Troija
Homeroksen Ilias ideattomien valaistusmiesten ja muiden keskinkertaisuuksien käsittelyssä, pääosassa Brad Pittin lihakset.
Tyylilaji: Sota / toiminta / eeppinen / historia
Valmistusvuosi: 2004
Kesto: 2t 36min
Ikäraja: K15
Ohjaus: Wolfgang Petersen
Pääosissa: Brad Pitt, Eric Bana, Orlando Bloom, Diane Kruger.
Hyvät: Tyydyttää epiikan nälkää taistelutoiminnalla
Huonot: Valaisu, hengettomyys, näyttelijät
Rumat: Kreikkalaiset epäjumalat, alastomuus, väkivalta
Elokuva: 
Millainen on elokuva, jonka takakansiteksti alkaa lauseella, joka mainostaa Brad Pittin lihaksia?
Troija ponnauttaa Homeroksen Iliaasta tutun tarinan Troijan sodasta katsojien eteen tarkoituksenaan tehdä vaikutus eeppisellä visuaalisuudella. Troijan sodassa taistelevat sellaiset suurmiehet kuin Akilles, Hektor ja Agamemnon! Mikä määrää sen, kenen nimet jäävät kaikumaan historiaan?
Silmiinpistävin piirre koko elokuvassa on Prad Pittin esiintyminen tarujen Akilleena. Tästä on elokuvan kuvamateriaalin lisäksi kiittäminen raivoisaa mainoskampanjaa, jossa Prad Pittistä ei haluttu turhaan vaieta. No, kuinka Troija onnistuu kuvaamaan erästä historian suurinta ja legendaarisinta sotaa, johon kietoutuu tarunhohtoisia henkilöita ja ihmissuhteita?
Valitettavasti Troija kärsii jonkin asteisesta latteudesta ja hengettömyydestä. Välillä tuntuu, että Brad Pittin lihasten esittely todella on elokuvan ensimmäinen päämäärä. Elokuvassa on myös historiallisia aineksia, mutta nämä jäävät tavalliseen Hollywoodin viihdetyyliin melko ohuiksi. Joissain kohdissa Akilleen tarunomaisuutta saadaan hieman heräteltyä kissamaisen liikkumisen avulla. Troijan sota ja sen draama on ahdettu tässä Petersenin työssä turhan viihteelliseen muottiin.
Troija tarjoaa kyllä ihan mukiinmenevän viihdepätkän, mutta näyttelijät ja yllättäen myös visuaalinen ilme jättävät runsaasti toivomisen varaa. Troijan kuvaus on yllättävän tavallista, elokuva ei pysty tarjoilemaan parasta silmän herkkua oikeastaan missään kohden. Jos nyt siis perus kamera-ajot vellovasta taistelusta ovat jo tuttuja. Valaistus ei missään kohden ansaitse erityistä kiitosta ja jättää Troijasta hieman tylsän kuvan. Joissakin kohden valaisu on suorastaan häiritsevän yksitoikkoista! Visuaalisuudella ei kyetä luomaan erityistä tunnelmaa, puvustus on muutamia sotasopia lukuunottamatta mielikuvituksetonta ja liian suoraviivaista. Ei oscar-ainesta.
Innoittamattomuus vaivaa myös päänäyttelijöitä alkaen Bradista, joka tuntuu tässä kontekstissa lähinnä elokuvantekijöiden mainosmieheltä. Nahkahameet ja alaston takamus näyttävät olevan monipuolista ilmeikkyyttä ja syvyyttä tärkeämpiä. Orlando Bloom näyttelee poikasta omalla tavanomaisuudellaan ja tarujen ihmeellisen kaunis Helena (Kruger) on täysin hengetön niin roolisuoritukseltaan kuin ulkonäöltäänkin. Erityisesti sivuroolissa nähtävä Troijan kuningas Priamos (Peter O’Toole) on ärsyttävän stereotyyppinen ja lattea.
Petersen ei ole kyennyt parsimaan yhteen keskinkertaisista palasista muuta kuin keskinkertaisen version sinänsä hyviä ja syviäkin aineksia tarjoavasta Homeroksen tarinasta. Leikkaus on jälleen kerran sitä samaa ja tarinankerronnassa draaman kaari jää vaillinaiseksi elokuvan keskittyessä suoraviivaiseen toimintaan ja yksinkertaisiin perustunteisiin. Väliin laitetaan digianimoituja laivastoja ja aimo annos lähitaistelua, joten miekan kolistelusta ja ruumiista ei tule puutetta! Akilleen nimi jäi historiaan, kuten Troija niin monesti jaksaa muistuttaa, toisin on elokuvan itsensä laita.
Juonen lähtökohdat: Tarunhohtoisen kaunis Helena ja rakastettunsa Paris syöksevät Kreikan ja Troijan historian suurimpaan taisteluun, jossa tarujen sankarit mitataan.
Väkivalta, raakuus ja intensiteetti: Täysiverinen taisteluelokuva
Elokuva kertoo muinaisen ajan suurimmasta taistelusta, Troijassa 50 000 miestä purjehtii tappamaan ja kuolemaan ruumiiden meressä. Koko elokuvan juoni siis perustuu sotimiselle. Luvassa on runsaasti lähitaistelua miekoin, keihäin ja nuijin. Toiminta on brutaalia ja kuolettavaa.
Silmiinpistävin raakuus taistelukohtauksista kuitenkin puuttuu ja varsinaista gorea, ruumiinosien murskautumista ja irtoilemista ei juurikaan nähdä. Satoja kertoja nähdään miekalla lävistämistä ja vertakin käytetään, mutta veren turskahtelua ei käytetä visuaalisen näyttävyyden lisäämiseksi. Viillettyjä kauloja. Taistelussa nähdään ruumiiden muodostaman vallin jäävän edes ja taa liikkuvan taistelurintaman jalkoihin - tässä ehkäpä elokuvan eniten raakuutta kuvaava kohtaus. Enimmäkseen miehistä mähinää, mutta myös naisten ja lasten puhutaan ja näytetään jäävän sodan uhreiksi.
Seksi ja alastomuus: 
Alasti kuunvalossa
Akilles kuvataan playboyna. Leikkaajan tehtävä elokuvassa on leikata kohtaukset ja (Brad Pittin käyttämät) nahkahameet juuri niin, että sukupuolielimet eivät näy kuvassa. Valaistuksen pääasiallisena tarkoituksena on saada Brad Pittin kiiltävät lihakset hohtamaan esimerkiksi kuun valossa. Näin tietysti myös sisätiloissa. Paljasta pyllyä, selkää ja nivusia on luvassa.
Kumma kyllä, suurin osa alastomuudesta on tällä kertaa miehen kehoa kuvaavaa, vaikka mukaan mahtuukin myös naisen paljasta takamusta ja lantiota. Akilles haetaan taisteluun nukkumasta alasti kahden alastoman naisen kanssa. Rakastelukohtaus, jossa vaatteiden repimistä ja rytmisiä vartalon liikkeitä. Useita kohtauksia, joissa viitataan harrastettuun seksiin, paljaita selkämyksiä ja vatsalihaksia kuvataan. Kuka nainen haluaa riisua yläosansa juuri ennen painautumista kylmää metallihaarniskaa vasten?
Kristityt: Kreikkalaisten epäjumalien palvontaa
Elokuvassa on runsaasti kreikkalaisten jumalien, erityisesti auringonjumala Apollonin kunnioitusta ja palvomista.
Merkittävä sivuhenkilö on apollonin neitsytpapitar. Hän uhkaa jumalansa kostolla, hänen omistautumisestaan jumalille piikitellään: “eikö rakkaussuhde ole melko yksipuolinen?”.
Apollon on auringon valtias, hän ei pelkää mitään
Jumalista ja heidän lojaalisuuksistaan puhutaan paljon. Jumalille kohotetaan maljoja ja heiltä rukoillaan siunausta, heidän läsnäoloaan toivotetaan, heidän tahdostaan puhutaan, heiltä anellaan merkkejä ja enteitä tulkitaan, heidän temppeleitään ja alttareitaan kuvataan, heidän pappejaan ja papittariaan esiintyy merkittävissäkin rooleissa, heille omistaudutaan ja annetaan lahojan, heitä kunnioitetaan ja loukataan, jopa häväistään. “Apollon näkee kaiken, ehkä ei ole viisasta loukata häntä”. Jumalien kerrotaan kadehtivan ihmisiä. Tuonela kuvataan jokena ja lautturille maksetaan kaksi kolikkoa kuolleiden silmien päällä kun heidät poltetaan. Viittaukset jumaluuksiin ovat jatkuvia, mutta Troija ei itse asiassa kuitenkaan pääse kovinkaan syvälle kreikkalaiseen jumaltarustoon ja uskonnollinen ulottuvuus säilyy jokseenkin pintapuolisena.
Toisin on DVD:n bonuslevyllä, josta löytyy jopa “Jumalten galleria”, kolmiulotteinen animoitu opas Kreikan myytteihin. Tässä käydään läpi huolellisesti kreikkalaisia jumalia niin, että heidät ja heidän erityispiirteensä liitetään sekä Troijan sodan tapahtumiin että nykypäivän ihmiskuntaan. Puhutaan jumalten perinöstä ja ilmenemisestä nykypäivänä. “Hän puhuu meille yhä”. Tyyli on syvästi kunnioittava, uskonnollinen ja taruston kautta todellisuutta myyttisesti selittävä. Kertoja jopa kehottaa kohottamaan maljan viinin jumala Dionysokselle ja muistuttaa samalla siunauksen ja tuhon rajan häilyvyydestä! Ylijumala kuvataan avionrikkojana ja paheellisena.
Oikeastaan galleria tarjoa sen syvyyden, joka itse elokuvasta puuttui - tämän se tekee kuitenkin omistautuen epäjumalien esittelylle ja ihannoinnille. Varsinaisessa elokuvassahan jumalat eivät esiintyneet sinänsä lainkaan. Heistä ainoastaan puhuttiin, mutta heidän tekojaan ja toimiaan Troijan sodassa ei selitetty lähes ollenkaan. Juuri tämä on varmasti syy elokuvan latteudelle. Homeroksen alkuperäisteoksen mielenkiinto perustuu juuri jumalten ja ihmisten vuorovaikutuksille ja kohtalon oikuille. Samalla kun tämä valinta siloittaa mielenkiintoisiakin aineksia sisältäneen tarinan tylsäksi, se tietysti helpottaa elokuvan katsomista vakaumuksellisille uskoville. Bonuslevyn henki on epäjumalia palvova.
Koko sodan aloittaa tunnetusti Näytä juonipaljastus
Kyseessä on toisen kuninkaan vaimo. Akilles edustaa vapaata seksuaalisuutta, eikä Troijalaisten nuorimmainenkaan jää paljoa jälkeen.
Kommentit
Yksi vastaus artikkeliin “Troija”
Jätä vastaus
[...] kokonaisuudessaan 12 miljoonaa dollaria vähemmän kuin saman tyyppinen ja samana vuonna ilmestynyt Troija pelkästään avausviikonloppuna (kokonaisuudessaan Aleksanteri tuotti kotimaan markkinoillaan [...]