World Trade Center
Aikamme merkittävin poliittinen tapahtuma ansaitsisi arvoisensa käsittelyn
Tyylilaji: Draama / katastrofi
Valmistusvuosi: 2006
Kesto: 2t 4min
Ikäraja: K11
Ohjaus: Oliver Stone
Pääosissa: Nicolas Cage, Michael Pena
Hyvät: Kelpo yleinen katastrofielokuva
Huonot: Jännitys jää draaman jalkoihin, lopputulos laimeahko ja geneerinen
Rumat: Verta näytetään muutamissa kohden
Elokuva: 
World Trade Center - nimeä kantavaa elokuvaa saatiin odottaa 5 vuotta, lopulta puhuttu ja palkittu Oliver Stone tarjoili tämän odotetun filmin. Kun aika oli kypsä, alkoi 11.9. tapahtumista pulpahdella esiin elokuvia. Kaksi elokuvista kertoi lentokonekaappauksista (United 93 ja Flight 93), tässä arvosteltu WTC raunioihin loukkuun jäävistä poliiseista.
World Trade Center on niitä elokuvia, joissa kaikki katsojat tietävät alusta alkaen mitä tulee tapahtumaan. Toiminnan ystävien harmiksi lentokoneiden osumia tai edes tornien romahduksia ei kuvata, rytinää siis tuntuu jonkin verran puuttuvan. Elokuva keskittyykin lähinnä amerikkalaiseen perhedraamaan ja selviytymistarinaan. Tarinan perusainekset ovat jokseenkin ohuita ja elokuva perustuukin pitkälti sentimentaalisuuteen. Juonenhan jokainen tietääkin jo entuudestaan, World Trade Center tuo romahdus/uppoamisgenren katastrofielokuvien peruspalikat kaikille tuttuihin oman aikamme tapahtumiin. Muutama maininta syyskuun yhdenestätoista riittää taustatarinaksi. Katseet luodaan ylös ja sanotaan “what the”.
Vaikka klaustrofobisia aineksia kehitelläänkin runsain mitoin, ei elokuva varsinaisesti ole trilleri. Jännitysaineksia on ilmassa, mutta keskittyminen draamaan vie voiton. Päähenkilöt hautautuvat raunioihin heti kohta elokuvan alussa ja pysyvät lähes liikuntakyvyttöminä pitkään. Miesten selviytymiskamppailun lisäksi WTC on amerikkalaista kotivaimodraamaa. Amerikkalainen hengennostatus on selvää, mutta yllättävää kyllä se ei nouse häiritsevän vahvaksi!
Elokuva on kokonaisuudessaan pettymys. Miksi? Koska tiedämme ohjaaja Oliver Stonen pystyvän tiivistämään poliittisia tapahtumia kuristavan jännittäviksi trillereiksi ja löytämään tuoreita näkökulmia ohjaamiinsa sisältöihin. WTC on kaikkea muuta! Elokuvan tunnelma, juoni, teema ja ohjaus on ärsytävän geneeristä. Mikään ei tunnu viittaavan nimenomaisesti 11.9. tapahtumiin New Yorkissa. On surullista, että oman aikamme merkittävimpiin historian tapahtumiin kuuluva terroristi-isku saa osakseen elokuvan, joka voisi aivan yhtä hyvin kertoa Ukrainalaisesta kaivosonnettomuudesta.
Väkivalta, raakuus ja intensiteetti: 
Elokuvassa ei kuvata väkivaltaa, mutta perusjuonikuviohan sinällään jo perustuu suurelle väkivallanteolle (tätä ei kuitenkaan tuoda esiin kuten lentokonekaappausta teemanaan käyttävissä elokuvissa).
Useissa kohdissa nähdään veren tahrimia ihmisiä. Verta on vuotanut ja roiskunut sekä vaatteille että kasvoille ja raajoihin. Verinen nainen huutaa “kaikki kuolevat!”. Miehet jäävät loukkuun raunioihin ja ovat jatkuvassa hengenvaarassa, useat eivät selviä. Useissa kohtauksissa intensiteetti nousee kuolinkamppailussa, ei kuitenkaan niin paljoa kuin voisi luulla. Mieheltä valuu suustaan veristä limaa, tuskan huutoja kuullaan. Live action -raakuuksia ei juurikaan nähdä, mitään ei murskaudu ruudussa vaikka pilvenpiirtäjien sortumisen jälkiä ihmisruumiisiin kuvataankin tapahtumien jälkeisissä kuvissa. Joillekin katsojille tunnelma saattaa olla jännittävä.
Seksi ja alastomuus:
Kristityt:
Elokuvassa on paljon uskonnollisia viittauksia, elokuvan henki on uskonnollis-isänmaallinen. Elokuvaa voidaan pitää kristinuskolle myönteisenä.
Luojaa kiitetään ja huudetaan (ei kuitenkaan turhaan). Kuoleman edessä rukoillaan Isä Meidän voimallisesti huutaen. Toisen päähenkilön perhe on selvästi kristillinen, nainen rukoilee polvillaan ja seinällä olevaa ristiä kuvataan tiuhaan taustalla. Eräässä kohtauksessa kuoleva mies näkee useaan otteeseen koko kuvan täyttävän enkelihahmon. Hahmo on kirkas ja sädehtivän valkoinen, pitkähiuksinen, hänellä on vesipullo kädessään (mies on janoissaan). Mies puhuu jotenkin näin:
näin Jeesuksen, Hänellä oli pullo vettä. Hän yritti kertoa että meidän tulisi mennä kotiin.
Eräässä kohtauksessa kuvataan kirkkoa, jossa kaksi miestä juttelevat. Kohtaus alkaa lähikuvalla Johanneksen Ilmestyksen kohdalta auki olevasta Raamatusta. Mies kertoo olleensa merisotamies, hän sanoo Luojan antaneen hänelle auttamisen (ja maan puolustamisen) lahjan ja tuntevan että Luoja kutsuu häntä. Sama mies puhuu WTC:n raunioilla: “Luoja tekin savuverhon suojaamaan meitä siltä, mitä emme ole valmiita näkemään”, vierustoveri sanoo häntä kaheliksi. Lopussa miehen suusta kuullaan elokuvan ärsyttävin lause: “tarvitaan hyviä miehiä kostamaan tämä” (lopputeksteissä tämän kaverin kerrotaan palvelleen Irakissa). Joskus siis amerikkalaiskristillinen ilmapiiri saattaa jopa hieman haiskahtaa, mutta ylipäätään elokuva on suopea kristilliselle uskolle.
Voit olla kiinnostunut myös seuraavista elokuvista:
Kommentit
2 Vastausta artikkeliin “World Trade Center”
Jätä vastaus
-
Kuukauden arvostelu
-
Etusivulla
[...] blocks on kauttaaltaan ihan kivasti onnistunut. Willisin viikset ovat tietysti WTC:n Nicolas Cagen kaltainen hymyilyä aiheuttava karisman keinotekoinen nostatusyritys. Elokuva olisi [...]
[...] Stonen WTC ja aikaisemmin mainittu Lento 93 huomioon ottaen United 93 on paras 911-elokuva. Ei niin, että [...]