Tuntematon sotilas (1985)

10.3.2010 · Aihe: Elokuvat

Tuntematon

Tyylilaji: Sota / kotimainen

Valmistusvuosi: 1985

Kesto: 3t 20 min.

Ikäraja: K11

Ohjaus: Rauni Mollberg

Pääosissa: Risto Tuorila, Pirkka-Pekka Petelius, Paavo Liski, Mika Mäkelä, Pertti Koivula

Hyvät: dialogi, tunnelma, näyttely

Rumat: K11 on liian matala tällaiselle sodan raakuuksien kuvaukselle, kiroilua

Elokuva: Parhaita Tuntemattoman sovituksia, parhaita suomalaisia sotaelokuvia (ellei paras)

Kuinka kuvaat lähes täydellisen elokuvan uudelleen ja onnistut tekemään siitä erilaisella tavalla lähes täydellisen? Kaikki kunnia Laineen instituution omaiselle mustavalkoiselle Tuntemattoman sotilaan filmatisoinnille, mutta Mollbergin elokuva on sitten kertakaikkiaan raikas! Harva sopivaan aikaan syntynyt lienee edes tietoinen tämän elokuvan olemassaolosta, jokavuotisen Laineen rinnalla Mollbergin tuntematon on nykyään melko tuntematon.

Aivan suotta. Tässä elokuvassa hyödynnetään Väinö Linnan materiaalia valkokankaalla ensi kertaa näin laajasti. Mollberg on uskollinen alkuperäisteokselle, onhan Linna itse ollut mukana käsikirjoittamassa elokuvaa. Ilahduttavaa on, että tämä Tuntemattoman adaptaatio luo niin kokonaisvaltaisen ja laajan kuvan alkuperäisteoksesta. Elokuva todella kunnioittaa kirjaa, johon se pohjautuu. Patrioottinen sävy on antanut tilaa vielä syvemmälle psykologiselle analyysille. Lisäksi kaikki henkeäsalpaavasta kameratyöskentelystä näyttelijäsuorituksiin asti tuntuu loksahtavan kohdalleen. Uskomattoman aito tunnelma! Toivottavasti 55 vuotta vanha suola ei jää janottamaan tämän 25 vuotta vanhan elokuvan uudelleen löytäjiä. Sillä löytämisen arvoinen Mollbergin Tuntematon sotilas todella on.

Mollberg tuo sotilaan arjen, jos mahdollista, vielä Lainettakin lähemmäs katsojaa. Eikä dialogin terävyys kalpene vuoden 1955 filmatisoinnin edessä laisinkaan, vaikkakin sen vahvuudet ovat toisenlaisia. Tässä elokuvassa sotilaat ovat ihmisiä, eivät ainoastaan rooliinsa täydellisesti sopivia näyttelijöitä. 80-luvun tuntematon välittää upeasti tunnun siitä, että legendaarisetkin vuorosanat puhuttiin tavallisen kielenkäytön lomassa. Elokuva kertoo myös oivin pienin kuvauksin siitä, kuinka sotapojat olivat mitä erilaisempia nuoria suomalaisia – tässä elokuva ansioituu vielä edeltäjäänsä mallikkaammin. Mollbergin Tuntematon saa välillä veikeälläkin tavalla ajattelemaan että rintamalla heilui jos jonkinmoista sälliä. Myös casting huokuu kunnioitusta kirjaa kohtaan, elokuvan henkilöt ovat oikeasti nuoria. Lisäksi värikuvaus ja ajoittainen käsivarakameran käyttö luo tunteen siitä, että taistelut käytiin oikeasti korvessa ja suomalaisessa kangasmetsässä. Sellaisessa jossa itse kukin on ulkoillut – nyt varpujen kukkapaljouden ja hyvän marjavuoden ihmettely saa uutta vetoa, muutakin kuin teatraalisen dialogin tarjoamaa.

Tässä uudelleenfilmatisoinnissa sota tuodaan teatterin lavan tapaisesta mustavalkoisesta maailmasta perussuomalaisen takapihan metsäpoluille. Elokuvassa on totisesti helppo olla mukana. 1985 Tuntematon edustaa melko erilaista elokuvakulttuuria kuin 1955 versio. Kolmekymmentä vuotta enemmän välimatkaa sotatraumoihin näkyy: elokuva ei missään nimessä ole epäisänmaallinen, mutta karkeimpia fiilistelyitä on saatu karistettua. Tilalle on tullut jokseenkin realistisempi ote, mutta enemminkin tämä Tuntematon sotilas löytää uuden tavan käyttää hyväksi koko Linnan upeaa kaunokirjallista arsenaalia elokuvataiteessa. Yksi parhaista mukaantulevista elementeistä Mollbergion Tuntemattomassa on kieltämättä venäläisen sotilaan kuvaaminen kasvoista kasvoihin, ihmisenä. Tätä ei 1955 versiosta löydy. Elokuva on juuri sellainen kuin sen pitääkin olla.

Väkivalta ja raakuus:

Tässä on hyvä esimerkki siitä kuinka paljon värit tekevät elokuvalle. Raakuus on visuaalisempaa ja käsin kosketeltavampaa kuin mustavalkokaudella. Kaatuneita näytetään paljon ja melko läheltä. Auki revennyt jalka, verisiä käsiä, mies juoksee veteen joka värjäytyy verestä punaiseksi. Joessa kelluu ruumiita, osasta näkyy vain pää. Hevosvaunut kuljettavat puolialastomia ruumiita, joita kuvataan pitkään läheltä. Mies ampuu itseään suuhu, vain liipaisin näytetään. Kaksi miestä teloitetaan oman armeijan toimesta. Upseeri ampuu oman miehen vetäytyvästä/pakenevasta sotilasjoukosta. Sotavanki teloitetaan oman käden oikeudella (kuullaan laukaus, tilannetta ei näytetä). Suomalaiset sotilaat ryöstävät venäläistä kaatunutta ja puhuvat hänestä käännellessään ruumista.

Suomen sodista kertovasta elokuvasta tuntuu lähtevän aina muutama pinna ikärajoista pois ihan isänmaahenkisyyden vuoksi! Kyllä tähän kuuluisi K15-merkintä. Elokuva on melko koskettava ja ahdistavakin, jos elokuvan maailmaan eläytyy (mikä on todennäköistä). Suomenkieliset “älkää” huudot ovat ehkä sotaelokuvien rajuin erikoistehoste! Epätoivon voi toisinaan aistia.

Seksi ja alastomuus:

Miehet käyvät alasti peseytymässä luonnonvesistössä, sukupuolielimet näkyvät. Nainen pesee saunassa miestä, molemmat ovat alasti ja naisen rinnat näkyvät pitkään. Petroskoin meininki kuvataan melkolailla rajummin kuin Edvin Laineen versiossa. Suomalainen soturi välittää huoran palveluita upseereille. Vanhempi mies kähmii naista. Seksiin viittaavaa kielenkäyttöä, kuten “saitko p*l**a?”.

Kristityt:

Elokuvassa on paljon kristinuskoon viittaavaa puhetta ja kuvamateriaalia. Mikään tästä materiaalista ei ole loukkaavaa ja se pyrkii varsin ansiokkaasti kuvaamaan kristinuskon merkitystä suomalaisille sotilaille. Tappamista ei varsinaisesti siunata. Mukaan mahtuu tietysti sotilaita, joille usko on “jäänyt rippikouluun”. Yleisilme ei ole kuitenkaan ateistinen.

Kirkko palaa ilmiliekeissä venäläisen pommituksen jälkeen. Vanha karjalaismummo ottaa sotilaita vastaan tehden jatkuvasti ristinmerkkiä rintaansa.

Esimerkkejä Tuntemattomalle sotilaalle ominaisesta uskontoon viittaavasta kielenkäytöstä:

Mies kertoo järkyttyneenä kuulleensa haavoittuneen huutaneen “anteeksi” ja sanoneen pahoja sanoja, kuten “jeesuksenkristuksenperkele” – toinen mies tokaisee “liekkö pyytäneen anteeks molemmilta”.

“Tässä seistään kuin Golgatalla”.

Mies vastaa huomautukseen säilykemuonan varastamisesta tokaisemalla tappamisenkin olevan kiellettyä, viidennen pykälän perusteella.

Kiroilu: Paljon perkeileitä ja saatania, myös sukupuolielimiin viittaavia sanoja.

Alkoholi ja tupakka: Miehet valmistavat kiljua ja useat juovat itsensä sammuksiin. Upseerit juovat jalompia aineita. Näemme kännitappelunujakoita. Humalainen kohtaus on pitkä, seuraavana aamuna näemme sotilaan oksentavan lähikuvassa. Samoin Petroskoissa kännätään. Tupakka on vähissä, mutta kun sitä saadaan niin sitä imetään.

Share|

Kirjoittaja: Matti Pekkarinen

Avainsanat: 4-5 tähteä, K11, Kotimainen, Sota