Porco Rosso

19.12.2008 · Aihe: Elokuvat

Ei punainen paroni vaan punainen sika

Alkuperäisnimi: Kurenai no buta

Tyylilaji: Animaatio / seikkailu / lasten ja perhe

Valmistusvuosi: 1992

Kesto: 94 min.

Ikäraja: K7

Ohjaus: Hayao Miyazaki

Hyvät: Tunnelma ja elokuvan maailman syvyys

Rumat: Tupakointia, hieman väkivaltaa

Elokuva:

On varsinainen ilmiö, että Hayao Miyazaki ei tunnu pystyvän tekemään kuin vain erinomaisia elokuvia. Porco Rosso on ehkäpä hauskin Miyazakin koko illan animeista. Samalla se on jollakin tapaa niistä kevyimpiä, ainakin fantasiasisällössään. Elokuva itsessään on jotain aivan muuta kuin heppoinen. Perinteinen piirrosjälki lumoaa, kun se on oikein tehty. Tässä se on.

Maailmaltaan tämä mestarin anime on jälleen kerran jollain erityisellä tavalla puoleensa vetävä, tällä kertaa romantisoidaan vesitasolentäjiä. Vaikka tunnelma Porco Rossossa on kevyt ja huumoripitoinen, on se silti vakavasti otettava elokuva, joka soveltuu erityisen hyvin aikuisille. Hävittäjälentäjistä kertominen ei Porco Rossossa johda tummanpuhuvaan Liikkuva Linna -tyyliseen sävyyn, vaan tuo lähinnä elokuvaan toiminnallisia piirteitä.

Paksunahkaisesta lentäjäsiasta kertova elokuva ei myöskään siis sisällä paljoakaan fantasiaelementtejä ja muodonmuutokset jäävät syvällisemmin käsittelemättä. Toki henkinen puoli on läsnä, muttei erityisen voimakkaana. Tästä huolimatta Porco Rosso onnistuu vetoamaan. Kaikki rakentamaan omia vesitasojanne! Maailman paras anime lumoaa jälleen.

Väkivalta, raakuus ja intensiteetti:

Elokuvassa on paljon hävittäjälentokoneita ja konekivääreillä ammuskelua. Tunnelma on kaiken aikaa valoisa ja jokseenkin kevyehkö ja seikkailuhenkinen.

Elokuvassa on ilmarosvoja, jotka kaappaavat laivoja ja ottavat lapsia panttivangeiksi. Välillä ammutaan konekivääreillä, myös ihmisjoukkoon. Gangsteri heittää kranaatin ihmisjoukkoon saadakseen huomiota kuuluttajalle. Iso nyrkkitappelu, jossa naama mössäytyy pahemmin kuin Rocky nelosessa. Turpiin pistetään ihan kunnolla. Näissä kohtauksissa on huumorin makua.

Seksi ja alastomuus:

Vanhalle sika-miehelle muistutetaan jatkuvasti, että hänen ei pitäisi yritellä mitään 17-vuotiaan kauniin tytön kanssa (eikä hän yrittelekään!), eräässä dialogissa tuodaan esiin ongelmia joita saattaisia esiintyä kun palkkionmetsästäjämies ja tyttö joutuisivat kahdestaan autiolle saarelle. Seksuaalisuus on kuitenkin minimissään, eivätkä nämä vihjailut lainkaan aukene seksuaalista sisältöä kantavina lapsille ja aikuiselle yleisöllekin sisältö pysyy kilttinä.

Kristityt:

Miyazakin elokuva ei tällä kertaa sisällä juuri lainkaan henkiä käsittelevää materiaalia. Yksi viittaus buddhalaisuuteen, kun vanha mekaanikko veistelee: “älä opeta buddhalaisuutta Buddhalle”.

Eräässä kohtauksessa päästään uskonnolliseen sfääriin. Kuvataan eräänlainen ylösnousemuskokemus pilvien päällä, jossa kuolleiden hävittäjälentäjien kuvataan liittyvän lentokoneineen ikuiseen vesitasojen virtaan. Tämän jälkeen kuullaan keskustelua Jumalasta ja tytön kuullaan sanovan, ettei Jumalan mielestä ollut vielä kertojan aika kuolla. Tähän kertoja vastaa, että hyvät ovat kuolleet ja että ehkä se mitä hän näki olikin helvetti. Tämä viimeisin kommentti liitetään helposti hahmon kovan ulkokuoren pitävään tyyliin ja elokuva antaa ymmärtää tapahtuvan olleen jotain ihan muuta kuin helvetti. Huomioikaa että nyt puhutaan (yhdestä) Jumalasta, ei jumaluuksista tai esi-isien hengistä tms.

Tupakka ja alkoholi: Elokuvassa nähdään jatkuvasti aikuisten tupakointia, päähenkilö polttaa jatkuvasti. Myös alkoholin juomista useissa kohden.

Share|

Kirjoittaja: Matti Pekkarinen

Avainsanat: 4-5 tähteä, Animaatio, K7, Lasten ja perhe, Seikkailu