimmat hyväksyvät tämän tässä tapauksessa, Adolf Hitler tunnetaan kansanmurhaajana, etnisenä puhdistajana ja säälin vihollisena.
Elokuvan jälkeiseksi: Oliko salaliitto oikeutettu ja miksi, olisiko siihen osallistuminen ollut oikea valinta ja miksi? Millaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa olisit valmis ottamaan kuoleman riskin ja minkä asian tähden?
Muuta: Jonkinverran tupakointia.
Voit olla kiinnostunut myös seuraavista elokuvista:
- Collateral – väärä aika, väärä paikka
- Richard Nixonin salamurha
- Viimeinen samurai
- Lasaruslapsi
- Vaarallinen tehtävä III
Kommentit
6 Vastausta artikkeliin “Operaatio Valkyrie”
Jätä vastaus
Kuukauden arvostelu
Suosituin arvostelu
Arkistojen kätköistä
Tuo mainitsemasi Tom Cruisen skientologia tuo kyllä jonkinlaista ‘jännitettä’ tähän asetelmaan, lähinnä siitä syystä että Saksassa on ollut jotain fanaattisia Tom Cruisen vastustajia, ja natsismihan oli myös uskonnonvastainen juutalaisia kohtaan.
Tämä muuten on skientologiankin eräs teema, ja jopa Suomessakin oli heidän IhmisOikeusKomissio-niminen ry., jolta tuli Ihmisoikeudet-niminen lehti ( päätoimittaja Risto Hentunen ), jossa käsiteltiin psykiatrian väärinkäytöksiä ja rikoksia, mm. lääkkeiden vaarallisuutta, jne. Nythän olemme nähneet SSRI-lääkkeiden (psyykelääkkeet) vaikutusta, mm. molemmat kouluampujat oli niiden käyttäjiä…
Samainen Ihmisoikeuskomissio-järjestö, siis kansainvälisenä, laskee mm. vihakampanjat monesti psykologian tai psykiatrian aiheuttamiksi. Siis mm. Hitlerin taustalle on ollut psykiatreja rotuhygieniaa luomassa, jne.
Laitan linkit, voitte itse katsoa:
http://www.cchr.org/
http://www.cchr.org/psychiatry_an_industry_of_death_museum/psychiatry_and_euthanasia_of_holocaust.html
Tuo on mielestäni aina jännittävä tilanne, jos elokuva omaa jotain yhteiskunnallista tai muuta substanssia olemassaolevaan todellisuuteen. Lähinnä tulee mieleen esimerkiksi Fahrenheit 11/9 tällaisena elokuvana, jossa tällainen jännite syntyi elokuvan paljastaessa maailmalle WTC-iskuihin liittyvän korruption USA:ssa.
Erittäin mielenkiintoista pohdintaa Michael! Operaatio Valkyrie on hyvä esimerkki siitä, että näyttelijöiden henkilökohtaisella elämällä elokuvien ulkopuolella voi olla jotain todellista merkitystä itse elokuvillekin. Kyseesssä eivät olekaan ainoastaan juorulööppejä, joilla ei ole mitään tekemistä varsinaisten elokuvien kanssa. Näyttelijän edesottamuksen henkilökohtaisessa elämässä voivat luoda jännitteitä, jotka toimivat elokuvallisesti.
Tarjoan tässä vielä hieman neutraalimman linkin CCHR:n toiminnasta. Kyseessä on siis Skientologiseen kirkkoon liittyvä psykiatrian vastainen järjestö, jonka yhtenä ominaispiirteenä on psyykenlääkkeiden pitäminen haitallisen psykiatrisen vallankäytön välineenä.
http://en.wikipedia.org/wiki/CCHR
CCHR on yksi esimerkki Skientologian keinoista sulkea ihmisiä sisäänsä uskonnottomalta vaikuttavan oheistoiminnan avulla. Järjestön tunnetuimpia rekrytoimiskanaviahan ovat ilmaiset “persoonallisuusanalyysit”. Aluksi ilmainen materiaali muuttuu henkilön edetessä maksulliseksi.
En halua sanoa, etteikö CCHR:n psykiatrian vastaisessa sanomassa olisi mitään perää. Psykiatrinen valta tiedostetaan (ja se tulisi tiedostaa vahvemmin!) akateemisissa ja yhteiskunnallisissa piireissä. Psykiatrisen vallan väärinkäyttö ja lääkeyhtiöiden hegemonia ovat vakavia uhkakuvia. On kuitenkin erittäin tärkeätä tiedostaa CCHR:n kytkökset uskontona itse hyvin vaarallisesti valtaa käyttävään skientologiaan.
Hyökkäys psykiatriaa ja psykologiaa kohtaan kuuluu aivan skientologiakirkon keskeisimpiin missioihin. Tarjoaahan järjestö itse jo mainittuja persoonallisuustestejä ja kaikenkattavan näennäistieteellisen vaihtoehdon psykiatria-psykologille. Puhun dianetiikasta, jonka aatteelliselle, itsekasvatukselliselle ja jopa parapsykologiselle teorialle skientologia perustuu.
Miksi skientologit oikeastaan suhtautuvat niin kovin kielteisesti mielenterveystyön ammattilaisiin? Ehkäpä sen tähden, että järjestöllä on jonossa odottamassa oma vaihtoehtoinen psyykkeenhoitojärjestelmä. Vaikka pidänkin varovaista ja hieman epäilevääkin suhtautumista psykiatriaan tietyissä tilanteissa varsin terveenä, olisin kuitenkin paljon enemmän huolestunut dianetiikan kaltaisen huijauksen vallasta niihin ihmisiin, jotka ovat sen piiriin langenneet.
Skientologisen kirkon missiona tuntuu olevan tieteellisten standardoitujen testien korvaaminen omilla villeillä persoonallisuustesteillään. Terveessä järjessäni pidän kuitenkin jälkimmäisiä suurempana riskinä. Skientologian oma toiminta kun näyttää lähentelevän sitä, mitä yhteisön sponsoroima CCHR vainoaa psykiatriassa ja psykologiassa. Skientologian persoonallisuusanalyysejä ei toteuta koulutettu ja laillistettu kliinikko! Testejä tehdään suoraan kadulta periaatteella välittämättä sen suuremmin terapeuttisesta vastuusta.
Natsisaksaan tämä kaikki liittyy erityisesti CCHR:n promotoimissa huomioissa psykiatrisen vallan väärinkäytöstä juutalaisessa kansanmurhassa. CCHR:n psykiatrianvastaisessa museossa Adolf Hitler ei ole vähiten parjattu psykiatrian turmelevan vallan kätyri! Tältä pohjalta on toisaalta luonnollista, että skientologi asettuu vastustamaan Hitleriä. Toisaalta tämä antaa koko kuviolle hieman kornin maun: skientologia samastuu näet helposti natsismin kaltaiseen totalitaariseen järjestelmään, jonka tarkoituksena on sitouttaa ihmisiä itseensä myös kyseenalaisin keinoin.
Oli mielenkiintoista lukea CCHR:n kotisivuja, vaikkakin siellä oli lukemattomia selviä asiavirheitä, joista en puutu tässä kuin yhteen. Jokainen alaa hiemankin tunteva tietää, että psyykenlääkket ovat tarkasti testattuja ja niiden tehosta on tieteellisiä todisteita, toisin kuin sivuilla väitetään.
On aivan totta, että kaikkien mielenterveyden ongelmien taustoja ei tunneta, mutta viime aikoina on tapahtunut valtavaa edistystä esim. skitsofrenian ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa. (Jos haluat mene google scholariin ja laita hakusanoiksi schizophrenia tai bipolar disorder) Nykyään, uudet aivojen kuvantamismenetelmät sekä neurokemialliset tuktimusket ovat auttaneet tarkentamaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön etiologiaa. Tutkimustulosten valossa tiedetään sen olevan vahvasti sidoksissa perintötekijöihin sekä neuroanatomiaan. Skitsofrenian etiologia on edelleen avoin kysymys, mutta kuitenkin uusia syytekijöitä on löydetty ja ne viittaavaat geneettisiin tekijöihin sekä aivojen rakennemuutoksiin altistavina tekijöinä.
Aina pitää tietysti muistaa, että mielenterveyden ongelmien synnyssä on kyse ympäristön ja perinnöllisyyden yhteisvaikutuksesta, eikä voida sanoa jonkin sairauden johtuvan tietystä tekijästä. Jokaisen sairastuneen taustalla on ainutlaatuinen kehityshistoria ja siksi, voi tulla tunne, että psykiatria tai psykologia ei voi sanoa mitään varmaa syytä sairaudelle. Kuitenkin olisi ajattelematonta väittää, että lääkkeistä ei olisi hyötyä, jos sairauden on todettu johtuvan esim. aivokemiallisista tekijöistä. Koska vaikka itse uskon terapian olevan yhtä tärkeä osa hoitoa kuin lääkkeidenkin , niin joissakin tapaukissa lääkkeet ovat ehdoton hoitomuoto. Jos sinulla on vaikkapa tulehdus, niin ei kenelläkään tulisi mieleen epäillä antibioottien tarpeellisuutta. Sama on joidenkin mielenterveydenhäiriöiden kanssa, joissa on kyse elimistön toiminnallisista häiriöistä, tällöin lääke toimii normalisoivana tekijänä.
Enkä suosittelisi ketään mielenterveyden ongelmista kärsivää menemään sellaisen henkilön hoidettavaksi, jolla ei ole ammattillista koulutusta, sillä silloin liikumme hyvin vaarallisilla alueilla. Ihminen on erittäin haavoittuva tuollaisessa tilanteessa ja voi saada sellaisia neuvoja, jotka vain pahentavat tilannetta.
En kuitenkaan usko psykiatrian ylivaltaan tässäkään tilanteessa, meillä on Ylimmäinen Lääkäri, joka on paras auttaja, mutta emme saa rajoittaa Hänen toimintaansa. Mistä tiedämme vaikka hän haluaisi parantaa ihmisen toisten ihmisten kautta. On väärin sanoa, ettei Jumala voi parantaa psykiatrien tai psykologien avulla, sillä itse uskon, että Jumala antaa heille viisauden hoitaa sairastuneita mieliä, jos sitä Häneltä pyydämme. Sillä eikö Jumalalta ole tullut se viisaus tutkia asioita ja löytää uusia hoitokeinoja.
Niin ja vielää se, että on hieman outoa vetää kausaalisuus suhteita lääkkeistä kouluampumisiin, sillä mielestäni se kertoo paremminkin siitä, että samat ongelmat ovat lääkkeiden käytön ja kouluampumisen taustalla. Henkilö jolla on vakavia mielenterveyden ongelmia todennäköisesti käyttää joitain lääkkeitä, mutta arvelisin ampumisen johtuvan hänen pahasta olostaan ei lääkkeistä. Ehkäpä voitaisiin sanoa, että lääkkeet eivät ole auttaneet toivotulla tavalla, mutta ei se silti tee niistä syytekijöitä. On eri asia korreloivatko kaksi tekijää vai onko niillä kausaalisuutta. On totta, että jotkin lääkkeet voivat aiheuttaa agressiivisuutta, mutta tätä tulisi seurata hoidon kuluessa, jotta lääkkeitä voidaan vaihtaa, jos tällaisia sivuvaikutuksia ilmenee. On kyse psykiatrin virheestä, jos hän ei seuraa lääkkeiden vaikutusta potilaassaan.
Ja on hauskaa kun artikkelin alussa lukee, että kaikki masennuslääkket aiheuttavat maniaa ja sitten tutkimustuloksissa sitä on todettu 8.1%. Pitäisi lukea, että voi aiheuttaa joillakin maniaa. (Tämä artikkeli löytyy cchr:n kotisivuilta, kouluampumisen alta).
Aina on helppo etsiä huonoja puolia, mutta jos tehtäisiin kysely lääkkeitä käyttäville, niin veikkaisin, että moni olisi tyytyväinen lääkkeen vaikutuksiin.
http://www.nybooks.com/articles/22237 sekä psykologia-lehden uusimmassa numerossa sivut 226-228 ovat hyvää luettavaa tästä aiheesta kiinnostuneille. Itse yhdyn kirjoittajien kommentteihin ja uskon, että aina kun vain on mahdollista niin ongelmia kannattaa yrittää hoitaa muilla keinoin kuin lääkkeillä. On kuitenkin surullista jos ei voi enää luottaa lääkäreiden ammattitaitoon, vaan pitää pelätä, että määräävätkö he jotain lääkettä vain omaksi edukseen vai ajattelevatko he todella potilaan parasta.
Kiitos mahtavan puhuttelevasta linkistä! Kyseessä on siis The New York Review of Booksin sivuilla julkaistu Marcia Angellin artikkeli, joka puhuu lääkäreiden ja lääketieteellisen tutkimuksen korruptoituneesta suhteesta rahoittaviin lääkeyhtiöihin.
Artikkeli arvioi kolmea kirjaa:
- Alison Bass “Side Effects: A Prosecutor, a Whistleblower, and a Bestselling Antidepressant on Trial”
- Melody Petersen “Our Daily Meds: How the Pharmaceutical Companies Transformed Themselves into Slick Marketing Machines and Hooked the Nation on Prescription Drugs”
- Christopher Lane “Shyness: How Normal Behavior Became a Sickness”
Näihin kirjoihin pohjautuen Angell puhuu mm. lääkeyhtiöiden kasvaneista vaatimuksista tutkimuksien rahoittamisessa ja johtavien lääketieteilijöiden voitelemisesta valtavilla rahasummilla. Edellisen kerrotaan johtavan mahdollisuuteen säädellä tutkimustuloksia tai niiden julkaisua ja jälkimmäisen laajamittaiseen lääkkeiden käyttöä suosivaan käytäntöön. Angell esittää huolensa lääkäreiden praktiikan muuttumisesta “hyvin lääkeintensiiviseksi”.
Perinteisen “lääkkeitä sairauteen”-strategian rinnalle lääkeyhtiöille kerrotaan kehittyneen markkinointistrategioita, jotka promotoivat sairauksia, jotka istuvat yhtiöiden lääkkeisiin (esimerkiksi ujoudesta tulee “sosiaalinen ahdistushäiriö”). Psykiatria onkin erittäin hedelmällistä alaa uusien diagnoosien luomiseen ja vanhojen venyttämiseen (Christopher Lanen kirja).
Mm. antidepressanttien laajan käytön kerrotaan tekevän lääkeyhtiöille miljardeja. Lapset ovat erityisen haavoittuvia kohteita. USA:ssa fokus on siirtymässä ADHD:sta kaksisuuntaisen mielialahäiriöön, johon artikkelin mukaan on määrätty lääkkeitä jo kaksivuotiaille!!
Tässä mielessä psykiatria kutsuu luokseen itseään vastustavia kansalaisjärjestöjä. Kannustan kriittiseen suhtautumiseen lääkeyhtiöitä kohtaan, mutta samalla kannustan kriittiseen suhtautumiseen dianetiikka-perustaisia psykiatrian vastaisia järjestöjä kohtaan!
Todellinen usko Kristukseen on vapautta. Vapautta hegemonioista, kulteista ja lahkoista. Meidän on oltava hyvin varovaisia toistemme kohtelussa. Voimme avoimesti vastustaa lääkeyhtiöiden käyttäytymistä, mutta emme voi kaataa samaa tuomitsevaa ja kriittistä asennetta ystäviemme päälle, kun kohtaamme jonkun esimerkiksi psyykkisistä oireista kärsivän toverin. Silloin olemme tekemisissä haavoittuvan yksilön kanssa ja hänen mahdolliseen lääkkeiden käyttöön vaikuttavat monet monet seikat. Tässä Gal. 5:1-12: