Tummien perhosten koti
Rankka lapsuus. Onneksi seksi pelastaa suomifilmin!
Tyylilaji: Tragedia, draama, kotimainen, mysteeri
Valmistusvuosi: 2007
Kesto: 1t 45min
Ikäraja: K13
Ohjaus: Dome Karukoski
Pääosissa: Niilo Syväjoki, Tommi Korpela, Erik Milonoff, Pertti Sveholm, Marjut Maristo, Kristiina Halttu
Hyvät: Synkkä kerronta, dialogi, huumori, näyttely, ohjaus, editointi
Rumat: Ikäraja laskettu jälleen tuottajan painostuksesta, runsas seksi, emotionaalinen intensiteetti, lasten kielenkäyttö
Elokuva: 
Tummien perhosten koti on tuju paketti suomalaista synkistelyä. Kun isä hakkaa lapsena ja kaverit virtsaavat niskaan…
Elokuvan tarina pyörii muusta maailmasta eristäytyneeseen saareen sijoitetun poikakodin ympärillä. Lastenkodin uuden tulokkaan Juhanin taustakertomus avautuu hiljalleen salaperäisten takaumien kautta Dome Karukosken hienossa ohjauksessa. Elokuva on suomalainen tarina kaltoin kohdeltuna olemisesta ja poikayhteisöön kasvamisesta. Keskeisenä teemana on selviytyminen, rankkojen tapahtumien ei ole tarvis johtaa lopulliseen toivottomuuteen. Vaikka Tummien perhosten koti ei pinnalta paljoa toivon tunnelmaa sisälläkään, avautuu perhosten siipien alta lannistumattomuuden ilmapiiri. Käsittely on synkkää ja traagista.
Näyttelijäsuoritukset tässä lastenkotidraamassa ovat kaikki maininnan arvoisia. Jokainen rooli toimitetaan perille asti varmasti ja monessa kohden on havaittavissa erityistä säihkymistä. Juuri sivuroolien uskottavuus tekee tällaisista kuvauksista läpitunkevia. Pertti Sveholmin käsittelyssä vaimonpieksijä Erik saa uskottavamman kuosin kuin Heath Ledgerin Jokeri. Erikin tragikoominen dialogi on elokuvan ehdottomia kohokohtia. Useat kyynelten sekaiset naurut ovat luvassa. Tummien perhosten kodin ääniraidalle ollaan muutenkin saatu ikuistettua jatkuvasti virtaavaa, monitasoista ja nautinnollisesti avautuvaa puhetta.
Tummien perhosten koti on muiltakin osin elokuvallinen taidonnäyte. Kun uskottava ja riipivä henkilönkehitys saadaan mahtumaan puoleentoistatuntiin, on editoinnista syytä ottaa oppia! Tummien Perhosten koti on tiivis ja kuitenkin täysimittainen elokuva, johon on mahdutettu useita hienovireisiä tunnelmia. Parhaan leikkauksen Jussipalkinto on ansaittu kertakaikkisen hienolla esityksellä. Elokuva ei ole sekuntiakaan liian pitkä, eikä siihen ole dumpattu yhtään ylimääräisiä aineksia. Paitsi…
Tummien perhosten koti on suomalaisen elokuvan arkkityyppi monessa mielessä, vain viina on jätetty pois. Paitsi että elokuva vetää voimansa syvästä tragediasta, vauvantaposta ja piiskaamisesta, sisältää se kotimaisen nykyelokuvan säännöstön mukaisen määrän nylkytystä. Elokuvan seksuaalinen sisältö tekee muuten varsin hienosta elokuvasta monille häiritsevän. Editointi ei sittenkään ole ollut täydellistä, sillä joukkorunkkauskohtauksesta ja kolmesta panosta olisi varmasti ollut tinkimisen varaa. Suomalainen uskottava huippuelokuvakin siis jatkaa Valtion elokuvatarkastamon ja Valtion elokuvalautakunnan aikoinaan viitoittamalla seksiä tursuavalla tiellä!
Väkivalta, raakuus ja intensiteetti: 
Elokuvassa on runsaasti emotionaalisesti intensiivistä ja ehkäpä järkyttävääkin sisältöä. Kaikki on kuitenkin hoidettu oivallisesti miedolla K13-formaatilla. Tästä kiitosta elokuvantekijöille. Tummien perhosten kodissa ei esitetä runsasta visuaalista raakuutta, vain muutama ei-väkivaltaisella tavalla syntyvä haava. Kuitenkin elokuvan temaattinen sisältö on varsin rankkaa ja käsittelee hurjiakin väkivaltaisuuksia. Äitejä varoitetaan.
Useiden poikakodin poikien hurjat taustakertomukset käyvät ilmi pitkin elokuvaa. Erästä on isäpuoli hakannut ja käyttänyt seksuaalisesti hyväksi. Useaan otteeseen kehitellään synkkää teemaa, joka sisältää perheväkivaltaa ja sylivauvan murhan. Näemme hukuttamisen ja myös vahingossa tapahtuvan surmatyön.
Seksi ja alastomuus:
Käsittämätöntä! Jälleen kerran suomifilmi uppoaa sinne ja syvälle. Joskaan tällä kertaa ei käväistäkään aivan irvokkaissa lätinöissä ja joillain seksikohtauksilla on sentään jotain merkitystä juonen kannalta. Joka tapauksessa selkärangaton elokuvalautakunta tahtoi jälleen kerran tukea suomalaista elokuvaa sallimalla suorasukaisen nyysimisen esittelyn heille, keltä elokuvatarkastamo oli huvin alunperäisesti kieltänyt.
Elokuvatarkastamo siis määritteli Tummien perhosten kodin ikärajaksi K15, tuotantoyhtiön valituksen jälkeen elokuvalautakunta tiputti ikärajaa. Kas kummaa, kun “suomalaisen elokuvan pelastaja” Markus Selin älähtää, rupeavat ikärajat ropisemaan (mm. Levottomat trilogia, V2, Kummelit ja Matti varmasti antavat suuntaa arvioitaessa miehen tuotantoa tämän kategorian puitteissa).
Onneksi tällä kertaa on olemassa hieman pehmeämpi alusta, jolle tippua. Vuonna 2006 laskettiin saman tuotantoyhtiön Matti-rainan ikärajaa valituksen jälkeen järkyttävällä tavalla viidestätoista aina yhteentoista asti. “Matteja” ei päässyt tällä kertaa käymään, sillä vuodesta 2007 lähtien meillä on käytössä myös ikäraja K13. Tuotantoyhtiöt pompottavat, tällaista politiikkaa tulisi kyllä vastustaa. Valtion sukupuolivalistuksen strategiana näyttää olevan itsetyydytyksen ja huorintekemisen opettaminen yksitoistavuotiaille elokuvataiteen kautta. Tähän yhdistyy mukavasti kotimaisen elokuvan taloudellisen menestyksen tukeminen. Älä lue eteenpäin, jos et tahdo tietää tarkempia yksityiskohtia.
Näemme neljän pojan masturboivan kimpassa kiven takana heidän katsellessaan salaa uimasta tulevaa tyttöä. “Äiskä mitä noi tekee”, kyselee perheen kanssa elokuviin tullut yksitoistavuotias…
Siili, mikset sä runkkaa? Ei iske? kato noit tissei! Pienet mandariinit. (ähkimistä)
Lisäksi kuulemme poikakodin pian 18-vuotiaan Salmen kertovan selässään näkyvien syvien arpien tarinan:
Ei mulla ole vanhempia. Isäpuoli sen teki. Se tykkäs aina saada, naida tai hakata. Mieluummin molempia. Varsinkin sillon kun se oli kännissä, sille kelpas mikä tahansa kahella jalalla käveli.
Tämän jälkeen seuraa lähes välittömästi kohtuullisen pitkä naimiskohtaus, jossa teinipojan käsittelyssä pöydät ryskyvät ja neljissä kymmenissä oleva naispuoleinen osanottaja tutisee. Suomalaista ironiaa lisää se, että naisen aviomies katselee toimintaa suoraan vierestä. Myöhemmin avionrikkojasuhde jatkuu ja nähdään vielä kaksi hieman epäselvemmin kuvattua rakastelukohtausta. Joka tapauksessa työntöliikkeistä olisi kuulantyöntäjälläkin opittavaa. Lisäksi näemme pojan käskevän tytön riisumaan housunsa ja koskettavan hänen alastonta pakaraa. Selväksi tulee myös, että poikakodin johtaja ei homoile poikien kanssa. Pojat tietysti vitsailevat seksistisesti ja kaksimielisesti useissa kohden.
Kristityt:
Elokuvassa on runsaasti sopimatonta seksuaalista sisältöä, joka liittyy osittain myös aviorikokseen. En suosittele elokuvaa häiritsevän materiaalin vuoksi, vaikka se saattaakin olla myös hyvällä tavalla koskettava. Tummien perhosten koti esittelee toimintaa, josta ei kannata ottaa oppia (esim. lapsenmurha). Tässä se on jollakin tavalla myös opettavainen.
Elokuvassa on myös muutama kristinuskoa käsittelevä kohtaus. Poikakodin johtaja Olavi Harjula on ainakin jollakin tasolla kristitty mies. Hän opettaa poikia Raamatusta, kuullaan seuraava dialogi:
Niin Herra sanoin Kainille, “missä on veljesi Abel?”. Ja hän vastasi: “Olenko minä veljeni vartija?”. Ja Herra sanoi “Mitä sinä olet tehnyt?”. Mitä Kain oli tehnyt?
Miksi, miksi hän oli tappanut veljensä?
Ku Jumala tykkäs enemmän siitä Abelista kun Kainista.
Niin, no. Niin ainakin Kain oli varmasti tuntenut. Miten Herra rankaisi Kainia?
Tappoks se sen?
Ei, ei… Pahempaa. Herra merkitsi Kainin murhaajan stigmalla, pahuuden ja väkivallan merkillä. Näin Herra pakotti Kainin kantamaan syyllisyyttä koko loppuelämänsä
Tämä jakso antaa Tummien perhosten kotiin jopa kristillisen opetuksen sisältöä! Harvassa elokuvassa kuullaan näin syvällistä Raamatun pohdintaa. Myöhemmin Olavi Harjulan kodissa luetaan jouluevankeliumia jouluaterian äärellä, tällöin poikakodin johtaja sanoo “Otatko vähän Irene vielä Jeesuksen verta” tarjotessaan viiniä vaimolleen. Vaimo on hieman hämillään kysymyksestä, mutta Olavi päättää kaataa hänelle lisää juomaa.
Tässä tilanteessa Harjula on virittäytynyt varsin ironiselle päälle, hän mm. ottaa valokuvia vaimostaan istumassa (joulu)pukin polvella, tietäen samalla vaimonsa pettäneen häntä pukin kanssa. Kyseinen pyhään ehtoolliseen viittaava sutkautus saattaa häiritä joitakin kristittyjä. Paavali tekee hyvin selväksi, että Herran maljasta ei sovi juoda arvottomalla tavalla: “jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion.” Lisäksi aivan elokuvan alussa olemme kuulleet Harjulan kutsuvan itseään jumalaksi, vaikkakin osin leikilliseen sävyyn.
Sittenhän varmasti ymmärrät senkin, että minä olen jumala. Ja tämä saari, se on minun valtakuntani. Sinä olet kipeä ja minä parannan sinut.
Heti edellisen lauseen jälkeen kuva leikataan saaren emäntään Tyyneen, joka kertoo Jumalan ja kissansa Lumen olevan elmänsä ainoat miehet. Tähän Juhani vastaa “Mistä tiiät, et se on mies? Jumala?”. Tähän Tyyne vastaa “Kuule, täällä pärjää älyllä ja lihaksella. Viisastelulla loppuu lento lyhyeen.”
Tummien perhosten koti ei sovellu perhe-elokuvaksi!
Muuta: Ei tupakkaa, yhdessä kohtauksessa aikuiset miehet juovat runsaasti konjakkia ja puhuvat asioista. Paljon rumaa kielenkäyttöä lasten suusta “v*d* k*teen s**tanan m*lkk*”.
Kirjoittaja: Matti Pekkarinen
Avainsanat: 4-5 tähteä, Draama, K13, Kotimainen, Mysteeri, Tragedia
Voit olla kiinnostunut myös seuraavista artikkeleista:
Pankki: 529002-2201386, tai osallistu muulla tavoin
Kommentit
Yksi vastaus artikkeliin “Tummien perhosten koti”
Jätä vastaus
Kuukauden arvostelu
Keskustelua
[...] Elokuvassa on runsaasti jopa pornografista sisältöä. Järkyttävintä on että Valtion elokuvalautakunta pudotti alunperin asetettua K15 ikärajaa alemmaksi. Näin elokuva sai merkinnän K11, jota tuskin kukaan kasvatustietoinen vanhempi pystyy hyväksymään. Tämä tarkoittaa näet sitä, että huoraamista (sopimattoman kielenkäytön ja alkoholin väärinkäytön lisäksi) pääsee elokuvateattereissa katsomaan täysi-ikäisen kanssa jo yhdeksänvuotiaana. Tämä on liian kova hinta maksettavaksi suomalaisen elokuvan taloudellisesta menestyksestä. Hyi päättäjät! Matti on valitettavasti esimerkki myös valtion moraalin katoamisesta. (Lue siitä, kuinka tämä toistui vuotta myöhemmin!) [...]