Up in the Air

11.4.2010 · Aihe: Elokuvat

Naimisissa American Airlinesin kanssa

Tyylilaji: Draama / komedia / romanttinen

Valmistusvuosi: 2009

Kesto: 1h 51min.

Ikäraja: K3

Ohjaus: Jason Reitman

Pääosissa: George Clooney, Vera Farmiga, Anna Kendrick

Hyvät: Tarina, henkilönkehitys, tunnelma, draama ja komedia, laittaa ajattelemaan väsyttämättä missään vaiheessa

Rumat: Ikärajaan nähden erittäin runsas seksuaalinen sisältö, kiroilu, ajoittainen sitoutumista karttava eetos

Elokuva:

Takana miljoonia maileja, taskussa kymmenen autovuokraamon kultaiset etukortit, laukussa vain välttämättömimmät tavarat. Ei kotia, ei omaisuutta, huvilan verran tuloja vuodessa firmalta, jonka tehtävänä on erottaa toisten yhtiöiden työntekijöitä. Up in the air kertoo käytännössä lentokoneessa asuvan Ryan Binghamin (George Clooney) elämästä. Elokuva on häkellyttävän aito kuvaus uralle elämisestä ja sitoutumisen välttämisestä. Mitä todellinen vapaus on? Voiko ihminen jättää omaisuuden ja velvoittavien ihmissuhteiden taakat taakseen?

Up in the Air on lähes täydellinen sekoitus draamaa ja komediaa, ihmisiin ja tarinaan päästään tiukasti kiinni heti alusta alkaen. Katsojan suhde päähenkilöihin syvenee, kun elokuva alkaa antamaan ajattelemisen aihetta. Up in the Air on kauttaaltaan toimiva elokuva, joka repii mielenkiintonsa yksinkertaisista asioista. Henkilöhahmojen suhteet ovat jatkuvasti kutkuttavan mielenkiintoisia, taustatarina on omaperäinen ja inhimillisesti mielenkiintoinen. Lukuisat palkinnot käsikirjoituksesta ovat ansaittuja.

Olen viime aikoina elokuvissa käydessäni langennut elokuvateollisuuden markkinoijien propagandaan siitä, että stereoskooppinen kolmiulotteisuus on elokuvan tulevaisuus. Kansaa yritetään istuttaa teattereiden penkeille uskottelemalla visuaalisen spektaakkelin hypänneen uuden teknologian ansiosta aivan eri tasolle kuin aiemmin. Elokuvan lumoa mainostetaan merkkiyhdistelmän “3D” avulla. Up in the Air oli minulle ensimmäinen ei-3D elokuva pitkästä aikaa. Ja olin häkeltynyt. Elokuvan lumovoima on jotain niin paljon aidompaa, kun syvyysvaikutelmaa pyritään luomaan perinteisillä elokuvallisen kerronnan keinoilla. Vain kolme ulottuvuutta on elokuvalle kuitenkin melko laimea suoritus.

Väkivalta, raakuus ja intensiteetti:

Elokuvaa ei ole mitenkään reilua arvioida suomalaiseen K3-kategoriaan suhteutettuna. Sanallisesti kerrottu itsemurha sillalta alas hyppäämällä saisi tässä tähtilukeman nousemaan ehkä hieman liikaa. Elokuva on tarkoitettu aikuisille ja vain aikuisille, sillä on matala ikäraja merkkinä siitä, että se ei sisällä lähes lainkaan visuaalista raakuutta tai väkivaltaa.

Emotionaalista intensiteettiä filmistä kuitenkin löytyy ja sitä on riittävästi pitämään yllä mielenkiintoa koko elokuvan ajan. Pääteema elokuvasta on ihmisten erottaminen yrityksistä, joissa he ovat palvelleet pitkäänkin. Potkut saaneet ihmiset ajautuvat välillä epätoivon partaalle. Elokuva on kauttaaltaan aikuisille erittäin helposti katseltava, vain muutama pöytä kaatuu ja yksi vilaus aseesta nähdään.

Seksi ja alastomuus:

On käsittämätöntä, että Up in the Air sai rapakon takana merkinnän R ja samanaikaisesti Suomessa merkinnän K3! Up in the Air toimiikin malliesimerkkinä näiden kahden luokittelujärjestelmän eroista. Amerikkalainen R tarkoittaa, että alle 17 (!) vuotias ei pääse katsomaan elokuvaa ilman aikuista kaitsijaa. Tämän yläpuolella on ainoastaan luokitus, jonka saaneita elokuvia kukaan alle 17 vuotias ei pääse näkemään. Ylin rajoitus on kuitenkin käytännössä erittäin harvinainen, samoin kuin kotimainen K18. Pääasiassa rajuintakin toimintaa sisältävät elokuvat lankeavat luokkaan R.

Up in the Airin tapauksessa suomalaista nuorisoa pidetään neljätoista vuotta kypsempänä ja karaistuneempana kuin Amerikkalaista. Mistä tämä johtuu? Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että Yhdysvalloissa pidetään myös seksuaalista sisältöä ja kielenkäyttöä lapsiin vaikuttavina asioina. Suomalainen sensori katsoo, että elokuvassa ei tapella tai näytetä verta. Up in the Air on saanut Amerikassa korkean ikärajan yhdestä täyttä takapuolen alastomuutta kuvaavasta seksuaalisesta kohtauksesta, toistuvasta seksiin viittaavasta puheesta ja kiroilusta. Onneksi nämä eivät kuitenkaan millään tavalla vaikuta Suomen nuorisoon, varsinkin kun kääntäjä on tehnyt tunnollista työtä kääntäessään tarkasti kaikki v-sanatkin.

Elokuvan tarina on oikeastaan täynnä seksiä. Ryan Binghamin elämä muuttuu, kun hän löytää ihmisen, joka on samanlainen kuin hän, ja elokuvan omin sanoin lisäksi “ainoastaan vaginalla varustettu”. Tätä luonnonvaraa käytetäänkin hyväksi aina kuin aikataulut sallivat. Varsinaista rakastelukohtausta elokuva ei kuitenkaan sisällä ja ainoa alastomuutta tarjoileva kohtaus kuvaa toiminnan jälkeistä hetkeä. Tällöin näemme naisen ripustaneen kravatin lanteilleen, takapuolta ja rintojen sivustoja kuvataan melko pitkään. Toisessa suoraan seksistä puhuvassa kohtauksesta näemme aikuisen pariskunnan lähettelevään toisilleen tekstiviestejä masturboimisesta. Masentunut nuori nainen päätyy bileiden jälkeen tuntemattoman häiskän sänkyyn, häneltä kysytään aamulla:

Herätitkö hänet hyvästeille, vai lähditkö vain jättäen hänet tuntemaan itsensä huoraksi?

Myös toisessa kohdassa vihjaillaan seksistä maksamisesta. Seksuaalinen sisältö on pintapuolisesti kokonaisuudessaan aikuiselle katsojalle varsin mietoa ja helposti katsottavaa. Pienoinen kritiikki liittyykin tässä lähinnä ikärajaan ja siihen, että Up in the Airia esitetään Suomessa vauvakinossa. Tietenkin seksuaalinen sisältö liittyy myös pettämiseen ja satunnaiseen seksin harrastamiseen, tästä lisää seuraavassa.

Kristityt: Sitoutumista pohditaan

Up in the Air nostaa ansiokkaasti esille sitoutumisen teeman. Valtaosa elokuvasta kuvaa sitoutumista vastaan puhuvasta elämänasenteesta, mutta lopulta elokuvan sanoma taitaa olla varsin toinen.

Sitoutuminen on elokuvan ehdoton pääteema ja Up in the Airista löytyy tämän aiheen käsittelyä hämmästyttävän monilta tasoilta. Päähenkilö Ryan Bingham on lentokoneessa elämäänsä elävä vapaaherra, ehdottomasti yhteiskunnan eliittiin kuuluva mies, joka ei tarvitse sitoutumista eikä sitä liiemmin halua. Hänen elämäntyylinsä on liikkuminen, matkustustyön ollessa vaakalaudalla hän joutuu pienoiseen elämäntyylilliseen paniikkiin. Bingham käy pitämässä luentoja siitä, kuinka ihmisten tulisi jättää elämän varrella keräämänsä taakat taakseen ja keventää taakkareppuaan sitoutumista vähentämällä.

Omaisuudesta puhuttaessa tämä filosofia kuulostaa kristitystäkin näkökulmasta varsin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Elokuvan tunnelman tiivistyessä tämä sitoutumattomuuden lähettiläs alkaa kuitenkin puhumaan myös ihmissuhteista kaiken kristillisen uskollisuuden käsityksen vastaisesti:

Emme ole niitä yksiavioisia eläimiä, jotka keräävät elämänmittaisen sitoutumisen taakkaa. Emme ole joutsenia, olemme haita.

Elokuvan tarkoituksena on kuitenkin käsitellä sitoutumattomuuden ja sitoutumisen kenttää laajasti. Vaikka eetos tässä vaiheessa vaikuttaakin epäkristilliseltä, ei tämä ole elokuvan varsinainen sanoma. Aikuinen kristitty löytää filmistä runsaasti materiaalia tukemaan sitoutumisen tärkeyttä. On mielenkiintoista seurata Up in the Airin tapaa asettaa jokainen ruudulle kiidätettävä henkilö jollakin tapaa samasta teemasta puhuvaksi tapaukseksi.

Näytä juonipaljastus

Toki elokuvan sitoumuksia tehneetkään henkilöt eivät osoita uskollisuutta. Up in the Airissa nähdään päähenkilöiden toteuttama aviorikos ja tähän liittyen runsaasti kasuaaliseksiä. Matkalla valtaosa elokuvasta tukee tällaista kristilliselle avioliittokäsitykselle vierasta sitoutumattomuutta ja kuvaa sitä varsin vetoavana ja haluttavana. Lopussaan elokuvan sanoma päätyy kuitenkin monipuolisemmaksi ja jopa edellä mainittua kritisoivaksi.

Muutos ei missään tapauksessa ole naiivilla tavalla kerrottu jyrkkä herääminen, vaan elokuvallisesti riittävän hienovarainen. Kuulemme useiden erotettujen työntekijöiden löytäneen tukea ja elämäniloa perheestään. Moninaisuus jää jäljelle, mutta katsoja jää varmasti pohtimaan ainoastaan lentoyhtiön sitoutuneen ja tälle uskollisen päähenkilön sielun tilaa. Vaikka hän tahtoisikin sitoutua, onko se enää mahdollista? Muut ovat tehneet valintansa, hänen valintansa oli American Airlines.

Up in the Air on hyvää materiaalia pohdiskeluille inhimillisestä sitoutumisesta, sen hyvistä ja huonoista puolista. Elokuvaa voi suositella pedagogisiin tarkoituksiin ja keskustelun herättäjäksi. Mitkä ovat ne elämän asiat, jotka meidän kannattaa karistaa repustamme? Mitkä taas ovat niitä asioita, joihin kannatta sitoutua, vaikka ne antaisivatkin painolastia ja aiheuttaisivat hankaluuksiakin? Entä seurakuntaelämässä, mihin sitoudumme ja miksi se on niin vaikeaa?

Share|

Kirjoittaja: Matti Pekkarinen

Avainsanat: 4-5 tähteä, Draama, Komedia, Romanttinen