Veteen piirretty viiva
Mallickin pistämätön tunnelmointi saattaa kolahtaa kympillä
Alkuperäisnimi: The thin red line
Valmistusvuosi: 1998
Kesto: 2t 50min
Ikäraja: K15
Ohjaus: Terrence Malick
Pääosissa: Mm. Sean Penn, Jim Caviezel, John Cusack, George Clooney, John Travolta
Hyvät: Kerronta, tunnelma, emotionaalisuus
Huonot: Ajoittain runollinen verkkaisuus ei iske kaikkiin, mutta kun se iskee niin iskee kunnolla
Rumat: Muutamat raakuudet, ajoittain painostava ilmapiiri
Elokuva: 
Veten piirretty viiva on Terrence Malickin tyyliin verkkaista ja runollista kerrontaa. Kriitikot kehuivat, Sotamies Ryanin pelastamisen viihdehumppaan tottunut yleisö karsasti. Uudelleen katsottuna saattaa avautuakin, eikä tätä kerrassaan hienoa sotaelokuvaa kannata hylätä ensialun vaikealta tuntuvan luonteensa vuoksi.
Veteen piirretty viiva esittelee ihmisluonnon hulluuden ja kuvankauniiden, vihreiden maisemien ristiriitaa. Älä koskaan mene katsomaan Malickin elokuvia elokuvateatteriin - kesken poiskönyävä ja levottomana kääntyilevä yleisö saattaa häiritä. Sen sijaan vuokraa elokuva ja katso se rauhassa kotona, parempi jos olet esim. hieman flunssakuumeinen ja siksi kiireetön sekä runollisesti herkistynyt =).
Ja jos joskus jätit leffan kesken vedoten tylsyyteen, anna sille toinen mahdollisuus. On nimittäin mahdollista, että rakastut Mallickin tyyliin. Joillekin tämä leffa vaatii oikeaa mielialaa, eikä sen menestymisestä kotikatsomossa voi oikein etukäteen tietää. Silti elokuva on kokeilemisen arvoinen! Yksin katsottuna Veteen piirretty viiva pääsee oikeuksiinsa, sillä jotkin kokevat Mallickin tyylin tylsäksi.
Väkivalta, raakuus ja intensiteetti: 
Jos tähän keskittyy, niin saa todella tuntea ahdistuksen tunteita. Kyseessä ei ole mistään väkivaltaviihteestä - elokuvan tarkoituksena on kuvata absurdia raakuutta. Tämä on tietysti monien sotaelokuvien luonne, mutta jotenkin Veteen piirretty viiva kykenee saavuttamaan tavoitteen Malickille ominaisen runollisuuden ja eksoottisen alkuperäisväestön ja luonnon romantisoinnilla.
Vaikka kyseessä on ihmisluonnon raakuudella ja sodan mielettömyydellä voimakkaita tunteita tuottava elokuva, se ei nojaa äärimmäiseen visuaaliseen raakuuden esittelyyn. Tunnelma Veteen piirretyssä viivassa on upea! Tämä ei tarkoita vain ahdistavuutta, vaan myös elokuvallista, tunteikasta kauneutta.
Sotilaat löytävät verisen miehen kuolleena, häneltä on revitty irti alaraajat. Vieressä on toinen silvottu. Veritekoa ei kuvata toimintaa, mutta ruumiita kuvataan melko kauan.
Vahvan intensiivisiä jännityskohtauksia.
Lyhyesti: muutamia raakoja ja häiritseviä kohtauksia (ei kuitenkaan yhtä paljon kuin monissa muissa genren elokuvissa), kauniin ahdistava tunnelma ja vahva linkki sodan absurdeihin kärsimyksiin.
Seksi ja alastomuus:
Välillä takaumakuvaa sotapoikien amerikkalaisen ydinperheidyllin hyväilyistä ja rakasteluista, pintaa ei näytetä, vaatteet pysyvät päällä ja kiihko mietona. Miesten unelmointi vaimoistaan on välillä sydäntä liikauttavaa.
Kristityt:
alussa pohditaan hieman ikuista elämää: “ei ole mitään muuta pysyvää, kuin kuolema ja Herra”
Toisaalta: “Ei ole mitään muuta maailmaa kuin tämä” - ei ole aivan selvää viittaako lause ateismiin vai realismiin tämän maailman suhteen (yksi elokuvan teemojahan on juuri kahden “maailman”, romantisoidun ja inhorealistisen, kohtaaminen).
Teos sivuaa runollisuudessaan myös uskonnollisia teemoja, ne ovat itseasiassa monien yksinpuheluiden keskiössä. Sota herättää myös uskonnollisuutta. Täysi-ikäisille katsojille elokuva saatta olla häiritsevyyden lisäksi inspiroiva, sen sanoma ei ole kristillisen uskon vastainen, vaikka se kuvaakin nuorten miesten helvettiä sodan kauhuissa ja synneissä (tappaminen). Lue kuitenkin väkivalta-kategoria!
Paljon rukousta, mm. Isä meidän.
Perhe-elokuva?: Elokuva ei sovellu koko perheelle kahdestakin syystä: lapsia ei kiinnosta ja ahdistava tunnelma raakuuksien kanssa ei sovellu heille.
Voit olla kiinnostunut myös seuraavista elokuvista:
Kommentit
Jätä vastaus
-
Kuukauden arvostelu
-
Etusivulla
