Tarzan (1999, Disney)
Ihminen vai apina by Walt Disney
Tyylilaji: Lasten ja perhe / animaatio / seikkailu / romanttinen
Valmistusvuosi: 1999
Kesto: 88 min.
Ikäraja: K7
Ohjaus: Chris Buck, Kevin Lima
Hyvät: Perinteinen kerronta ja alkuperäinen tarina, Deep Canvas
Huonot: Disneyttäminen ei tee joka kohdassa oikeutta Tarzanille, mutta on silti mukavaa katsottavaa
Rumat: Elokuvassa viitataan darwinismiin, mutta pohditaan ihmisen ja eläimen suhdetta kuitenkin monipuolisesti
Elokuva: 
Tarzan on Disneytetty versio Apinain Tarzanista. Kovinkaan pitkälle se ei pyri seuraamaan alkuperäisteosta ja tämä saattaa tarinan tuntevia ajoittain hieman häiritä. Monet Disneymäiset muutokset ovat selviö, kuitenkin elokuva onnistuu kohtuullisen hyvin tuottamaan valkokankaalle yhden niistä sadoista versioista Tarzanin legendasta. Jotain Tarzanin lumosta on onnistuttu säilyttämään, osa on muuntunut liian pehmeäksi ja yksinkertaiseksi (esim. Clayton-pahis)
Tarzan on huuto suuresta animaation murroksesta. Elokuva on Disneyn kolmanneksi viimeinen perinteistä piirrosjälkeä käyttävä elokuva. Tämän jälkeen ilmestyivät Karhuveljeni Koda (2003) ja Lehmäjengi (2004), joiden Disney julisti olevan yhtiön viimeisiä perinteisiä piirroselokuvia. Pixar-liitoksen jälkeen Disney suunnittelee jälleen uutta perinteisen piirrosjäljen koko illan elokuvaa. Tarzan on mielenkiintoinen elokuva tältä osin myös siksi, että siinä lanseerattiin “Deep Canvas” -niminen 3D-piirrostekniikka, jonka avulla hyvinkin perinteisten taustakankaiden luonne pystytään muuntamaa kolmiulotteiseksi. Tämä toimii elokuvassa erittäin hyvin! Muutamat 3D-vauhtikohtaukset näyttävät todella hyviltä. Huikeasti kehittyneen laserinterävän digitaalianimaation jälkeen tottunut katsoja saattaa samalla hämmästellä ja rakastaa pehmeää ja sulavaa 3D-ympäristöä ja sen jaksottelua aivan samalta näyttävän tasopiirroksen kanssa.
Phil Collinsin musiikki ryydittää elokuvaa eteenpäin hyvin ja päädyin katsomaan elokuvan alkuperäiseltä ääniraidalta, vaikkakin suomenkielisetkin laulut ovat laadukkaasti toteutettuja. Pohjimmiltaan elokuva on kelpo kerrontaa vaikkapa sunnuntai-illaksi. Suurin osa kiitoksesta kuuluu alkuperäiselle tarinalle. Tarzan kyselee ihmisen ja eläimen eroja, mutta tekee sen tällä kertaa omalla Disneymäisellä tyylillään.
Väkivalta, raakuus ja intensiteetti:
Elokuva on ajoittain vauhdikas. Siinä on ammuskelua ja tappelua. Jotkin kohdat saattavat olla jännittäviä tai pelottavia nuorimmille lapsille.
Kahden kuolleen ihmisen jalat näytetään, lattialla on verisiä kissapedon jalanjälkiä. Leopardi hyökkää raivoisesti gorillan ja ihmislapsen kimppuun, tässä tohinassa lapsi on tippua hyvin korkealta. Paljon myöhemmässä kohtauksessa mies tippuu ja hirttäytyy liaaneihin, varsinainen kuolema tapahtuu ruudun ulkopuollella eikä sitä näytetä. Salama kuitenkin väläyttää miehen varjon puuhun ja tässä asia nähdään selvästi. Lisäksi liaani nähdään kiertyneenä hänen kaulansa ympärille ennen tippumista.
Elokuvassa on paljon takaa-ajoja ja jännitystä lapsille, kuitenkaan muutamissa raakuuksissakaan se ei tietenkään ole mitenkään erityisen intensiivinen tai ahdistava! Muutamista kohdista on lasten kanssa oltava tietoinen, jos jokin sattuu heitä erityisesti pelottamaan tai mietityttämään. Tarzan on niitä piirrettyjä, jossa on oikea ihmisiä koskeva traaginenkin tarina (kuten esim. Pocahontas jne.), Tarzan ei ole pelkkää pörröisten digitaalisten elukoiden slapstick-törmäilyä (esim. Yli Aidan jne.). Luvassa on kuitenkin kelpo Disneytä, melko mietoa ainakin aikuisille.
Seksi ja alastomuus: 
Tarzan ihmettelee Janea apinoiden tapaan, Jane tulkitsee osan näistä eleistä lähentely-yrityksiksi ja sättii Tarzania pois kimpustaan tekemästä sopimattomia. Tarzan esimerkiksi tutkii naisen vaatetta (hän ei ole aikaisemmin nähnyt vaatteita käytettävän – paitsi tietysti lannevaatetta) ja nostaa samalle sen helmaa. Tämä vaikuttaa siltä, että hän olisi kurkistamassa helman alle ja Jane potkaisee hänet pois. Tämä kohtaus on mieto ja hyväksyttävä.
Elokuvassa on romanttista latausta, kyseessä on kuitenkin lastenelokuvien “puhdas” rakkaus ja ihastuminen. Hyvä, ettei Disney jättänyt täysin pois sitä voimakasta tunnetilaa, joka syntyy Tarzanin kohdatessa ensi kertaa naisen.
Kristityt:
Elokuvan moraaliset arvot ovat ylipäätään hyvin kunnossa. Tarzanissa korostetaan kuitenkin paljon ihmisen ja apinan yhtäläisyyksiä ja suoratkin viittaukset darwinismiin ovat useat.
Tarzanin luo saapuu vanha luonnontutkija, joka huudahtaa Tarzanin olevan “puuttuva lenkki”. Tämä viittaa elokuvan tapahtuma-ajankohtana varmasti varsin yleiseenkin pyrkimykseen löytää evoluutioteorian pohjalta ihmisen ja apinan sukulaisuuden lopullisesti todistava välimuoto. Myöhemmin sama mies hihkuu että Darwin olisi innoissaan tavatessaan Tarzanin.
Elokuvan koko teema perustuu Tarzanin samastumiselle apinoihin, hänen apinaäitinsä kertoo heidän olevan samanlaisia, erityisesti sydämeltään. Tässä vaiheessa tehdään paljon viittauksia ihmisen ja eläimen erojen hälventämiseen, jotka jotkin uskovat saattavat pitää häiritsevinä. Kuitenkin tarina tunnetusti eteenee siihen, että Tarzan lopulta ymmärtää olevansa jotakin aivan erilaista. Hän ei todellakaan ole yksi heistä! Tarzan tulee tietämään tämän. Hän ei ole puuttuva lenkki ja hänen pitäminen sellaisena olisi tieteellistä hulluutta (Tarzan on tavallisten ihmisten tavallinen lapsi).
Yksi elokuvan teema on Tarzanin älyllinen ylivertaisuus perheeseensä (apinoihin) nähden. Hän oppii käyttämään työkaluja ja hänen oppimiskykynsä on paljon tovereitaan parempi. Kuitenkin Tarzan samastuu emotionaalisesti apinoihin, pitäen heitä perheenään. Kohdatessaan ihmiset Tarzan ehkäpä tajuaa jotain omasta asemastaan. Hän ei ole täysin ihminen, hän ei voi palata heidän luokseen. Kuitenkaan hän ei ole myöskään apina, hänellä on ihmisäiti ja -isä. Hän pukeutuu. Hän seisoo. Hänellä on kulttuuri. Hän jää rakastaen apinain luokse, muttei kuitenkaan yhtenä heistä.
Elokuva saattaa toimia hyvänä materiaalina keskustelulle perheessä. Elokuvan jälkeen kasvattaja voi herätellä mielenkiintoista pohdintaa elokuvan teemoista ja jopa johdatella lasta tällä tavoin ymmärtämään ihmisenä olemisen ainoalaatuisuutta. Seuraavassa on esitetty esimerkinomaisesti kysymyksiä, joista saattaisi olla apua. Lisäksi on esitetty mahdollisesti saatavia vastauksia.
Millä tavalla Tarzan oli erilainen? (- hän oli nokkela ja kekseliäs, erinäköinen ja karvaton)
Miksi Tarzan ei kuulunut apinoihin? (- hän olikin oikeasti ihminen eikä apina)
Miksi Tarzan innostui niin kovin tavatessaan ensi kertaa ihmisiä? (- hän ei ollut ennen nähnyt lajitovereitaan ja siksi kun hän rakastui)
Miksi Tarzan ei halunnut lähteä ihmisten maailmaan? (- koska ihmiset olivat pahoja)
Miksi Tarzan päätti jäädä viidakkoon? (- hän rakasti perhettään)
Miksi tarina on satua? (- apinat eivät oikeasti osaa puhua [edes "apinaa"])
Ihminen ei ole eläin. Elokuvassa ei ole uskontoa.
Kirjoittaja: Matti Pekkarinen
Avainsanat: Animaatio, K7, Lasten ja perhe, Romanttinen, Seikkailu
Voit olla kiinnostunut myös seuraavista artikkeleista:
Pankki: 529002-2201386, tai osallistu muulla tavoin
Kommentit
4 Vastausta artikkeliin “Tarzan (1999, Disney)”
Jätä vastaus
Kuukauden arvostelu
Keskustelua
Mistä lähtien suomalaisen uskovan on tarvinnut uskoa sellaiseen amerikkalaiseen uskonkiihkoilun tulokseen kuin luomisoppi? Tuskin kukaan ajattelemaan kykenevä ja vähänkään lukenut ihminen enää kiistää, onko evoluutio totta vai ei. Vaikka ihmisellä Raamatun mukaan on erityinen asema luomakunnassa, on ihminen siitäkin huolimatta osa luontoa – ja eläin, vaikkakin erityinen sellainen. Tätä puolestaan eivät kiistä biologitkaan.
Kirjoittajalle käy ikävä lapsus, kun hän väittää Tarzanin lopussa huomaavan oman erityisyytensä suhteessa apinoihin. Päinvastoin! Tämä on vain tarinan koettelemus-osa, sillä lopuksi Tarzan palaa entiselle paikalleen viidakon kuninkaana – juurilleen, vahvistuneena. Kyseessä on joko ekologinen viesti tai vain kasvutarinan loppuratkaisu, joka sinetöi Tarzanin legendan.
Kiitos kommentistasi Petteri! Suomalaisen uskovan on täytynyt uskoa luomisoppiin siitä hetkestä lähtien kun Jumala on sen ilmoittanut. Luominen ei ole amerikkalaisen uskonkiihkoilun tulosta, vaan raamatullisen kristinuskon peruskivi, johon koko kristillinen moraali, ihmiskäsitys ja usko perustuvat.
On olemassa kristittyjä, jotka pitävät evoluution ajatusta yhteensopivana luomisopin kanssa ja on olemassa kristittyjä, jotka eivät pidä evoluution ajatusta yhteensopivana luomisopin kanssa. Ei kuitenkaan ole olemassa kristittyjä, jotka kiistävät luomisen ja pitävät koko elollista luontoa sattumanvaraisten prosessien (elämän synty, luonnonvalinta, mutaatio) tuloksena. Tai siis kyllä tällaisia ihmisiä varmasti on olemassa, mutta heitä ei voi kutsua kristityiksi.
Petteri, valitettavasti olet yhdessä asiassa täysin väärässä. Monet tieteellisesti ja filosofisesti valistuneet ihmiset kiistävät evoluutioteorian. Lajien sisäisen muuntelun hyväksyminen on täysin eri asia, kuin apinan kehittyminen Tarzaniksi.
Ihminen on Raamatun mukaan osa Jumalan luomistyötä, tätä eivät kristitytkään kiistä. Luonteeltaan ihminen on kuitenkin täysin erilainen kuin eläimet ja hänet luotiin muista eläimistä erillään. Hänellä on erityinen suhde Jumalaan ja hänet on laitettu hallitsemaan ja varjelemaan koko muuta luontoa. Jos eläimen käsite ymmärretään laajassa ja yleisessä biologisessa merkityksessään, niin tietysti myös ihminen lukeutuu tähän ryhmään (ennemmin siihen kuin kasveihin, sieniin tai elottomiin…). Filosofisella ja uskonnollisella tasolla ihminen ei kuitenkaan ole eläin, Disneyn Tarzania voi käyttää tämän asian pohtimiseen ja opettamiseen.
Disneyn Tarzanin eräs pääteema on se, että Tarzan ymmärtää olevansa jotain muuta kuin apinatoverinsa. Tästä on aivan turha käydä väittelyä, kukin elokuvan nähnyt voi tehdä päätelmänsä itse. Yllä olevassa arvostelussa on käsitelty tätä teemaa ja siitä käy esille, että Tarzan päättää palata viidakkoon. Hän palaa sinne kuitenkin erilaisena, ymmärtäen oman osallisuutensa ihmisyyteen ja haluten jättää ihmisyytensä ikävät puolet taakse. Tällainen ihmisenä kehittymiseen tähtäävä ymmärrys on varsin tavoiteltavaa. Koko Tarzanin tarina repii mielenkiintonsa ihmisen ja luonnon suhteen käsittelystä, samastuminen ja ylivertaisuus, samuus ja eroavaisuus…
I wanna know, can you show me
I wanna know about these
strangers like me
Tell me more, please show me
Something’s familiar about these strangers like me
Every gesture, every move that she makes
Makes me feel like never before
Why do I have
This growing need to be beside her
Ooo, these emotions I never knew
Of some other world far beyond this place
Beyond the trees, above the clouds
I see before me a new horizon
(Phil Collins, Strangers Like Me, elokuvasta Tarzan)
Olen elänyt siinä käsityksessä, että Suomen kirkossa Raamattu on aikoja sitten todettu vertauskuvalliseksi kirjaksi ja Jumalan luomistyö on täten tapahtunut evoluution myötä. Mielestäni on täyttä sokeutta hyökätä tiedettä vastaan tuhansia vuosia vanhan kirjan perusteelta, ennemminkin olisi tärkeää tulkita kirjaa aikakautensa tuotteena ja poimia sieltä olennainen. Jumalan olemassaolo ei varmasti riipu siitä, uskotaanko hänen luoneen maailman ja sen eläimistön seitsemässä päivässä vai onko siihen tarvittu 4,6 miljardia vuotta ja evoluutio.
Väität monen tieteellisesti ja filosofisesti valistuneet ihmiset kiistävät evoluutioteorian. Minun kommenttini tarkoitti kuitenkin vakavasti otettavan tieteen omaksuneita henkilöitä. Kreationismi ei täytä tieteellisiä mittasuhteita milläin tavalla. Tiede nimittäin haluaa tietää totuuden, kreationismi taas todistaa Raamatun todeksi.
Minusta tällaiset höyrypäiset näkemykset tuottavat mielihyvää lähinnä juurikin näille uskonkiihkoilijoille, mutta pääasiassa vierottavat tavallisia, ajattelemaan kykeneviä ihmisiä kirkosta ja kristinuskosta. Uskovien on kyettävä tulkitsemaan Raamattua aikakautensa tuotteena, muussa tapauksessa ihmiset alkavat tulkita itse uskontoa tältä pohjalta.
Kiitos antoisasta keskustelusta, Petteri. Minusta tuntuu, että se kuitenkin kääntyy vailla perustetta jonkinlaiseksi “tieteen” ja “kreationismin” väliseksi vastakkainasetteluksi. Kyse tässä kohden tuskin on tiedettä vastaan hyökkäämisestä.
Joitain sanoja uskosta ja tieteestä
Kyse on korkeintaan darwinistisen eetoksen epäasiallisesta soveltamisesta, ja ajatusvälineiden tarjoamisesta tämän varalle. Sen tyyppisessä päättelyssä, jota esität, annetaan turhaan tieteellisten teorioiden määrätä uskonnollisia sitoumuksia. Puran tätä auki hieman. Tuhansia vuosia vanha uskonnollinen traditio on nyt siis hyökkäämässä uutta tiedettä vastaan ja tämä on pöyristyttävää. Eikö tämä kuva ole hieman hullunkurinen? Eikö meidän kristittyinä pikemminkin tulisi olla huolissamme siitä älyllisestä epäjohdonmukaisuudesta, jota tämän tieteen kannattajat harjoittavat johtaessaan teorioistaan uskonnollisia väitteitä?
Uskon monien kristittyjen tuntevan tarvetta sovittaa evoluutioteorian kaltaisia tieteellisiä eetoksia sopusointuun oman uskonsa kanssa. Toisinaan saatetaan kokea tämän sovituksen tekemättä jättämisen olevan jonkin kaltaista älyllistä laiskuutta tai tiukan uskonnollisen kannan omaksumisen jonkinlainen älyllinen itsemurha. Asia on aivan toisin. On ‘täyttä sokeutta’ kääntyä kiistanalaisen tieteellisen teorian puoleen uskonnollisissa kysymyksissä. Jokainen kristitty on oikeutettu pitämään kiinni raamatullisesta luomisuskostaan. Vakuutan kaikille: raamatullinen kristinusko on älyllisyyden ihanteiden mukaista kriittisyyttä parhaimmillaan!
Kuten sanottu, on olemassa kristittyjä jotka hyväksyvät Jumalan käyttäneen evoluutioteorian kuvaamia prosesseja luomisen välineenä. Ei kuitenkaan ole olemassa mitään sellaista tieteellistä totuutta tai varmuutta, jonka perustella kristityn tulisi hyväksyä tämä. Sanot kommenttisi tarkoittavan vakavasti otettavan tieteen omaksuneita henkilöitä. Tästä voisi puhua paljonkin, annan kuitenkin vain yhden linkin. Kyseessä on pdf-tiedosto julistuksesta, jossa sata arvostettua tieteilijää ovat allekirjoittaneet erimielisyytensä Darwinistisen evoluution suhteen (esim. kemian nobel-ehdokas ja Aalto-yliopiston bioprosessitekniikan professori).
Kaikille niille, jotka pitävät auktoriteeteista ja niille joiden mieltä se muuten vaan huojentaa: planeetan kaikkein vakavimmin otettavien tieteilijöiden ja filosofien joukossa on olemassa henkilöitä, jotka eivät hyväksy evoluution voivan selittää elämän monimuotoisuutta. Suomennettu edellä mainitusta julistuksesta:
Tieteentekijä haluaa selvittää todellisuuden rakennetta tietyistä taustaoletuksista käsin, kreationisti uskoo tai tietää luomisen olevan totta, eikä hänen siis tarvitse välttämättä todistaa mitään. Tieteisuskoinen ottaa tieteen tulokset (joskus kritiikittömästi) eri elämänalueiden sekä maailmankatsomuksellisten ja moraalisten uskomusten lähtökohdaksi. Kreationismi on kanta, jonka mukaan luominen on totta, sen ei tarvitse tarkoittaa mitään pyrkimystä tieteeseen tai näennäistieteeseen.
Takaisin kysymykseen ihmisen ja apinan eroista
Suurin osa tunnustavista kristityistä ei halua hyväksyä esimerkiksi seksuaalimoraalia, joka seuraa ajatusmallista, jossa ihmisellä ei ole mitään käsitteellistä eroa apinan kanssa: tee mahdollisimman monta siitosta mahdollisimman monen naaraan kanssa ja minimoi mahdollisuudet joutua uhraamaan resursseja jälkeläisen hoitamiseen. Yritän sanoa tämän niin, että jokainen voi sen ymmärtää: kristitty ei käy tuikkaamassa hetkeksi yksin jätettyä naapurin rouvaa paksuksi haistaessaan ovulaation, rukoillen samalla että tästä syntyvä lapsi kasvatetaan naapurissa kuin heidän omansa.
On oikein opettaa lapsille ihmisen eroa eläimistä ja yhdistää tähän luonnon kunnioittaminen, juuri niin kuin kristityissä perheissä tehdään Suomessa kaiken aikaa. Kaikki kääntyy lopulta käsitykseen Raamatun auktoriteetista, tässä ja tässä käsitellään Arvoarvosteluiden kantaa tähän kysymykseen.