Narnian tarinat: Prinssi Kaspian
Narnia muuttui juuri astetta kypsemmäksi
Tyylilaji: Seikkailu / fantasia / toiminta / eeppinen
Valmistusvuosi: 2008
Kesto: 140 min.
Ikäraja: K11
Ohjaus: Andrew Adamson
Pääosissa: Ben Barnes, William Moseley, Anna Popplewell, Skandar Keynes, Georgie Henley
Hyvät: Tarina ja uskollisuus alkuperäisteokselle, visuaalisuus ja näyttely toimii
Huonot: Monet elementit ovat jo tuttuja, vaikkakin niitä on sovellettu hyvin
Rumat: Paljon väkivaltaa
Elokuva: 
Tekisi melkeinpä mieleni antaa Prinssi Kaspianille jopa neljä ja puoli tähteä! Elokuvassa on kaikki mitä kunnon eeppisessä fantasiatoiminnassa tuleekin olla. Tämä on itse asiassa syy siihen, miksi kaikesta halusta huolimatta elokuvaa ei voi nostaa kaikkein erinomaisimpaan luokkaan. Prinssi Kaspian on monien tuttujen tehokeinojen kierrättämistä. Mutta kuinka uskottavasti se tehdäänkään! Disneyltä ei voisi ajatella tulevan mitään näin laadukasta.
Prinssi Kaspian eroaa Narnian tarinoiden ensimmäisestä filmatisoinnista, Velhosta ja Leijonasta useissa kohden. Kun edellinen osa oli omiaan ärsyttämään kirjan lukeneita hienoisella latteudellaan, on Prinssi Kaspian lukijoille innoittava. Narnian maailma syvenee huomattavasti, alkuperäisteosta kunnioitetaan ja taika tuntuu siirtyvän valkokankaalle aikaisempaa tehokkaammin.
Visuaalisesti Prinssi Kaspian on melko synkkä, tämä antaa elokuvalle heti kypsemmän sävyn. Myös lapsinäyttelijät ovat kypsyneet ja Kaspianin esittäjä Ben Barnes loistaa roolissaan, vaikka muistuttaakin hieman nuorta Johnny Deppiä. Elokuva on visuaalisesti hiottu ja toimittaa C.S. Lewisin mieltä kiehtovan maailman ja tarinan varmasti ja riittävällä tunnelatauksella. Monet yksityiskohdat ovat hienoja ja kokonaisuus etenee hyvässä ohjauksessa. Visuaalisuus on odottamattoman viimeisteltyä ja elokuvaa on nautinto katsoa.
Kaiken kaikkiaan kyseessä on sulava esitys, joskaan ei tarinaa lukuunottamatta kaikkein omaperäisin. Elokuva onnistuu loistamaan genrensä hiottuna laatuesityksenä, vaikkakaan ei sen uudistajana.
Perusjuoni: Peter, Susan, Edmund ja Lucy kutsutaan toiseen kertaan Narnian maailmaan. Aika Narniassa kulkee eri tahtiin kun meidän maailmassamme, paljon on siis kerennyt tapahtua ja sankarimme saavat tutustua Narnian uuteen hallitsijaan.
Väkivalta, raakuus ja intensiteetti: 
Elokuvassa on erittäin paljon fantasiataistelua miekoin ja nuolin. Veri puuttuu kuitenkin kokonaan ja elokuva on aikuiselle yleisölle helposti katseltava, visuaalinen raakuuden esittely on kuitenkin vähäistä. Joka tapauksessa raakojakin väkivaltaisuuksia nähdään (vaikka visuaalisuutta ei viedä loppuun asti), tunnelma on hyvin pitkälle eeppistä sotaelokuvaa mukaileva. Mieleen tulee Gladiaattori ilman verta. Ronskiakin miekkataistelua on useita tunteja ja ruumiita sekä surmaamisia nähdään jatkuvasti. Eräässä synkimmistä kohtauksista kuvataan teurastus, jossa suuri määrä loukkuun jääneitä narnialaisia tapetaan nuolilla, he huutavat mutta tietävät kuolevansa.
Tunnelma on välillä synkkä, muttei kuitenkaan ahdistava. Nuoremmille on luvassa jännittäviä, väkivaltaisia ja synkkiä elementtejä. Narnian tarinat on kuitenkin moraaliselta perustaltaan monia muita taisteluelokuvia vakaampia. Tietty tarumainen tunnelma keventää ilmapiiriä, joka on vaihtunut kyllä paljon realistisemmaksi. Tämä on omiaan kohottamaan Kaspianin elokuvallista tasoa, kyseessä on aikuistakin yleisöä vakavasti kiinnostava filmi.
Seksi ja alastomuus:
Muutama viittaus puberteetin pussailuun.
Kristityt:
Tunnetun ja avoimen kristityn C. S. Lewisin Narnian tarinat ovat tunnetusti kristillisen lastenfiktion kulmakiviä. Lewis pyörittää uskomattomalla lahjakkuudella kristinuskoisia teemoja läpi koko kirjasarjan. On mukavaa huomata, että myöskään elokuvissa tätä puolta ei ole unohdettu. Päin vastoin, Prinssi Kaspian on jopa hengellinen elämys – omasta mielestäni vielä suuremmassa mittakaavassa kuin edeltäjänsä.
Vaikka Velho ja Leijona on Narnian tarinoista se ehkä kaikkein koskettavin kuvatessaan kivipaasia ja suurta taikaa, tuo Prinssi Kaspianin elokuvaversio hienovaraisuudessaan jopa voimakkaamman vaikutteen kristillisestä sanomasta. Kyse on kristittynä, uskovana elämisestä maailmassa. Siitä, kuinka usko kohtaa vastuksia luopumisesta, haluttomuudesta ja persoonallisesta pahasta. Tämä teema menee syvälle Prinssi Kaspianin ytimeen. Aslanin sanat Lucylle, joka on juuri kertonut hänelle siitä kuinka muut eivät uskoneet hänen nähneen kuningas Aslania, ovat sielua liikuttavat:
Miksi se esti sinua tulemasta luokseni?
Miksi se, että muut eivät usko eivätkä näe estää meitä tulemasta Hänen luokseen? Läpi Narnia-sarjan Aslan on selvä, muttei liian ilmeinen, allegoria Kristuksesta. Hennolla, salaperäisellä ja koskettavalla tavalla Lewis tuo esiin kristinuskon ydintä. Katsojan – tai lukijan – on kuitenkin tietysti oltava valmis hyväksymään fantasian kieli. Puhutaan taiasta ja välillä muista jumaluuksistakin. Tiukan opillisesti tämä ei tietenkään ole totta tai oikein. Narnian henki on kuitenkin jotain aivan muuta. Oletko koskaan kuullut kenenkään ilmaisevan evankeliumia sadun ja tarujen kielellä paremmin kuin Lewisin Velhossa ja leijonassa:
“vaikka velho tunsi suuren taian, on olemassa suurempi taika, jota hän ei tiennyt. Hänen tietonsa ulottuu vain ajan sarastukseen. Mutta jos hän olisi katsonut vähän kauemmaksi taaksepäin, hiljaisuuteen ja pimeyteen ennen ajan alkua, hän olisi sieltä voinut lukea toisenlaisen taian. Hän olisi tiennyt, että kun joku vapaaehtoinen uhri, joka ei ole tehnyt mitään rikosta, tapetaan petturin sijasta, paasi halkeaa ja itse kuolema alkaa liikkua taaksepäin.”
Tämä kohta on aina kiehtonut ja koskettanut minua. Se kaikkein syvin taika. Toki kaikkea tätä huomattavampaa on Prinssi Kaspianissa elokuvan väkivaltaisuus, mieluummin kuitenkin katson sitä tässä formaatissa.
Kirjoittaja: Matti Pekkarinen
Voit olla kiinnostunut myös seuraavista artikkeleista:
- Harry Potter ja puoliverinen prinssi
- The Promise
- Pirates of the Caribbean 2 – Kuolleen miehen kirstu
- Pirates of the Caribbean 3 – Maailman laidalla
- Indiana Jones ja Kadonneen aarteen metsästäjät
Pankki: 529002-2201386, tai osallistu muulla tavoin
Kommentit
Yksi vastaus artikkeliin “Narnian tarinat: Prinssi Kaspian”
Jätä vastaus
Kuukauden arvostelu
Keskustelua
En nyt ihan uskonut silmiä kun luin arvostelun. Ensinnäkin pidän itse Prinssi Kaspiania melkoisena raiskauksena. Susanin ja Kaspianin suhde on mielestäni elokuvan suurin ongelma. Se on jotenkin likainen. Se on hyvin likainen. Koko alkuperäisen tarinan Kaspian murentuu siinä likaisessa, kovismaisessa ja hyvin modernissa flirttailussa. Flirttikohtauksia oikein korostaa Susanin elokuvan alussa tapaama “säälittävä tapaus”, jolle hän esittäytyy Phylliksenä. Jää nähtäväksi, saadaanko Kaspianin Matkassa tuleva kaspianin ja tämän tulevan vaimon välinen keskustelu näyttämään enää yhtään kauniilta. Vähän huolestuttaa.