Suden vuosi

21.3.2009 · Aihe: Elokuvat

Kenen neuvoja kuunnella?

Tyylilaji: Draama / romanttinen / kotimainen

Valmistusvuosi: 2007

Kesto: 1 h 36 min.

Ikäraja: K13

Ohjaus: Olli Saarela

Pääosissa: Krista Kosonen, Kari Heiskanen, Katariina Kaitue, Jukka Puotila

Hyvät: Epilepsiateema sisältää ajoittain mielenkiintoista kuvausta

Huonot: Kokonaisuus jää latteaksi, tunnelma kaukaiseksi ja tempo turhan hitaaksi

Rumat: Seksuaalinen sisältö, varhain aloitetun irtoseksin korottaminen

Elokuva:

Suden vuosi on kotimainen epilepsian teeman ympärillä pyörivä rakkausdraama vuodelta 2007. Krista Kosonen ja Kari Heiskanen tähdittävät varsin hidastempoista ja latteaa kokonaisuutta, jonka kantavana voimana ovat runollinen yliopistomaailma ja epilepsiapillerit. Jos Suden vuotta pitäisi kuvata elokuvan omilla sanoilla, lähimmäksi tulisi miespäähenkilö Mikko Grömanin sanat:

Paska idea, ei merkitystä, ei sisältöä, ei yhtään mitään.

Suden vuodessa kaikki tapahtuu juuri niin kuin voisi olettaa. Rakastelukohtausta elokuva onnistuu kuitenkin panttaamaan melko pitkälle, tämä lienee kotimaisen elokuvan genressä ansio. Elokuvallisesti Suden vuosi on mitäänsanomaton. Rakkaustarina ei onnistu herättämään sielussa kaipausta, huumoria ei ole, eikä henkilöhahmojen tuntu ole kovinkaan realistinen. Ylipäätään Suden vuoden maailma ei tavoita elävää kuvaa suomalaisesta yliopistomaailmasta ja elokuvan romantisoiva runollinen sisältö jää sekin varsin kaukaiseksi, eikä onnistu romantisoimaan itse elokuvaa.

Suden vuoden tempo on varsin verkkainen. Elokuva ei tunnu etenevän, eikä tuhlailtua aikaa käytetä kovinkaan tehokkaasti henkilöhahmojen kehittelyyn. Aika tuntuu kuluvan välillä epämääräiseen tunnelmointiin ja tarinan tarkoitusperä jää lopultakin hämäräksi. Kaikille katsojille elokuvan pointti ei varmasti aukea. Mikä on sanoma? Taustalla pyörii oikeastaan melko tavanomainen ikäeroja korostava tyttö-tapaa-miehen-koneisto.

Suurinta moitetta kerää elokuvan ääniraita: musiikki ja sen poissaolo ovat omiaan korostamaan hieman pitkäveteistä tunnelmaa ja dialogi on turhan tarkkaan suuhun aseteltua, eikä anna aihetta oivalluksille. Suden vuosi on liian etääntynyt elokuva, vaikka sairauden kuvaamisessa olisi saattanut löytyä aineksia parempaankin. Muutamat epilepsian visualisoinnit ovat upeita ja elokuvallisesti toimivia, mutta valitettavasti kokonaisuutena Suden vuosi jää liian pehmeäksi.

Väkivalta, raakuus ja intensiteetti:

Elokuva ei ole väkivaltainen. Eräässä kohtauksessa nähdään miehen lyövän ystäväänsä, jolla on suhde hänen vaimoonsa. Lisäksi näemme hieman verta valuvan naisen suusta epileptisessä kohtauksessa. Nämä kohtaukset eivät ole pahoja.

Suden vuoden teemana on epilepsia ja kohtausten visuaaliseen kuvaamiseen se käyttää synkkää kuvakieltä ja mm. hukkumisen metaforaa. Nämä kohtaukset nostattavat emotionaalista intensiteettiä.

Seksi ja alastomuus:

Sä vaan panit mua ja hylkäsit, mikä v*tun nymfo sä oikeen olet?

Elokuvassa on 2 rakastelukohtausta, joista toinen on kokolailla pitkä, yksityiskohtainen ja paljastava. Lisäksi alastomuutta esiintyy miehen ylävartalon ja suihkussakäynnin sekä naisen rintojen esittelyssä. Krista Kosonen alasti on ilmeisesti suurelle osalle yleisöstä tämän elokuvan parhainta tarjottavaa. Suden vuodessa on runsaasti puhetta seksistä ja koko juoni pyörii jollakin tavalla seksi(epäilyide)n ympärillä. Lue seuraava kategoria.

Kristityt:

Suden vuosi tukee vapaan seksuaalisuuden kulttuuria hyvin monessa kohden. Aviovaimo pettää miestään toisen kanssa, kuulemme tytön ylpeilevän ensimmäisestä seksikokemuksestaan 12-vuotiaana, 15-vuotias tyttö tulee raskaaksi ja tekee abortin, nainen harrastaa seksiä miehen kanssa testimielessä vain saadakseen kokemuksia. Edellisen listan tapahtumat viittaavat kaikki eri henkilöihin, vapaata seksiä siis riittää joka suunnalta.

Elokuva etenee koko kestonsa ajan verkkaisesti kohti vääjäämätöntä ja pitkää seksikohtausta. Matkalla tehdään varmaksi, että rikkoutuneen avioliiton ja kummastusta aiheuttavan ikäeron jännitteet kulkeutuvat myös tähän kohtaukseen. Vasta ne tuntuvat tekevän seksistä aitoa. Suden vuodessa on paljon jo varhaisessa teini-iässä alkavan irtosuhdeseksuaalisuuden normalisoivaa sisältöä. Elokuvassa seksi ei kuulu vain avioliittoon myöskään varttuneemmalla väellä. Vielä neitsyt päähenkilö Sari päätyy toteuttamaan sanatarkasti noin 16-vuotiaan tytön hänelle esittämän neuvon:

Onks sul lapsia? Mut sä voit kuitenkin ihan normaalisti harrastaa seksiä? Et harrasta? Ootsä neitsyt? (naurahdellen). Mä menetin mun neitsyyden kun mä olin kakstoista (hymyilee). Mu mielestä sun pitäis kokeilla et saatsä [epilepsia]kohtauksen seksistä ennen kun sä rakastelet jonkun sellasen kaa kenest sä oikeesti tykkäät.

Elokuvan opin mukaan ensimmäisen seksisuhteen ajoitus kannattaa valita 12-vuotiaana neitsyytensä menettäneen raggariteinin ohjeiden mukaisesti! Tämä realisoituu myös toisella elokuvan henkilöllä, joka päätyy vaikeassa elämäntilanteessa helpottamaan oloaan seksillä ja päätyy raskaaksi ja aborttiin noin viidentoista vuoden iässä. Sanomana on varhaisen irtoseksin harjoittelumerkityksen korostaminen ja tätä tukevan yhteiskunnallisen normin vahvistaminen.

Elokuva syöttää nuorille ajatusta siitä, että olisi hyvä saada seksikokemuksia varsin varhain, jotta sitten sen oikean tykkäämisen kohteen kanssa osaa asiansa. Tämä sitoutumista karsastava hapatus on vanhoilliselle kristitylle avioliittokäsitykselle vieras. Ei ole todellisuutta, ettei yksikään näistä treeneistä jäisi hiertämään seuraavaa suhdetta tai tulevaa avioliittoa. Ratkaisukeinoksi Suden vuosi esittää tietenkin avioeroa. Malakian kirjan toinen puhuu avioeroja vastaan:

Eikö meillä kaikilla ole sama isä? Eikö yksi ja sama Jumala ole meidät luonut? Miksi me kuitenkin petämme toinen toistamme ja häpäisemme liiton, jonka Jumala teki isiemme kanssa? Juuda on ollut uskoton, iljettäviä tekoja on tehty Israelissa ja Jerusalemissa. (Mal. 2:10-11)

Te teette pahaa myös toisella tavalla. Siksi Herra ei katso enää suopeasti uhrilahjaanne eikä halua ottaa sitä vastaan teidän kädestänne, vaikka te peitätte hänen alttarinsa kyynelillä, itkette ja valitatte. Te kysytte: “Miksi?” Siksi, että olet hylännyt vaimosi, vaikka hän on sinun kumppanisi ja kuuluu liiton kansaan sinun kanssasi. Herra on todistaja teidän välillänne, sinun ja vaimosi, jonka otit jo nuoruudessasi. Ei Jumala luonut vain miestä eikä antanut elämää ja henkeä vain hänelle. Miten mies yksin voisi pyytää jälkeläisiä Jumalalta? Varokaa siis, ettei kukaan teistä hylkää vaimoaan, jonka on ottanut jo nuoruudessaan! Minä vihaan eroa, sanoo Herra, Israelin Jumala. Joka eroaa, tekee yhtä väärin kuin se, joka tahraa kätensä veriteolla, sanoo Herra Sebaot. Varokaa hylkäämästä vaimoanne! (Mal 2:13-16)

Elokuvassa on myös muutamia uskonnollisia viittauksia. Kirkon katolla olevia kristillisiä patsaita kuvataan usein. Mies kuiskaa anteeksi ja kuvataan kirkon kupolia. Mikko Groman puhuu 1800-luvun runoudesta ja metaforina käytetään taivasta ja helvettiä sekä ylhäisen ja alhaisen muuntumista tarkoittamaan maallisempia ja arkisempia asioita kuin nämä. “Pahuuden kukissa runoilija toi kauneuden takaisin maailmaan”. Lisäksi Groman lahjoittaa Sarille metallirasian, jonka kannessa on Astarte-jumalattaren kuva: