Tanssii susien kanssa

12.3.2009 · Aihe: Elokuvat

Mikä on sinun intiaaninimesi?

Alkuperäisnimi: Dances with Wolves

Tyylilaji: Western, draama, luonto, historia, seikkailu

Valmistusvuosi: 1990

Kesto: 3h

Ikäraja: K15

Ohjaus: Kevin Costner

Pääosissa: Kevin Costner, Mary McDonnel, Graham Greene

Hyvät: Amerikan erämaa elävänä, tarinankerronta, henkilöt

Rumat: Ajoittainen raakuus

Elokuva:

Tanssii susien kanssa on jo lyhimmässä kolmen tunnin versiossaan varsin massiivinen erämaakuvaus Pohjois-Amerikan rajaseudusta. Kyseessä on voimakas kuva todellisen rajaseudun viimeisestä olemassaolon ajasta, juuri ennen lopullista katoamista vain romantisoivien elokuvien aiheeksi. Tanssii susien kanssa -tyyppisten elokuvien oma olemassaolo on täysin riippuvainen kuvauskohteidensa olemassaolon loppumisesta, tai vähintään niiden muuttumisesta oleellisesti eritasoisiksi.

Amerikan villi preeria näyttäytyy elokuvassa uutta sivistystä moninkertaisesti sivistyneempänä kunnioituksen kulttuurina. Toisaalta ruudulle piirtyy myös syntyperäisten pohjoisamerikkalaisten kansojen monimuotoisuus. Sioux intiaanit edustavat elokuvassa sävyisempää romanttisen maanläheisyyden sävyttämää luonnonkulttuuria, Pawneet taas saavat vastata alkuperäiskansojen hurjasta maineesta ei-mistään ilmestyvinä julmina skalpeeraajina. Kokonaisuudessaan Tanssii susien kanssa antama kuva Amerikan natiiveista on kuitenkin varsin laaja ja koko kestonsa aikana elokuva ei anna katsojan tuntea liiallisen yksinkertaistamisen aiheuttamia tuntoja. Lopulta elokuvan emotionaalinen sisältö on varsin koskettava.

Kevin Costner esittää ansioituneesti vahvaa pääroolia rajamaille komennukseen hakeutuvana sotamiehenä. Vieraan kohtaamisen tunneskaala tulee hyvin käytettyä ja hiljalleen tapahtuva henkilönkehitys on sujuvaa ja lähes huomaamatonta aina käänteen tekevään tapahtumaan asti. Vasta tällöin katsojan silmien eteen heitetään koko inhimillinen kasvu ja muutos, jota elokuvan aikana on tapahtunut. Totta kai filmi sylkee ruudulle vahvoja kontrastieroja sopivin väliajoin koko kestonsa ajan. Tanssii susien kanssa on mahtava kehitystarina ja kulttuurinkuvaus. Mikä on sinun intiaaninimesi?

Näytä juonipaljastus

Väkivalta, raakuus ja intensiteetti:

Elokuvassa on kuvattu voimakkaita visuaalisia raakuuksia ja väkivaltaa. Nämä kohtaukset ovat kuitenkin ajoittaisia ja suurin osa elokuvan kestosta on helpommin katseltavaa. Kuvaus on kuitenkin kohtuullisen realistista.

Tanssii susien kanssa alkaa varsin verisesti. Kuvataan sodassa muussautuneen jalan aiheuttamaa kipua ja verilammikkoa. Amputoinnin uhka leijuu ilmassa ja kohtaus saa ilkeällä visuaalisuudella ja tunteenkuvauksellaan aikaan kiemurtelua myös katsomossa. Kohtauksessa ei kuvata itse väkivallantekoa, ainoastaan sotatoiminnan seurausta. Varsinainen Amerikan sisällissodan kuvaus on helposti katsottavaa, eikä sisällä gorea. Temaattisesti käsitellään kuitenkin itsemurhayritystä – “Suo minulle anteeksi herra”.

Näemme myös onnistuneen itsemurhan. Sivuhenkilö ampuu itseään otsaan – kuva kääntyy kuitenkin pois, eikä tapahtumaa kuvata paikan päältä. Elokuvassa on pitkiä väkivallattomia jaksoja, vaikkakin uhkan ilmapiiri on monesti läsnä. Emotionaaliselta intensiteetiltään elokuva ei kuitenkaan ole painostava. Uhkaa saadaan luotua kuvaamalla ajoittaisia intiaanien toimittamia raakuuksia. Pakeneva yksittäinen mies tapetaan raa’asti nuolilla. Verinen vielä elävä mies makaa maassa, kun häneen ammutaan nuolia ja hänen päänahkansa irrotetaan veitsellä, kuva kääntyy skalpeerauksen ajaksi pois, mutta hurja tuskanhuuto kuullaan. Lisäksi nähdään intiaanien surmaavan miehet lasten silmien edessä nuolilla ja hakkaamalla kirveillä (ei gorea). Nainen ilmeisesti yrittää itsemurhaa, mutta hänet pelastetaan.

Myöhemmissä toimintavaiheissa nähdään paljon aseella ja nuolilla ampumista ja tappamista. Suuri taistelukohtaus, jossa monia tapetaan ampuen ja puukon tai kirveen kautta. Myös lyömistä ja potkimista, jotka aiheuttavat verisen naaman. Tappaminen hukuttamalla. Elokuvassa on myös vahvaa tunteita herättävää eläintragediaa, kuvataan pitkään nyljettyjä buffaloita (useille epämiellyttävän raakoja kuvia). Buffalot on

jätetty mädäntymään, ne oli tapettu vain kielen ja nahan takia

Seksi ja alastomuus:

Elokuvassa on seksiä ja alastomuutta, muttei kuitenkaan erityisen irvokkaissa yhteyksissä.

Mies tulee uimasta, alastomuutta takaa. Mies nukkuu tiipiissä, vieressä rakastellaan taljan alla (hieman ääniä, ei alastomuutta, kohtuullisen pitkä kohtaus), avioparia ei tunnu erityisemmin häiritsevän että vieressä on muita. Nainen riisuu itsensä miehen edessä (vain selkä näkyy kameralle), pitkä seksikohtaus, melko siististi hoidettu, joskin sensuelli.

Kristityt:

Elokuva ei erityisemmin esittele tai tutkiskele Pohjois-Amerikan intiaanien uskonnollisuutta! Yksi elokuvan päähenkilöistä on “pyhä mies”, ilmeisesti parantajan tai uskonnollisen neuvonantajan tehtäviä hoitava arvostettu mies. Elokuvassa ei kuitenkaan ole erityistä uskonnollista toimintaa ja tätä “pyhää miestä” ei nähdä toimittamassa mitään uskonnollisia menoja. Intiaanien juhlia ja tanssia tulen ympärillä kuvataan, mutta kohtaus pidetään yleisen kulttuurin kuvaamisen tasolla. Tottahan toki kulttuurin kuvaamisesta voi välittyä myös intiaanien uskonto, mutta mitään eksplisiittistä sisältöä on elokuvasta vaikea löytää. (Tosiasiassa meidän on kuitenkin ymmärrettävä intiaanien harjoittaneen jotain muuta kuin kristinuskoa).

Tanssii susien kanssa sisältää kolme itsemurhaa tai itsemurhayritystä. Kun tähän lisätään ajoittainen raakuus, ei elokuvaa voi suositella koko perheelle.

Tanssii susien kanssa on jo klassikko valkoisen hegemonian piirissä elävien silmien avaaja. Historiallinen elokuva tekee terää jokaiselle, Tanssii susien kanssa saa ajattelemaan ihmisen julmuutta ja suvaitsemattomuutta takuuvarmasti. Monien eri ihmisryhmien välinen viha on elokuvassa vahvasti läsnä, kuitenkaan elokuva ei ole tunnelmaltaan synkkä tai ahdistava, vaikkakin surullinen. Tämä tekee filmistä erinomaisen valinnan järkeväksi viiteeksi, jolla on jotain sanottavaa. Elokuvan opetus ja moraalinen sisältö on hyvä, paitsi että se sisältää runsaasti tappamista (myös “hyvisten” ja päähenkilöiden toimesta). Suosittelen aikuisille kristityille.

Share|

Kirjoittaja: Matti Pekkarinen

Avainsanat: 4-5 tähteä, Draama, Historia, K15, Luonto, Seikkailu, Western