Richard Nixonin salamurha

18.4.2009 · Aihe: Elokuvat

Minkälainen tie johtaa viimeiseen pyristykseen?

Tyylilaji: Draama / tragedia

Valmistusvuosi: 2004

Kesto: 1h 36 min.

Ikäraja: K15

Ohjaus: Mueller Niels

Pääosissa: Cheadle Don, Penn Sean, Thompson Jack, Watts Naomi

Hyvät: Draama, henkilökuva, näyttely

Rumat: Pitkän väkivallattoman draaman lopussa esitetään muutama raakuudeltaan kohtalainen tappo.

Elokuva:

Entä jos lentokonekaappaus ei epäonnistu sen tähden, että urhoollinen matkustajajoukko muodostaa kykenevän vastarinnan? Entä jos salamurha ei epäonnistu sen tähden, että tarkan suunnittelun jälkeen viime hetkellä jokin yksityiskohta ei täsmääkään? Entä jos tekijänä on vain tavallinen mies…

Richard Nixonin salamurha on itse asiassa erinomainen draamaelokuva! Se piirtää tarkkaa kuvaa Samuel Bickestä, jonka asteittain syvenevää voimattomuuden tunnetta ja depressiota tutkitaan hienovaraisin ottein. Elokuva ei sisällä lähestulkoon mitään yliampuvaa, eikä mitään epäuskottavaa. Tämä on salamurhafilmi, joka ottaa varsin realistisen lähestymistavan. Sean Pennin päärooli Bickenä on jälleen kerran valloittavaa katseltavaa, mies tosiaan osaa näytellä. Bicke on erittäin sympaattinen hahmo. Ylitsevuotavan varma näyttely ja mielenkiintoinen käsikirjoitus pitävät huolen siitä, että päähenkilöön ja hänen tilanteeseensa on erittäin helppo samastua!

Toisin kuin elokuvan nimestä ehkä voisi päätellä, Richard Nixonin salamurha on ennenkaikkea tiukkaa draamaa. Trillerin aineksia ei heitellä mukaan lähestulkoon laisinkaan. Koko tarina pyörii tavallisen perhe- ja työsuhdedraaman ympärillä ja elokuvassa on varsin vähän kyse salamurhaamisesta tai sen toteuttamisen suunnittelemisesta. Tämä ei siis ole salamurhaelokuva missään perinteisessä merkityksessä! Richard Nixonin salamurha keskittyy kuvaamaan sitä prosessia, jossa tavallinen mies ajautuu valitsemaan kohtalonsa.

Täytyy sanoa, että elokuvassa tehdään monta oikeaa valintaa. Kaikki salamurhayritykset eivät anna aihetta suureellisille juonittelua kuvaaville filmeille. Ehkäpä on tarpeen keskittyä välillä siihen, mikä ajaa ihmisen varsinaiseen päätökseen murhata. Tässä tapauksessa syy ei löydy ääriuskonnollisesta ryhmittymästä, aivopesusta tai muusta vastaavasta. Kyse on tavallisen amerikkalaismiehen elämän kulkemisesta kohti epätoivoisuutta. Ehkäpä yritys on vain viimeinen säälittävä ja epätoivoinen huuto, kun ote elämään on lähtenyt lipeämään pahemman kerran. Richard Nixonin salamurha tutkii tämänkaltaista sosiaalista ja emotionaalista prosessia varmoin ottein, tekemättä turhia liiallisia dramatisointeja. Pienet asiat johtavat tilannetta eteenpäin, tragediassaan elokuva on miellyttävällä tavalla pienieleinen, mutta samalla voimakas.

Vaikka elokuvan nimi saattaa ajaa jotkin tiukkaa juonittelutrilleriä odottavat hämmennykseen, tekee nimi omalla tavallaan työtä varsin mallikkaasti elokuvan taustalla. Richard Nixonin salamurhassa ei näet ole suoria viittauksia nimensä ilmoittamaan tapahtumaan lähestulkoon laisinkaan. Suurin osa elokuvasta kuvaa elämää, joka ei millään tavalla liity presidentin murhaan. Kuitenkin kaikki elokuvan kuvaama saa merkityksensä levottomassa ja säälittävässäkin yrityksessä toimittaa Amerikan presidentti pois päiviltä. Nixonin salamurha on elokuvan motiivi ja teema, joka kokoaa hyvin toimivan draaman kasaan ja antaa sille tarvittavan ripauksen erikoisuutta. On mielenkiintoista, että katsoja tietää jotakin joka saa elokuvan tapahtumat näyttäytymään jatkuvasti monenlaisessa valossa. Richard Nixonin salamurhassa on varsin älykäs ote ja hieman liian toiminnallisia tai juonikkaita konnotaatioita herättävä nimi toimii elokuvan boosterina kaiken aikaa.

Juonen lähtökohdat: Samuel Bicke käy tapaamassa vaimoaan ja lapsiaan jotka asuvat hänestä erillään. Mies tahtoisi pitää perheensä kasassa, mutta jokin saa vaimon kohtelemaan häntä melkolailla välinpitämättömästi. Samaan aikaan työpaikalla johtaja kohtelee Bickeä isällisen ystävällisin, mutta määräilevin ottein. Jatkuvasti Bicke odottaa matkalippua pois yhä suurempaan toivottomuuteen ajautuvasta elämästään, hänellä on suunnitelma, mutta se tuleee vaihtumaan. Kaikki ei mene niinkuin pitäisi.

Väkivalta, raakuus ja intensiteetti:

Elokuvan lopussa kuvataan väkivaltaisuuksia ja raakuuksia, muuten elokuva on puhdasta draamaa ilman väkivaltaa. Elokuva on tunnelmaltaan synkähkö, ei kuitenkaan ahdistava. Lopulta teemana on kuitenkin epätoivoisuus, eikä elokuva sisällä helpotusta. Ote on varsin realistinen emootioiden kuvauksessa. Koska visuaalinen raakuus on vain todella lyhytaikaista, voi elokuvaa pitää K15-sarjassa keskivertoa aavistuksen verran helpompana katselukokemuksena. Tosi vähemmän hilpeässä tunnelmassaan elokuva saattaa vaatia tunnetyötä.

Kaiken kaikkiaan elokuvassa on muutama minuutti, jonka tähden viidentoista vuoden ikäraja on tarpeellinen, mutta pääosin elokuva on helposti katseltavaa draamaa. Raakuudetkaan eivät ole erityisen intensiivisesti tai pitkään kuvattuja, joskin jokseenkin lohduton tunnelma vahvistaa emotionaalista intensiteettiä. Richard Nixonin salamurha ei kuitenkaan mässäile intensiteetillä niin, että se olisi halvasti ylilatautunut tunteista. Melko realistisella kerronnalla saavutetaan kuitenkin myös turhautuneeseen ja ahdistavaan tilanteeseen samastumista. Lähinnä tämä on kuitenkin sympatiaa ja ymmärrystä päähenkilöä kohtaan, eikä elokuvan emotionaalisuutta voi kutsua epämiellyttäväksi, vaikka se kuvaakin surua ajoittain todella osuvasti.

Raa’at kohdat: Kaksi graafista verenvuotoa aiheuttavaa ampumista ja vahvaa kuoleman uhkaa koetaan hetken aikaa. Näemme kuolettavan laukauksen, jossa verta suihkuaa ammutun päästä. Veri tahrii ampujan kasvot, verisiä kasvoja kuvataan jonkin verran. Myös toinen laukaus, jossa niin ikään roiskahtaa verta (tällä kertaa vähemmän, ei päästä).

Seksi ja alastomuus:

Elokuvassa ei muuten olisi lainkaan tähän kategoriaan kuuluvaa sisältöä, mutta jostain syystä elokuvan tekijät ovat katsoneet tarpeelliseksi lisätä filmiin täysin mihinkään liittymättömän auton ikkunasta taustalla vilahtavan stripteasetanssijan. Näemme rinnat ja tangat, vain vilaukselta. Aikaisemmin mies ja vaimo kiistelevät hieman naisen tarjoilijan työasusta, joka on lyhyessä hameessaan jonkin verran eroottinen. Tähän viitataan myöhemminkin ja jalat lievästi seksikästä asua näytetään kuvassa ei-seksikkäässä arkisessa yhteydessä.

Kristityt:

Elokuvassa ei ole uskonnollista sisältöä.

Tarinan taustalla olevat avioliitto-ongelmat on kuvattu epätoivoisesti vaimoaan takaisin haluavan miehen näkökulmasta. Elokuva katsoo perheen rikkoutumista jatkuvasti tervein, perheen yhdessä pitämistä tahtovien ajatusten läpi. Avioliiton rikkoutumista käsittelevä sisältö ei ole loukkaavaa, kuvaus on varsin realistista.

Richard Nixonin salamurhan kantava teema on tietysti nimensä mukaisesti murhaaminen. Tämä ei tietenkään ole mikään Jumalan tahdon mukainen ratkaisukeino! Elokuva on kuitenkin aikuisille tarkoitettu ja aikuiset kristityt ymmärtävät elokuvan surullisen tarinan. Richard Nixonin salamurha saattaisikin toimia esimerkkinä siitä, kuinka murha-ajatukset eivät johda mihinkäään toivottuun ja kuinka ne harhauttavat mieltä estäen löytämästä otetta elämään. Toisaalta elokuva esittelee murhan mahdollisena ratkaisukeinona, mutta toisaalta säälittävän epäonnistumisen vaihtoehto korotetaan esiin. Voi olla, että salamurha ei tarjoa ratkaisua ja että se johtaa vain suurempaan kärsimykseen.

Elokuva saa kiitosta siitä, ettei se esittele salamurhaa mitenkään haluttavana tai “coolina” tapahtumana. Elokuvan tarkoituksena ei ole korostaa salamurhan ja juonittelun hienoutta tai mystifioida sitä millään tavalla. Kaikki johtuu lopulta siitä, että vaimo tahtoo jättää ja pomo ottaa aivoon. Richard Nixonin salamurhan ajatuksia ja tunteita herättävästä tarinasta on opittavaa. Murhaa tai väkivaltaa ei ihannoida! Ratkaisuun ajautumista kuvataan realistisesti ja tämä sisältää riittävästi kriittisiä sävyjä.

Elokuva tunnelma ja lopetus on kuitenkin varsin lohduton. Se jättää ajattelemaan, mutta ei tarjoa tunnetta toivosta. Toisaalta monesti elokuvat pyrkivät antamaan lohdun tunnetta usein sellaisin keinoin, jotka eivät ole todellisia tai ovat jopa loukkaavia. Joskus ihmisillä ei ole enää jäljellä toivoa tai toiveikkuutta. Näin asia vain on tässä maailmassa, tämän kokeminen viihteessä tai taiteessa voi olla puhdistava tai ajatuksia herättävä kokemus. Voi olla etu, että elokuvaviihde ei pyri tarjoamaan meille kuvaa toivosta, jolla ei ole mitään tukevaa perustaa. Kristuksessa ja Hänen rakkaudessaan meillä on todellista toivoa!

Share|

Kirjoittaja: Matti Pekkarinen

Avainsanat: 4-5 tähteä, Draama, K15, Tragedia