Tora! Tora! Tora! Hyökkäys Pearl Harboriin
Laimean jälkimaun jättävä sotaan keskittyvä sotaelokuva
Valmistusvuosi: 1970
Kesto: 2t 19min
Ikäraja: K11
Ohjaus: Kinji Fukasaku
Hyvät: Monipuolinen ja tarkka sotastrategioiden yms. kuvaaminen molemmilta puolilta
Huonot: Emotionaalinen vire ja toiminta puuttuu, editointi
Elokuva: 




Tora! Tora! Tora! On Pearl Harborin hyökkäyksestä kertova elokuva ajalta, jolloin sotaelokuvat käsittelivät sotaa, eivät taisteluita tai rakkaustarinoita. Elokuvan kantava voima on massiivinen ja tarkka diplomatiaprosessien ja japanilaisten hyökkäysvalmisteluiden etenemisen kuvaaminen. Ensimmäinen laukaus ammutaan vasta puolentoista tunnin kohdalla!
2000-luvulla elokuva ei näytä häikäisevältä, mutta oppia voitaisiin ottaa sotadiplomatian ja strategiasuunnittelun kuvaamisesta. Vaikka viittasin rakkaus yms. tarinoihin hieman alaspäin katsoen, tarvitsisi Tora! Tora! Tora ! jonkinlaista emotionaalista virettä. Erityisesti lukuisat sotapääliköt jäävät dokumenttimaisen kaukaisiksi. Henkilöitä on hyvin paljon. Tora kärsiikin monien edellä mainittujen seikkojen tähden tietynlaisesta latteudesta, asiaan ei tunnuta pääsevän ja elokuva jättää kohtuullisen pitkästä kestostaan huolimatta viimeistelemättömän maun. Jotain jää puuttumaan.
Kuvauksen laatu ei ole kaikin kohdin tasaista. Editoinnissakin olisi huomautettavaa joissakin kohtauksissa viivytään aivan liian pitkään, elokuvasta olisi ollut helppo karsia pois liikoja - ei jokaisen lentokoneen nousua tarvitse kuvata. Tora! on ihan OK K11-sotaelokuva, mutta jotain siitä silti jää kaipaamaan. Sotaan mennään syvälle, mutta tunteellinen aspekti jää lähes kokonaan huomiotta. Ja valitettavasti kuvaus sekä erikoistehosteet eivät ole kestäneet ajan hammasta erityisen hyvin. Kiitosta elokuva ansaitsee tasapuolisesta eri osapuolten käsittelystä ja runsaasta japanilaisten kuvaamisesta sekä japanin kielen paljoudesta.
Lähes kaikessa Toran vastakohta on vuonna 2001 kuvattu Michael Bayn Pearl Harbor. Tämä versio Pearl Harborin tapahtumista menee toiseen ääripäähän kuvaten romanssia, toimintaa ja amerikkalaisia lässytyksen maulla. Samalla sota jätetään taka-alalle. Näistä kahdesta valitsen elokuvan Tora! Tora! Tora!, vaikka kumpikaan vaihtoehto ei ole elokuvalisesti ja viihteellisesti erityisen mieluinen.
Väkivalta, raakuus ja intensiteetti: 



Helposti katsottava sotaelokuva
Kyseessä on sotaelokuva, tämä tarkoittaa että siinä tarkoituksellisesti tapetaan toisia ihmisiä ja hurrataan kun onnistutaan. Elokuvassa on kokonaisuudessaan reilusti alle tunnin verran varsinaista sotaa tai taistelua. Tällöin suurin osa toiminnasta keskittyy suuren mittakaavan räjähdyksiin, joissa suuret tulipilvet nousevat esim. taistelulaivoista. Vain harvakseltaan nähdään varsinaisia ihmisten loukkaantumisia ja kuolemia.
Yhtään visuaalista raakuutta (gorea) ei näytetä, ei myöskään yhtään lähikuvaa kuolemasta. Kaikki tuntuu tapahtuvan melko kaukana, turvallisen välimatkan päässä katsojasta. Elokuva ei pyri vetämään katsojaa mukaan sotaan ja sen kauhujen kokemiseen, se on melko helposti katsottava. Taistelujaksossa on huomattavan paljon pyrotehosteita (paloräjähdyksiä näytetään ärsytykseen saakka), myös vaatteistaan palavia miehiä näytetään lyhyen aika (heidät sammutetaan sammuttimella). Miehiä hyppii laivoista, joita lentokoneet moukaroivat.
Kyseessä ei ole ahdistusta, pelon ilmapiiriä tai absurdia raakaa tunnelmaa hakeva sotaelokuva. Pääpaino on strategioinnilla ja räjähdyksillä. Verta ei näy nimeksikään.
Seksi ja alastomuus: 




Kristityt: 




Eräässä kohtauksessa japanilaiset sotilaat kumartavat kotialttaria ennen taisteluun lähtemistä, ei ole selvää mitä alttari edustaa. Elokuvassa ei ole muuta uskonnollista sisältöä. Ja kun raakuuskin pysyy kurissa, voidaan sanoa elokuvan soveltuvan melko hyvin kristityn katsottavaksi sotaelokuvaksi.
Voit olla kiinnostunut myös seuraavista elokuvista:
Kommentit
Jätä vastaus




