Rautajätti

1.12.2008 · Aihe: Elokuvat

Animaatiota atomiajalta

Tyylilaji: Lasten ja perhe / animaatio / draama / scifi

Valmistusvuosi: 1999

Kesto: 1t 23min

Ikäraja: K7

Ohjaus: Brad Bird

Hyvät: Tarina, vanhahtava kerronta, tunnesisältö

Huonot: Ristiriita: ajoittain lapsille, ajoittain aikuisille

Rumat: (Ydin)sotaisa sisältö

Elokuva:

Rautajätti on perinteisen piirrosjäljen viimeinen jättiläinen, surumielinen huudahdus pikseleiden varjosta. Piirrosjäljen yksityiskohtaisen visuaalisen loiston sijaan Rautajätissä sijoitetaan tunnesisältöön. Lopputulos on rautainen, täynnä lapsuuden kaihoa sekoitettuna aikuisille paremmin avautuvaan kylmän sodan miljööseen. Elokuvan mainosposteri antaa hyvän kuvan siitä viisikymmentäluvun tunnelmasta, jota elokuvassa myös visuaalisesti tavoitellaan.

Elokuva on monisäikeinen, ehkä jopa hieman ristiriitainen. Toisaalta se on hyvin pelkistetty ja yksinkertainen lasten tarina, toisaalta taas siitä avautuu odottamaton ikkuna aikuisten maailmaan. Rautajätti ei ole niitä “myös aikuisille soveltuvia lastenelokuvia” sen tähden, että sen huumorissa ja vauhdissa olisi erityisesti otettu huomioon myös aikuiset katsojat. Rautajätti soveltuu aikuisille kertomuksensa vetoavuuden ansiosta, se onnistuu pelaamaan inhimillisyydellä paremmin kuin moni muu animaatio. Sen joskus jopa naiivissa yksinkertaisuudessa on samalla jotain sanomatonta syvyyttä.

Väkivalta, raakuus ja intensiteetti:

Elokuva saattaa olla ajoittain pelottava ja jännittävä lapsille.

Rautajätti on teemaltaan synkähkö ja surumielinen. Tapahtumat sijoittuvat kiivaimpaan ydinuhan aikaan, 1950-luvun Yhdysvaltoihin. On hyvin vaikea sanoa, kuinka monet ankeat ydinsotaan liittyvät konnotaatiot aukenevat lapsille. Elokuvassa kuvataan muun muassa lasten opettelevan koulussa suojautumaan ydinräjähdykseltä. Opetusvideossa lasten näytetään suojaavan päätään ydintuhon pyyhkiessä kaiken heidän ympäriltään. Ruudussa näkyvät myös isolla kirjoitetut sanat “Atomic holocaust”. Tämä on suomennettu ydinjoukkotuhoksi, mutta historiaa tunteville teksti avautuu kaikessa kammottavuudessaan. Tässä on jotain sellaista ironiaa, mikä sopii elokuvan raudanruosteiseen makuun ja korottaa filmin elokuvallista arvoa.

Elokuvassa on myös intensiteettiä ja trillerin aineksia. Voisi sanoa että kyseessä on hyvä pelottava ja samalla moraalisesti opettavainen elokuva lapsille. Myös toimintaa on mukana, suurilla tykeillä ammuntaa ja räjähdyksiä nähdään paljon. Lukuisten ihmisten henki on vaarassa ja ilmassa leijuu tietty atomiräjähdyksen katku. Alku on synkkä ja lopetus intensiivinen. Elokuva käyttää kauttaaltaan synkänpuhuvaa pelottavuutta – lasten näkökulmasta.

Seksi ja alastomuus:

Kristityt:

Kuolema on osa elämää. Tappaminen on paha, mutta kuolema ei ole. — En tiedä [kuoletko], olet metallia, mutta sinulla on tunteet ja ajattelet. Se tarkoittaa että sinulla on sielu, eikä sielu kuole.

Elokuva opettaa siis sielun kuolemattomuutta, vaikkakin lapsen päättely saattaakin olla joidenkin mielestä ontuvaa. Sielu on elokuvan mukaan se paikka, jossa kaikki kauniit asiat ovat. Voimakkaampi elokuva on tappamisen vääryyttä korostavassa opetuksessaan, monet aseisiin ja tappamiseen erittäin kriittisesti suhtautuvat kohdat ovat elokuvan helmiä. Elokuvan asenne on elämänmyönteinen ja tältä kohden Jumalan tahdon mukainen (“älä tapa”). Elokuvan ilmapiiri on rakkaudellinen ja samalla ihmisen turmeltuneisuutta pohtiva.

Ase tappaa.

Elokuvassa on puhetta sielusta, mutta siinä ei ole varsinaisesti muuta uskonnollista sisältöä. Palvontaa tai uskonnollisia menoja ei esitetä. Tärkeällä sivuhenkilöllä on eräässä kohtauksessa päällään Yin ja Yang -merkkiä kantava aamutakki.

Yksi elokuvan opetuksista on:

Ole sitä, mitä tahdot olla.

Tänä postmodernina aikana, joka korostaa sloganinaan “ole sitä mitä olet” ja “tule siksi mitä olet” -jargonia, tämä aluksi yleishumanistiselle lässytykselle kalskahtava motto on oikeastaan erinomaisen hyvin linjassa kristillisyyden kanssa. Siis ole sitä, mitä tahdot olla. Me emme ainoastaan halua olla sitä mitä olemme, halumme uudestisyntyneinä kristittyinä tulla siksi mitä tahdomme olla! Tätä perikristillistä asennetta ilmaisee Paavali voimakkain ja katuvin sanoin Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun lopussa: “en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä mitä vihaan”. Sisimmässään kristitty “iloiten hyväksyy Jumalan lain” ja on matkalla siksi mitä tahtoo olla, vaikka näkeekin sisimmässään toteutuvan tuon hirvittävän “toisen lain”.

Kauttaltaan elokuvan teema, tunnelma ja pääasiallinen opetus on kristillisen uskon mukainen, vaikkakin siinä saattaa olla muutamia häiritseviä epätäsmällisyyksiä opeissa esimerkiksi juuri sielusta.

Share|

Kirjoittaja: Matti Pekkarinen

Avainsanat: 4-5 tähteä, Animaatio, Draama, K7, Lasten ja perhe, Scifi