Star Wars: The Clone Wars
Tunnetko Star Warsin hindulaisen jediuskonnon?
Tyylilaji: Scifi / seikkailu / toiminta / animaatio / lasten ja perhe
Valmistusvuosi: 2008
Kesto: 98 min
Ikäraja: K7
Ohjaus: Dave Filoni
Hyvät: Lastenmielistä hauskanpitoa seikkailuräiskinnän parissa
Huonot: Henkilöhahmot, lattea juoni, visuaalisuudessa odottaisi ajoittain enemmän
Rumat: Erittäin paljon väkivaltaa K7-elokuvaksi, harhainen “Voima”-uskonto
Elokuva: 
The Clone Wars on omituinen Star Wars -elokuva. Sen olemassaolo on näet saattanut jäädä joiltain elokuvankävijöiltä lähes huomaamatta. Tämä on uutta Star Wars -franchisessa, elokuvateattereihin ilmaantuva elokuva ei saa käänteentekevää leimaa, eikä julkaisua rummuteta joka tuutissa. Star Wars: The Clone Wars on tällä hetkellä Suomessakin esitettävään sammannimiseen animoituun TV-sarjaan liittyvä animaatioelokuva ja ensimmäinen animoitu Star Wars teatterilevityksessä. Hiljaiselon selittänee se, että The Clone Warsilla on enää hyvin vähän tekemistä alkuperäisen konseptin kanssa. Lopulta elokuva ei kuitenkaan ole niin tyhjä, kuin olisi saattanut olettaa. Elokuvallisesta heikkoudestaan huolimatta The Clone Warsissa on jotain, joka saa jopa ajoittain pitämään näkemästään.
Peruslähtökohta on se, että The Clone Warsia tulee katsoa melkolailla erilaisin silmälasein kuin muita Star Wars -elokuvia. Clone Wars ottaa todesta Star Warsin scifitunnelmaisen laserirroittelun, eikä enää yritä vakavoitua samassa määrin kuin edeltäneet livenäytellyt elokuvat. Tämä tekee elokuvalle hyvää! Clone Wars pääsee tuulettamaan jo hieman vakavaksi käynyttä elokuvasarjaa aivan alkuaikojen railakkaalla ja ei-niin-haudanvakavalla länkkäritunnelmalla. Lasermiekat viuhuvat ja aseet laulavat, The Clone wars tulee vihdoin lähemmäs puhdasta hupailua.
Toiminnantäyteisyys on kuitenkin The Clone Warsin avainsana, vaikka elokuva ei valitettavasti täysin keskitykään tähän. Tällä saavutetaan kuitenkin suurimmaksi osaksi aikaa kevyt seikkailutunnelma, joka korvaa paljon henkilöhahmojen mitäänsanomatonta luonnetta. Juonellisesti The Clone Wars sijoittuu episodien II ja III väliin, tasavallan klooniarmeijan ja separatistien droidiarmeijan väliseen taisteluun. The Clone Wars ei saa kehitettyä Star Warsin yleistä juonikulkua lähestulkoon laisinkaan ja täytteeksi laitetaan geneerinen henkilön pelastusoperaation ympärillä pyörivä juonikone. Tämä on paradoksaalisesti varsin onnistunut veto: raskaiden ja mullistavien juonikuvioiden tilalle asetetaan kuvaus vain yhdestä taistelusta ja vain yhdestä jokapäiväisestä jeditehtävästä. Hyvä tapa aloittaa animaatiosarja ja karistaa turhan syvien tunnelmien taakkaa harteilta. Jatkuvan äärimmäisen hyvän ja pahan välisen taistelun konsepti kilpistyy, mutta tilalle saadaan helpompaa hauskanpitoa.
Elokuvalliseksi taidonnäytteeksi The Clone Warsia tuskin voi kutsua, mutta kyseessä onkin puhdas viihde. Vihdoin sarja myöntää myös oman lapsenmielisyytensä ja videovuokraamon lasten-/animaatiohyllystä löytyvä DVD tuntuu löytäneen oman paikkansa. Clone Wars uudistaa Star Warsia merkittävästi: elokuvallisen roskan puoleen, mutta samalla kohti kevyempää viihteellisyyttä. Elokuvan jouni sisältää jonkin verran sarjalle ominaisia koukeroita ja toki jo tutttujen henkilöhahmojen toimien seuraaminen saattaa tuoda lisämerkityksiä tosifaneille. Joka tapauksessa The Clone Warsin käsikirjoitus on kuin suoraan alkuperäisen Star Warsin innoittamasta tusinakirjallisuudesta tai sarjakuvalehdistä.
The Clone Wars on myös kaukana alkuperäiseen konseptiin kuuluvasta visuaalisten tehosteiden edelläkävijyydestä. Vaikka vauhtikohtaukset ovatkin ihan mukavia, elokuvaa ei voi kaikessa ylistää animaation tasosta ja joillekin visuaalinen ilme saattaa olla pettymys. Toisaalta fotorealismista etääntyminen erityisesti ihmisiä kuvattaessa tuo animaatioon tarvittavaa vaihtelun pirteyttä. Laatikkohiuksisiin animoituun hahmoihin tottuu varsin nopeasti, vaikka hahmot ovat vain kangastusta livenäytellyistä vastineistaan. Star Warsin näyttelytyö ei ehkä koskaan olekaan ollut elokuvallisesti kovinkaan erikoista, mutta jonkinlainen käsikirjoitus ja idea pitänyt hahmoja kasassa kuitenkin varsin kiitettävästi. Paljon kertoo se, että The Clone Warsin hahmojen ääniksikään ei ole saatu elokuvissa näytelleiden näyttelijöiden ääniä (vaikkakin tätä tuskin edes huomaa). The Clone Wars on kitsiä verrattuna kulttimaineeseen nousseeseen innoittajaansa.
Kuitenkin kun The Clone Warsiin suhtautuu asiaankuuluvalla keveydellä, voi sen räiskinnästä ja stressaamattomasta seikkailusta nauttiakin. Kyseessä on varsin viihdyttävä ja toiminnantäyteinen pätkä, joka yllättää olemalla odotettua vähemmän huono. Kerrankin myös näin päin. Valitettavasti keveyden mukana seuraa henkilöhahmojen latistuminen ja touhun muuttuminen hieman vähemmän omaperäiseksi. Elokuva sisältää runsaasti syvempää Star Warsia rakastavien inhoamia typeriä vitsikkäitä sivuhenkilöitä ja aikaisempien elokuvien jo puisevaa dialogia viedään kohti lopullista typeryyttä. The Clone Wars on lisäksi hyvin väkivaltainen ja paljon tekaistua uskonnollisuutta sisältävä elokuva. Miinus kolmen tähden perään olisi ansaittua.
Väkivalta, raakuus ja intensiteetti:
The Clone Wars on elokuva, jonka lisämateriaalit ja trailerit merkitään K11-leimalla, mutta itse elokuva saa vain K7 merkinnän. Valtion Elokuvatarkastamon mukaan “Trailerikonteksti nostaa ikärajan K11:een; traileri esitetään katsojalle yllätyksenä.” Jos The Clone Wars siis tulee sinulle tai perheellesi yllätyksenä (ette tunne tai odota tämäntyyppistä väkivaltaista lasersotaa), on elokuvaa syytä pitää vasta yksitoistavuotiaille soveltuvana. Nähtäväksi jää, onko elokuva soveltuva K7-tavaraksi silloinkaan kun se ei tule katsojalle yllätyksenä.
Varsinaisen elokuvan väkivaltaisuudesta Valtion Elokuvatarkastamo sanoo näin:
Runsaasti scifi-väkivaltaa sisältävä animaatio, väkivalta kohdistuu lähinnä robotteihin. Avaruusseikkailukontekstissa ohuiksi jäävät henkilöhahmot eivät tarjoa samastumiskohteita. Rajatapaus.
Tässä voi kerrankin sanoa VET:n vievän sanat suusta! Jos The Clone Warsista on jotain sanottavaa, niin tämän täytyy olla runsas väkivaltaisuus, ohueksi jäävät henkilöhahmot ja se että elokuva hädin tuskin on kelvollinen saamaan niinkin alhaisen merkinnän kuin K7. Väkivallan luonnetta pohtiessa päälimmäiseksi nousee runsaudenn lisäksi se, että se tapahtuu vahvassa scififantasian kontekstissa ja että se kohdistuu suurelta osin robotteihin.
The Clone Wars on ehdottomasti väkivaltaisin kaikista Star Wars elokuvista. Jo nimestä voidaan sen päätellä käsittelevän sotaa. Tällä kertaa ihmisille (tai jedeille tai mitä nyt ovatkaan) tai millekään mahdolliselle samastumisen kohteelle tapahtuva vahinko on kuitenkin pyöristetty minimiin. Jatkuva näky on sen sijaan lasermiekan kahtia halkaisema robotti. Kymmeniä kertoja näemme robotin pään leikkautuvan irti ja leikkauskohtien hehkuvan punaisina. Tarkkasilmäisimmät huomaavat, että itse asiassa elokuvassa vilahtaa myös yksi ihmisen dekapitaatio – pää irtoaa myös yhdeltä kloonisotilaalta.
Tästä pääsemmekin sitten seuraavaan aiheeseen. Elokuvassa taistelevat keskenään droidit (mekaaniset robotit) ja kloonit (kloonaamalla sotilaiksi tuotetut ihmiset). Puhumattakaan arvottomaksi tappokoneeksi kloonaamisen ja kasvattamisen epäeettisyydestä, sisältää tämä juonipiirre erään toisenkin ongelman. Kloonisotilaat ovat pukeutuneet täysin peittävään uniformuun, he ovat hyvin pitkälle robottien kaltaisia ulkoisesti. Ainoastaan taistelutilanteiden ulkopuolella saatamme nähdä identtisen näköisten kloonien omistavan ihmisen pään. Kuten sanottu, elokuvassa näemme ohimennen myös yhden kloonisotilaan (siis ihmisen) menettävän päänsä.
Suuri osa näennäisesti robotinkaltaisille olennoille tapahtuvasta väkivallasta tapahtuukin siis itseasiassa kloonatuille ihmisille, jotka ovat pukeutuneet epäinhimillistävään kasvot peittävään uniformuun. Kloonit on ilmeisesti aivopesty tottelemaan kohtuullisen sumeasti isäntiään. On taktisesti hyödyllisempää käyttää klooneja kuin droideja, kloonit osaavat näet ajatella itse ja ovat tämän vuoksi droideja älykkäämpiä ja tehokkaampia tappajia. Muuta omaa ajattelua klooneille ei sitten ole Star Warsissa suotukaan, heitä kohdellaan jatkuvasti kulutustavarana taisteluissa. Kuollut on aina korvattavissa täsmälleen samannäköisellä tavaralla. Sodassa tapahtuva epäinhimillistäminen on viety äärimmäisyyksiin.
The Clone Warsissa viimeinenkin kloonien käyttämisen eettisyyden pohdinta on poissa. Klooniarmeijaan turvautuminen kertoo elokuvan hyvisten, Tasavallan ja Jeditemppelin moraalin rappioituneisuudesta. Elokuva on erittäin väkivaltainen ja se sisältää jatkuvasti sotaa, lasertykkejä, kiivaita taisteluita, miekkailua ja tuhansia ja taas tuhansia laukauksia. Raakuus rajoittuu edellämainittuun humanoididroidien (ihmisen muotoisten robottien = pystyssä kulkeva vartalo, kädet, jalat ja pää) pilkkomiseen, eräässä kohtauksessa tosin Jabba the Huttin eteen tuodaan lavalla useita kuolleiden palkkionmetsästäjien päitä (nämä ovat erilaiseten fantasiaolentojen päitä, ei verellä tms. korostettuja).
Seksi ja alastomuus: 
Elokuvassa on naishenkilöitä, jotka kulkevat erittäin tiukoissa vaatteissa. Jabba the Huttia viihdyttää tanssityttö (lievästi eroottista itämaista tanssia muistuttavaa tanssimista). Nähdään vilaukselta kahden olennon suutelevan.
Kristityt:
Elokuva on runsaan väkivaltainen ja se sisältää erittäin paljon uskonnollista virettä.
Koko Star Wars perustuu keskeisesti hindulais-buddhalaiselle kiinalaiseen taistelulajifilosofiaan yhdistyvälle uskonnollisuudelle. Star Warsin maailmassa ei ole puhettakaan yksijumalaisesta uskonkäsityksestä. Kaiken läpäisee jokseenkin persoonaton “Voima” (the Force), joka ympäröi kaikkea elämää ja antaa erityisiä taitoja ja voimia sitä tunteville. Tämä yhdistyy selkeästi hindulaiseen ajatukseen persoonattomasta maailmanhengestä, joka tulee esiin eri elämänmuodoissa. Toisaalta Star Warsin esittämässä uskonnollisuudessa on keskeistä buddhalaisuudesta tuttu mielen puhdistaminen, meditaatio, henkinen kasvu ja oikeaa polkua pitkin kulkeminen. Star Warsin terminologiassa ei ole sijaa ihmisten keskellä käyskentelevälle luojalle.
Jedit, elokuvien hyvikset ja päähenkilöt, ovat ritareita, jotka ovat vihkiytyneet tietynlaiselle Voiman pohdiskelulle ja hyödyntämiselle. Jedit pyrkivät mielen tyyneyteen ja aistimaailman sulkeistamiseen, kuin nirvanaa tavoittelevat buddhalaiset munkit. Samalla keskittyminen, tarkkaavaisuus ja luopuminen ovat Jedin oikean polun kulkemista (vertaa buddhalaisuuden jalo kahdeksanosainen polku). Hindulaisuudesta puuttuvaa hyvän jaa pahan vastakkainasettelua Jediuskonto hakee taolaisesta Yin ja Yang-ajattelusta ja perinteisestä kristillisyydestä. Kaiken koossa pitävällä Voimalla on näet jedien käyttämä hyvä puoli sekä ilkeissä sitheissä ruumiillistuva pimeä puoli.
Taolainen henkisen maailman kahtiajakautuneisuus paistaa läpi Voiman ja sen pimeän puolen kielestä, mutta selkeästi henkilöihin ruumiillistuva hyvä ja paha kertoo kristillisperäisistä allegorioista. Myös magiauskontojen piirteitä on nähtävissä: sekä hyvät jedit että pahat sithit pakottavat jatkuvasti henkeä -”Voimaa”- omien tarkoitusperiensä täyttämiseksi. Tässä Star Wars yhdistyy siis myös magiaan (musta magia ja valkoinen magia).
Perusteema on siis varsin rikkaasti kristinuskon näkökulmasta harhaisen uskonnollisesti latautunut. Elokuvassa puhutaan mystisestä Voimasta, joka antaa taianomaisia kykyjä ja myös kykyä aistia ikäänkuin telepaattisesti kaukana tapahtuvia tapahtumia. “Myös minä aistin sen” . Elokuvassa puhutaan myös jedien temppelistä ja Voiman tahdosta (vrt. Jumalan tahto). Star Wars on varsin vetoava konsepti ja sisältää lapsille ja nuorille mahdollisuuden ruveta harjoittamaan leikeissään erilaista Voimaan perustuvaa magiikkaa ja uskontoa. Star Wars ottaa tosissaan itämaisten taistelulajien uskonnollisen pohjan ja kehittää sitä scifiteemaan sopivaksi, säilyttäen kuitenkin räikeästi kristinuskolle vastaisen luonteensa.
Länsimaisessa kulttuuripiirissä syntyneelle modernille tarulle ominaisen piirteenä voidaan pitää myös tiettyjen kristinuskoisten teemojen sisällyttäminen juonikulkuihin. Näitä ovat hyvä-paha-akselin korostamisen lisäksi eriyitsesti lankeamisen ja pahan houkutusta vastaan taistelemisen käsitteleminen. Nämä piirteet on kuitenkin The Clone Warsista siivottu täysin pois ja jäljelle on jäänyt hindu-Buddha kuvasto. Voiman mytologiasta kerrotaan tarkemmin tulevissa Star Wars -elokuvien arvosteluissa, seuraa tilannetta.
Muuta: Eräässä kohtauksessa nähdään Hutt-olennon polttavan hookaa, itämaista vesipiippua. Tämä saattaa joissain yhteyksissä yhdistyä huumeiden polttamiseen aikuisella yleisöllä, mutta hookassa voidaan polttaa monenlaisia asioita. Nykyisessä kulttuurissa tässä maassa lähin vastine hookan polttamiselle olisi kuitenkin tupakan tai huumeiden polttaminen.
Voit olla kiinnostunut myös seuraavista elokuvista:
Kommentit
Jätä vastaus
Kuukauden arvostelu
Suosituin arvostelu
Arkistojen kätköistä
