Saari
Mormonismia puettuna yhteiskristillisyyteen
Alkuperäisnimi: The other side of heaven
Tyylilaji: Seikkailu / draama / elämänkerta
Valmistusvuosi: 2001
Kesto: 113 min.
Ikäraja: K7
Ohjaus: Mitch Davis
Pääosissa: Christopher Gorham, Anne Hathaway,
Hyvät: Eksotiikka, tunnelma
Rumat: Yhteiskristillisen kuoren alta paljastuu mormonismi
Elokuva: 
Lähetyssaarnaaja John Grobergin päiväkirjaan perustuva elokuva on täynnä eksotiikkaa ja koko perheen seikkailuhenkeä. Matka tuntemattomaan on kuvattu hyvin ja elokuva yllättää tasaisella laadullaan. Saari pelailee hyvin eksoottisella jännityksellä ja onnistuu mielestäni elokuvana kohtuullisen hyvin.
Väkivalta, raakuus ja intensiteetti:
Mies herää aamulla ja hänen jalkapohjistaan valuu runsaasti verta – rotat ovat yön aikana jyrsineet hänen jalkapohjiaan. Pahismies tinttaa turpiin toista miestä.
Seksi ja alastomuus:
Nainen tiputtaa vaatteensa ja ehdottaa miehelle rakastelua, mitään ei näytetä ja mies kieltäytyy. Pahismiehet tuovat viinaa saarelle ja ottavat mukaansa kolme alkuperäisasukasnaista – arvata saattaa mitä laivalla tapahtuu, mitään ei kuitenkaan näytetä.
Kristityt: /
Lähetyssaarnaaja John Groberg on MORMONI, tämä varmistuu elokuvan edetessä ja mormoneista puhutaan suoraan useasti elokuvan jälkiosassa. Hän perustaa saarelle mormoniyhteisön. Mitään ei-yhteiskristillisiä ei kuitenkaan ole otettu elokuvaan mukaan: Lähetyssaarnaaja esim. lukee vain Raamattua (Mormonin kirjasta ei ole puhettakaan).
Saarella jo ennestään oleva kristitty yhteisö hylkii “väärän opin” julistajaa. Lähetyssaarnaajasta annetaan erittäin positiivinen ja kristillinen kuva – lopulta vanhan kristillisen yhteisön pappikin myöntää arvioineensa väärin mormonisaarnaajaa. Elokuva itsessään ei näytä sisältävän erityistä kristittyjä loukkaavaa materiaalia, pikemminkin mielyttävän paljon puhetta Jumalasta, rukouksesta, Jeesuksesta jne.
Kuitenkin lähemmässä tarkastelussa huomaamme, että itseasiassa KRISTITTY pappi Tongalla kuvataan epäluuloiseksi pahikseksi joka yrittää estää MORMONIN tekemää, ruusuiseksi kuvattua lähetystyötä. Myöhemmin kristitty ikäänkuin myöntää erheensä ja tekee sovinnon Grobergin kanssa. Elokuva ei missään vaiheessa kerro syytä siihen, miksi kristitty pappi katsoi parhaaksi kieltää mormonisaarnaajan oppien kuuntelemisen. Ainoa erityinen mormonioppi elokuvassa on avioliiton iankaikkisuus.
Todellisuudessa meidän ON ymmärrettävä John Grobergin saarnanneen Tongalla useimpien kristittyjen harhaoppina pitämää materiaalia, josta tässä elokuvassa ei näy häivähdystäkään. Mormonismiin kuuluu oleellisena osana mm. ajatus ihmisen kehittymisestä jumalaksi ja usein pohditaan avoimesti jopa sitä olisiko Isä Jumala kehittynyt ihmisestä. “As man is, God once was; as God is, man may be” (Lorenzo Snow). Toisinaan Jumalalle esitetään naisellista vastinetta, vaimoa. Käsitys syntiinlankeamuksesta on myös täysin erilainen perinteiseen kristinuskoon verrattuna: Aatamin ja Eevan teko nähdään välttämättömänä valinta-askeleena ihmisrodun tuottamiseksi (mormonistisen käsityksen mukaan se mahdollisi lasten synnyttämisen ja oli siten jopa Jumalan suunnitelman mukaista).
(lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/Mormonism_and_Christianity).
Tältä pohjalta filmi on nähtävissä Mormonien julkisuuskuvaa kiillottavaksi yritykseksi oikeuttaa mormonien lähetystyötä myös kristillisten yhteisöjen keskuudessa! PAHINTA ELOKUVASSA ON SE, ETTÄ MIKÄÄN DVD:N KANSILEHDESSÄ, TRAILEREISSA, NETTISIVUILLA TMS. EI ANNA KULUTTAJALLE INFORMAATIOTA SIITÄ ETTÄ KYSEESSÄ ON MORMONISTA KERTOVA ELOKUVA, tyydytään vain toteamaan että Groberg on lähetyssaarnaaja. Tämän lisäksi annetaan jokseenkin valheellinen kuva lähetyssaarnaajan toiminnasta, mitään todellisia erityisiä mormonioppeja ei paljasteta.
Tällaisissa tilanteissa on varottava taiteen keinoin tuotettuja sympatian tunteita, tässä esim. Mormonien oppia tai Mormonin kirjaa kohtaan. On otettava selvää todellisista opillisista eroista. Muistakaa, ettemme saa tuomita toisia, vaan meidän on jätettävä tuomiovalta tuomarille. Kirjoitan tämän siksi että muistaisimme Paavalin sanat “Mitään toista evankeliumia ei kuitenkaan ole. Jotkut vain hämmentävät teidän ajatuksianne ja koettavat vääristää Kristuksen evankeliumia. Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme – vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli – hän olkoon kirottu.” (Gal 1:7-8, on mielenkiintoista kuinka tässä tekstissä mainitaan erityisesti tuo taivaan enkeli. Joseph Smith kertoo Mormonin kirjan tulleen hänelle kultalaatoilla Moroni-nimiseltä enkeliltä).
Yhdysvalloissa elokuvan kritiikit nousivat kulttuurista, joka tuntee mormonismin ja myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon paremmin kuin omamme. Mm. Washington Post, LA Times ja The Miami Herald arvostelivat elokuvaa propagandistisena, Village Voice vertasi sarkastisesti Saaren rekrytointivaikutuksia mormonismiin niihin rekrytointivaikutuksiin joita Top Gunilla oli Yhdysvaltain ilmavoimille. Elokuvalla ei ole virallisia kytkentöjä mormonikirkkoihin, mutta epävirallisia kylläkin: käsikirjoittaja ja ohjaaja Mitch Davis kuuluu myöhempien aikojen pyhiin (mormonit), John Groberg itse on tällä hetkellä yhteisön johtajia ja on hyväksynyt elokuvan.
(Lähde http://www.wfial.org/index.cfm?fuseaction=artMormon.article_7)
Voit olla kiinnostunut myös seuraavista elokuvista:
Kommentit
Jätä vastaus
Kuukauden arvostelu
Suosituin arvostelu
Arkistojen kätköistä
