Spiderwickin kronikat

6.7.2008 · Aihe: Elokuvat 

Kierrätystavaraa jauhettuna ei millekkään kohdeyleisölle

KuvaTyylilaji: Seikkailu / fantasia / lasten ja perhe

Valmistusvuosi: 2008

Kesto: 1t 37min

Ikäraja: K11

Ohjaus: Mark Waters

Pääosissa: Freddie Highmore, Sarah Bolger, Martin Short

Huonot: Kaikki on jo nähty, hengettömyys, ei Highmoren täydy esiintyä jokaisessa lasten fantasiassa

Rumat: Liian pelottava potentiaaliselle kohdeyleisölle, keijukaisusko

Elokuva: ★★☆☆☆

Lapset löytävät rinnakkaistodellisuuden. Tämä lause yksinkin riittäisi määrittämään elokuvan.

Sanottakoon tässä arvostelussa vielä kuitenkin pari sanaa. Tietysti Spiderwickin kronikoiden suurin ongelma on se, että sen jutut on jo nähty niin moneen kertaan. Vuonna 2008 ei vain enää riitä suuren kotkan selässä lentäminen ja mielikuvituksellisesti animoidut mielikuvitusolennot. Siis jos ei ole esittää omaperäistä tarinan tai henkilöiden kehittelyä. Tätä Spiderwickillä ei ole esittää.

Perheen pojilla on kinaa isosiskon kanssa, kukaan ei tunnu uskovan kun he löytävät salaisen maailman, äiti ja iskä ovat juuri eronneet ja perheellä on siksi rankkaa, salaisessa taikamaailmassa suuri paha pomo yrittää saada vallan itselleen tuhotakseen kaiken hyvän.

Tätä samaa kaavaa Kronikat yrittää tarjoilla katsojille, joista ainakin aikuisten suu venähtää haukotukseen. Toisaalta ongelma on se, että muutamat örkkipeikkokohtaukset on toteutettu liian pelottavalla tavalla niille, jotka elokuvan kerronnasta voisivat pitää. Elokuva on siis niitä, joissa aikuisen täytyy aina aika ajoin teeskennellä elokuvan aiheuttavan jotakin tunteita (esim. naurahtamalla tekaistusti) ja joissa lapsi välillä joutuu kohtaamaan liian pelottavaa kuvamateriaalia. Elokuva on siis ei kenenkään elokuva. Lakatkaa tekemästä näitä! Keijut eivät kiinnosta vanhempia, örkkirömyäjät eivät välttämättä sovellu nuoremmille.

Puistatus on valmis kun pakettiin vielä lisätään lapsitähti Freddie Highmore (Finding Neverland, Jali ja suklaatehdas, Arthur ja minimoit)! Ok, poika vetää hyvin, mutta vastikään putkahtaneen fantasian Arthur ja minimoit jälkeen naama vaan alkaa jo tympimään. Suomalaisissa elokuvissa samat naamat jotenkin ymmärtää, mutta luulisi englanninkielisestä maailmasta löytyvän vaihtoehtoja. Ja tuplasti pahemman asiasta tekee se, että Highmore vetää Spiderwickissä tuplaroolin (siis ihan onnistuneesti). Casting ei toimi, vaikka näyttely toimiikin.

Väkivalta, raakuus ja intensiteetti: ★★☆☆☆ pelottava lapsille, tylsähkö aikuisille

Elokuva on rankattu aivan oikein K11-tavaraksi. Sääli, sillä aitona lastenelokuvana tämä olisi mennyt paremmin läpi. K11-arviointi on kuitenkin järkevä, jotkin kohtaukset saattavat olla pelottavia lapsille! Elokuvaa seuraavalle aikuiselle katsojalle taikamaailmatemppuilu ei missään nimessä nouse rasitteeksi.

Sammakon näköisiä peikkoja surmataan: autoon litistyessään niistä jää vihreä limainen jälki, heidän ihoaan poltetaan ja sulatetaan suolalla, tomaattikastikkeella jne. Kissa katoaa, myöhemmin peikot paistavat vartaassa kissan muotoista päätöntä eläintä. Muodonmuutoksia ihmisestä suureksi peikoksi kuvataan, kohtaukset saattavat olla pelottavia ja jännittäviä lapsille.

Seksi ja alastomuus: ☆☆☆☆☆

Kristityt: ★★☆☆☆ keijukaisuskoa

Ei suoranaista uskonnollista puhetta tai viittauksia uskontoihin. Miehen kuvataan eläneen keijukaisten rinnakkaistodellisuudessa paljon luonnollista ikäänsä pidemmälle, lopussa annetaan ymmärtää keijukaisten vievän miehen ja lapsen ikuiseen ajattomaan elämään.

Share|

Kirjoittaja: Matti Pekkarinen

Avainsanat: , , ,

Voit olla kiinnostunut myös seuraavista artikkeleista:

Lisää tällaista? auta lahjoittamalla

Pankki: 529002-2201386, tai osallistu muulla tavoin

Tilaa uudet arvostelut sähköpostiisi:

Postin toimittaa FeedBurner

Kommentit

2 Vastausta artikkeliin “Spiderwickin kronikat”

  1. Alpo Leppänen kirjoitti 18.1.2010 kello 8:45

    “Keijukaisusko” on uhka kristinuskolle? Voi hyvä elämä, eivätkö lapset saa enää nauttia saduistakaan ellei niitä ole tarkastettu kirkon toimesta.

  2. Matti kirjoitti 18.1.2010 kello 21:40

    Onneksi keijut olivat tässä rainassa elokuvallisesti niin surkea veto, että ne tuskin kykenevät järsimään kirkon kivijalkaa ;) . Jotkin kristinuskoiset kasvattajat haluavat olla tietoisia yltiöpäisistä rinnakkaistodellisuuksista joissa keijukaiset tarjoavat ikuista elämää, on kohtuullista että joku kertoo heille esimerkiksi elokuvan sisältävän tällaista.

    Luulen, että jotkut kasvattajat saattavat oikeasti pitää ylitsepursuavaa keijukais-witch-rinnakkaismaailma-genreä uhkana lapsen kehittyvälle maailmankatsomukselle. Ei tätä ole oikeastaan kovin vaikeata ymmärtää. Vai? Arvoarvosteluiden tehtävänä on kuvata elokuvien sisältöä niin, että ihmiset voivat tehdä omat informoidut valintansa. Kristinuskoista maailmankatsomusta opettavat vanhemmat voivat esimerkiksi keskustella lasten kanssa tästä elokuvan piirteestä.

    Tässä kristityt kasvattajat varmasti poikkeavat tiukkuudeltaan toisistaan aika lailla. Olisi todella mielenkiintoista kuulla kommentteja. Miten kristityt suhtautuvat satuolentoihin ylipäänsä? Tiedän että on olemassa esimerkiksi kristittyjä päiväkoteja, joissa ei pidetä esillä satuolentoja kuten peikkoja tai keijuja. Toisaalta on kristittyjä, jotka uskovat esimerkiksi C.S.Lewisin Narnian Tarinoiden olevan uskonelämää vahvasti tukevia. Miten on, saako lapsille puhua keijuista tms?

Jätä vastaus




Tilaa Arvoarvosteluiden kommentit sähköpostiisi:

Postin toimittaa FeedBurner