The Forbidden Kingdom – Kaksi mestaria
Virtsaa, kuolemattomuuden eliksiiriä, ei yhtään mestaria

Tyylilaji: Seikkailu / kungfu ja wuxia / fantasia
Valmistusvuosi: 2008
Kesto: 1h 45 min.
Ikäraja: K13
Ohjaus: Rob Minkoff
Pääosissa: Angarano Michael, Chan Jackie, Li Jet
Huonot: Ohjaus, käsikirjoitus, ontto kännihuumori
Rumat: Runsas uskonnollinen sisältö. Kohtuullisen väkivaltainen elokuva, vaikkei erityisen raaka.
Elokuva: 




Jet Li ja Jackie Chan ensi kertaa yhdessä samassa elokuvassa! Molempien aikamme suurimpiin kuuluvien kung fu tähtien karisma ja erityispiirteet tuomaan lumoa kekseliääseen ja omaperäiseen wuxian ja komedian yhdistelmään?
No ei ihan näin… The Forbidden Kingdom on odotuksiin nähden luokattoman huonoa amerikkalaista sähellystä. Käsikirjoitus on surkea! Tarina ei missään vaiheessa haiskahdakaan aidolta, komediallisuuskin loistaa poissaolollaan. Känninen kuolematon ja hänen päälleen urinoiva munkki ovat elokuvan huumorin johtotähtiä, älä odota mitään niin omaperäistä tai aitoa kuin olet tottunut odottamaan parhaimmilta aidoilta itämaisilta kungfu-komedioilta.
Joskaan ei The Forbidden Kingdom yllä läheskään samaan hauskuuteen kuin Stephen Chown vastaavan genren elokuvat, ei sen taso draamallisemman kerronnan puolellakaan sen parempaa ole. The Forbidden Kingdomin wuxia-tyylinen kungfu-fantasia on heppoista, kehnoa ja mautonta. Elokuva aloittaa syöksynsä tasottomuuteen juuri kahden päätähden ensimmäistä kertaa näyttäytyessä. Juovuksissa oleva kungfuka ja ihmeellinen liitelevä Apinakuningas ovat kumpainenkin haukotuksia ja pettymyksiä herättäviä hahmoja. Hyvin pian käy selväksi, ettei tämä elokuva ollutkaan aikamme suuria wuxia-seikkailuita. Tämä elokuva on amerikkalaista aaltopahvia tarjoiltuna nikkeliniittien kera.
The Forbidden Kingdom on varsinainen kliseiden kierrätyslaitos. Samanaikaisesti se toimii panttilainaamona: suurin osa elokuvan teemoista on suoraan kytkettävissä muihin elokuviin. Kyse ei ole nokkelasta lainauksesta, pikemminkin ideattomasta tunnelmien kopioinnista. Näyttelijäsuoritukset The Forbidden Kingdomissa eivät nekään saa katsojaa innostumaan. Paitsi että tähtikaksikko tuottaa hienoisen pettymyksen huonossa ohjauksessa, ovat sivusosan esittäjät ohuempia kuin mainosjulisteensa. Dialogi on kertakaikkiaan tyhjää jargonia. Elokuva ansaitsee vaivoin toisen tähtensä ja alkaa muistuttamaan The Promisen floppia.
Juonen lähtökohdat: Amerikkalainen kunguelokuvien fani saa haltuunsa maagisia voimia sisäänsä kätkevän sauvan ja tehtäväkseen palauttaa se oikealle omistajalleen. Pian alkaa seikkailu kiinalaisessa fantasiatodellisuudessa.
Väkivalta, raakuus ja intensiteetti: 




K13-formaatti on lyönyt itsensä läpi kesän 2008 aikana ja tämä näkyy mm. The Forbidden Kingdomin ikäraja-arvioinnissa. Ennen kuin K13-luokitusta on rohjettu ruveta käyttämään, olisi tämäkin väkivaltainen seikkailu varmasti mahdutettu K11-kastiin. Mitään hirveän poikkeavaa monista nähdyistä K11-väkivaltaelokuvista ei tässä filmissä tavata, kuitenkin toimintaa riittänee oikeuttamaan astetta korkeamman luokituksen (niin kuin monissa muissakin – ehkäpä virheellisesti K11-luokkaan ahdetuissa – elokuvissa olisi riittänyt).
Elokuvassa on erittäin paljon taistelulajiväkivaltaa: potkuja, lyöntejä, heittoja sekä miekoilla, seipäillä ja jousilla taistelua. Vanha viiaton mies ryöstetään ja ammutaan, hieman intensiteettiä. Jengiläiset takaa-ajavat ja pahoinpitelevät nuorukaista. Sotakomentaja tappaa veitsellä palvelijansa, joka tuo huonoja uutisia. Nainen heitetään katolta, mies heitetään tuleen (nähdään hieman kärventyviä kasvoja). Katutappelua rajuine potkimisineen.
Seksi ja alastomuus: 




Elokuvassa ei ole lainkaan varsinaista rankkaa alastomuutta. Tarkkasilmäisimmät huomaavat kuitenkin hieman seksuaalista sisältöä, vaikka se on hyvin vihjailevaa eikä kovin graafista.
Kohtaus muinaisessa kiinalaisessa majatalossa, jonka alussa nähdään hetken napatanssijoita (vain lievää alastomuutta). Hevoset juoksevat ilotalon läpi, kuhinaa ja suutelun (1 mies + 2 naista) keskeytyminen nähdään, mutta ei alastomuutta. Sotalordi silittelee pelokkaiden naisten kasvoja ja tutkailee heitä, lievä viittaus hyväksikäyttöaikeisiin (kaikki jätetään kuitenkin katsojan mielikuvituksen varaan – on kuitenkin selvää, että sotalordilla on ikäviä tapoja naisten käyttämisen suhteen).
Kristityt: 




Elokuvassa on keskeisessä asemassa kiinalaisen mystiikan ja itämaisen uskonnollisuuden hyödyntäminen ja yhdistely fantasiajumaluuksiin ja magiikkaan. Tässä The Forbidden Kingdom on monia viimeaikaisia suosittuja wuxiafantasioita (esim. Hero) räikeämpi, ja sisältää paljon enemmän uskonnollista materiaalia. Kuitenkin elokuvan sisimmästä paljastuu halpa amerikkalainen mystiikan ja hengellisyyden hyödyntäminen – elokuvan uskonnollinen sisältö on jenkkiläisen new age -katalogin henkisyyden sillisalaattia. Munkit, zen, tao, kungfu, ennustukset, kuolemattomuuden eliksiirit tms. ovat elokuvan avainsanoja.
Elokuvassa esiintyy jatkuvasti kännissä oleva munkki tai ”taolainen kuolematon”. Myös zen-mestarista puhutaan. Elokuvan juonikehittely perustuu muinaiseen profetiaan apinakuninkaan paluusta. Sotalordin kuullaan tokaisevan marxilaiseen tyyliin ”Kuolevaiset kuiskailevat aina ennustuksista – se on heidän ooppiumiaan”. Maagiset esineet ja kuolemattomat jumalankaltaiset ihmisolennot liittyvät tähän teemaan. Viiden elementin vuori on elokuvan mytologiassa kuolemattomien asuinsija. Kerran 500 vuodessa suuri kuolematon keisari järjestää
persikkajuhlat, joissa taivaalliset papit kokoontuvat juhlistamaan pitkää ikäänsä ja juomaan kuolemattomuuden eliksiiriä. Yksi siemaus taivaallista juomaa antaa ikuisen elämän ja vapauttaa kärsimyksistä ja haluista. — [Tämän jälkeen] suuri keisari vetäytyi 500 vuotiseen mietiskelyyn ja jätti jade-sotalordin valtaan, taivaan mandaatilla
Myös muuta epämääräistä new-age ancient hengellisyyttä elokuvasta löytyy riittämiin:
Opi muoto, mutta etsi muodoton. Kuule äänetön. Opi kaikki ja unohda sitten kaikki. Opi tie ja löydä sitten oma tiesi – todellinen mestari asuu sisälläsi. Vai sinä voit vapauttaa hänet.
Elokuvassa tuntuu sekoittuvan puhe eri itämaisista uskonnoista, munkeista (joita taolaisuudessa ja buddhalaisuudessa on tosiasiassa olemassa) ja kuolemattomista (jotka ovat fantasiaa). Oppi kuolemattomuudesta on vastaansanomattomasti anti-kristillinen ja pakanallinen, kuolemattomuuden antaa elokuvassa ”kuolemattomuuden eliksiiri”, josta käydään lopulta rajuja taisteluita.
Onko tämä [ryyppääminen] sinusta syntiä? – On syntiä juoda yksin.
Ehkä taolainen kuolematon osaa tehdä sateen. [Viittauksen kohde kaivaa pergamentin, jolle kirjoittaa taikasanoja ja rukoilee kädet yhdessä. Vettä alkaa sataa, mutta se onkin vain hänen päälleen tarpeensa tekevän munkin virtsaa.] ”Sinä loukkaat Buddhan nimeä!”
Lopulta The Forbidden Kingdom on taolaisuuteen, buddhalaisuuteen ja pakanuuteen, noitiin, taikuuteen ja väkivaltaan hyppelevä elokuva. Myös visuaalinen maailma on taikuutta tukeva, useita mystisiä voimavärähdysaaltoja nähdään. Kun kerronta muutenkin nykii pahemman kerran, kannattaa elokuva suosiolla jättää väliin.
Alkoholi: Elokuvassa esiintyy pääosassa jatkuvasti humalassa oleva ja leilistään viiniä ryyppäävä mies. Viiniä jopa esitetään hänen elämän eliksiirikseen.
Kirjoittaja: Matti Pekkarinen
Avainsanat: Fantasia, K13, Kungfu ja wuxia, Seikkailu
Voit olla kiinnostunut myös seuraavista artikkeleista:
Pankki: 529002-2201386, tai osallistu muulla tavoin
Kommentit
Yksi vastaus artikkeliin “The Forbidden Kingdom – Kaksi mestaria”
Jätä vastaus









[...] The Forbidden Kingdom [...]