Rakastunut Shakespeare
Tyrmäävän onnistunut yhdistelmä romanttista draamaa ja komediaa on valitettavasti varsin paheellinen
Tyylilaji: Romanttinen / draama / komedia / elämänkerta / historia
Valmistusvuosi: 1998
Kesto: 1t 59min
Ikäraja: K11
Pääosissa: Gwyneth Paltrow, Jospeh Fiennes, Geoffrey Rush, Colin Firth, Ben Affleck, Judi Dench
Ohjaus: John Madden
Palkinnot: 7 Oscaria (mm. paras elokuva)
Hyvät: Säkenöivä näyttely, kiehtova draama, kihelmöivä huumori
Rumat: Seksuaalinen sisältö rappeutunutta, aviorikos
Elokuva: 
Rakastunut Shakespeare on hurmaava ja erinomaisesti onnistunut elokuva. Kyseessä ei kuitenkaan ole aivan tavallinen romanttinen komedia. Rakastunut Shakespeare on täysiverinen rakkauselokuva, joka onnistuu kuitenkin kytkemään liekaansa aimo annoksen sujuvaa keveyttä. Oikeastaan Rakastunut Shakespeare on täynnä hersyvää huumoria, kuitenkin komedia toteutetaan tyylikkäästi ja siististi erittäin vakavasti otettavan draaman taustalla. Syvästä tarinastaan elokuva kykenee ammentamaan kihelmöivää huvitusta, säilyttäen ihmeelisen kepeyden ja raskauden tasapainon. Elokuva avaa mukavasti näkymän Shakespearen tuotantoon, innoitusta taiteilijan krampissaan etsivä kirjoittajalegenda saa kirjoituksiensa luonteeseen istuvan tuoreen elokuvallisen kohtelun.
Harvoin nähdään elokuvissa tämän tasoista roolitusta, jokainen pää- ja sivuhenkilö tuntuu natsaavan kohdalleen luoden filmiin juuri oikeanlaista taikaa. Casting on onnistumisen juhlaa. Ei ihme että suuri osa palkinnoista annettiin loistavan käsikirjoituksen lisäksi näyttelytyöstä. Joseph Fiennesin ja Gwyneth Paltrowin välille leiskuu ja säkenöi, elokuva vie katsojan syvälle romanttiseen matkaan pitäen erityistä huolta innoittavista kulisseista ja mielenkiintoisesta tarinasta.
Vaikka elokuva ei missään nimessä yritäkään olla historiallisesti tarkka tai pätevä, onnistuu se luomaan suorastaan käsinkosketeltavan historiallisen tunnun. Monet 400 vuotta tuoreemmat yksityiskohdat heitetään huumorilla Shakespearen ajan Englantiin täysin tyylikkäästi, lähes huomaamatta. Elokuvan komedia kumpuaa monista aineksista. Edellisen lisäksi sen erityisiä lähteitä ovat useat näyttelijäsuorituksista, joista mieleenjäävimpiä täytyvät olla Geoffrey Rushin Philip Henslowe ja Tom Wilkinsonin Hugh Fennyman.
Useiden katsojien kohdalla on harmi, että elokuva viljelee Hollywoodin käsitystä siitä, että todellinen rakkaus on mahdollista ainoastaan avioliiton ulkopuolella ja siitä, että ainoa tapa tehdä rakkaustarinasta mielenkiintoinen on kytkeä se aviorikokseen. Samalla kun elokuva kylpee erinomaisissa näyttelijäsuorituksissa ja unohtumattomassa tunnelmassa, kylpee se myös ylitsepursuavassa moraalittomuudessa. Shakespeare hakee innoitustaan sieltä mistä voisi kuvitellakin ja vaikka hän löytääkin lopulta todellisen rakkauden, ei sekään ole aivan puhdasta.
Kaiken kaikkiaan elokuva on kaikkea muuta kuin moraalisesti hyväksyttävä, mutta enpä usko että romanttista komediaa tai kostuumidraamaa voi paljoa paremmin tehdä!
Väkivalta, raakuus ja intensiteetti: 
Nahistelua miekoin tms., hyvin kevyttä. Alussa kohtaus, jossa miestä kidutetaan ja uhataan velkojen tähden (jalkoja poltetaan, veistä pidetään kurkulla, nenä ja korvat uhatan leikata irti), kohtaus päättyy komediallisen kepeästi.
Seksi ja alastomuus:
Seksuaalisuus Rakastuneessa Shakespearessa on avointa ja säädytöntä. Ikäraja tulee täysin tämän kategorian sisällöistä. Jo alussa William Shakespeare kuvataan useiden naisten, yleistenkin, seksuaalisessa seurassa viihtyvänä. Partnereita luetellaan useaan otteeseen, eräskin antaa yleisesti kaupan takana. Vaimonsa ja lapsensa William on ilmeisesti hylännyt. Maininta avioliitosta saadaan aikaisin, mutta se saadaan unohtumaan elokuvan romanttisiin kierteisiin, kunnes uudelleen esittely on tarpeen draaman vauhdittamiseksi.
Useissa kohdissa kuvataan irstastakin seksiä, näissä kohden henkilöt ovat lähes täysissä vaatteissa eikä alastomuutta nähdä. Seksiä harrastavat yllätetään. Mies hoitaa bisneksiään rytkyvän rakastelun jatkuessa. Seksi liitetään usein ilotyttömäiseen kontekstiin. Alastomuutta kuvataan vain varsinaisissa rakastelukohtauksissa, joissa riisumista, ääntelyä, liikkeitä, ihoa ja nännejä. Ei-seksikohtaus “pahamaineisessa talossa”, bordellissa. Useiden seksi- ja rakastelukohtausten lisäksi paljon intohimoista suutelua, lakanoissa makaamista etc.
Kristityt:
Elokuvan juoni perustuu aviorikokselle ja elokuvassa esitetään runsaasti kristillisen seksuaalimoraalin vastaista sisältöä. Elokuvassa ihannoidaan intohimoista rakkautta yli Jumalan tahdon ja kaiken muunkin. En suosittele kristityille.
Lisäksi hieman uskonnollista sisältöä, josta päälimmäisenä Lontoon teattereita huutaen vastustava pappi-saarnaaja. “Irstailusta ja paheellisuudesta on tehty näytös”, hän huutaa kritisoiden Lontoossa leviävää teatterivillitystä. Tosiasiassa papin lausahdus kuvaa erinomaisesti elokuvaa itseään, mitä muuta rakastunut Shakespeare moraalinvartijoille on kuin paheellisuudesta ja irstailusta kokoon kursittu näytös? Rahvas ei elokuvassa saarnaajan huutelulle hetkauta korviaan, mutta kuuluvatko nämä äänet vielä tänäkin päivänä? Elokuvan lopussa väkijoukko suorastaan raahaa pappismiehen teatterinäytökseen ja seurakunnan paimen paljastaa todellisen lampaan luonteensa: hän innostuu näytöksestä ja taputtaa hurmioituneena käsiään. Mitä muuta onkaan suuren kristityn maailman vastaus tällaiseen elokuvaan nykypäivänä kuin hurmioituneisuutta, aploodeja ja liikutuksen kyyneleitä paheellisuuden edessä? Luulenpa että kyseinen kirkonmies kuuluu elokuvan räikeimpiin anakronismeihin, 2000-luvun murroksen viihteen perässä juokseva kristikunta on siirretty sulavasti 1600-luvun ympäristöön. Elokuva kuvaa ohikiitävässä sivujuonteessaan kristityn “sortumista”, vaikka elokuvassa esitetyssä teatterituotoksessa tuskin voidaan havaita niin räikeitä moraalittomuuksia kuin itse elokuvassa. Tämä muutos kuvataan suotavana. Kuinka on oma laitamme, kuinka käyttäydymme irstailun ja paheellisuuden näytöksen alkaessa?
Eräässä kohtauksessa Shakespeare katuu kappelissa lyöden rintaansa ja pyytäen verityötä anteeksi Jumalalta. Kuningatar toteaa avioliitosta “en edes minä voi erotta sitä mitä Jumala on yhdistänyt”.
Kommentit
Yksi vastaus artikkeliin “Rakastunut Shakespeare”
Jätä vastaus
[...] filmaus, joka loistaa tasaisella laadullaan kaikilla osa-alueilla. Elokuva herättelee eloon Rakastuneen Shakespearen menestyskaavaa antaen sille samalla toisaalta aivan uuden luonteen. Shakespearen kuvauksessa sekä [...]