Yön ritari (Batman)
Synkkä ritari antaa parastaan (ja Jokeri pahintaan)
Alkuperäisnimi: The Dark Knight
Tyylilaji: Supersankari / sarjakuva / trilleri / toiminta / rikos
Valmistusvuosi: 2008
Ikäraja: K13
Kesto: 2h 32 min.
Ohjaaja: Christopher Nolan
Pääosissa: Christian Bale, Heath Ledger, Aaron Eckhart, Gary Oldman…
Hyvät: Juoni, näyttelijät, ohjaus, jännitys, synkkä tunnelma
Rumat: Väkivalta, raakuus, synkkyys, psykopaattisuus
Elokuva: 
Harvoin elokuva josta puhutaan näin paljon pystyy lunastamaan edes hieman niistä odotuksista joita sen ylle langetetaan. Yön ritari on kerännyt loistavia arvosteluita puolelta ja toiselta, Oscareita on jaeltu ennakkoon, lukuisat ennätykset ovat paukkuneet ja menestys Internet-palveluissa on ollut vakuuttavaa (94% Rotten Tomatoes, IMDB:n kärkisija). Lopulta Yön ritari selviää koetuksesta mallikkaasti, vaikka suurten odotusten varjo sen terää piirun verran onnistuukin tylsyttämään. Kyseessä on joka tapauksessa erittäin onnistunut elokuva, jonka ainekset riittävät varmasti pitkälle. Yön ritarin elokuvalliset ansiot saattavat kyetä nostattamaan sen korkealle kaikkien tyylilajien elokuvien joukossa, mutta vähintäänkin kyseessä on sarjakuvafilmatisointien parhaimmistoon kuuluva pätkä.
Yön ritari on jatkoa elokuvalle Batman Begins. Yksi elokuvan pulmista onkin sen kohtuullisen rankka poikkeaminen edeltäjänsä tyylistä. Yön ritarissa Batmanin synkkiä puolia ja realistisuutta kehitetään edelleen, mutta samalla Batman Beginsin fantasiatyyli jätetään tyystin taakse. Yön ritari ei enää ole wuxia-elokuva, eikä supersankarielokuvan perinteisistä fantasiapiirteistä ole jäljellä hippuakaan. Uusin Batman on reaalimaailmaan vahvasti samastuva elokuva, Gotham City muuttuu studiolta maistuvasta mielikuvituskaupungista Chicagon todelliseksi ympäristöksi ja keskeiset henkilöt kuvataan yhä todentuntuisemmin. Yön ritari etenee loppuun asti viimeaikaisessa supersankarielokuvien realistisuutta kohti kulkevassa kehityksessä. Yön ritaria voidaankin pitää lähinnä rikoselokuvana. Wuxiafantasiakin jää taakse: Yön ritari ei missään nimessä ole taistelulajielokuva, vaikkakin mahtavaa toimintaa piisaa riittämiin. Älä erehdy luulemaan Yön ritaria seikkailutoiminnaksi, kyseessä on rankan sarjan realistinen rikoselokuva.
Heath Ledgerin esittämä Jokeri on Yön ritarin puhutuin hahmo. Christopher Nolanin trilleritaitoihin nojaten Ledger saa loihdittua Jokerista ennen näkemättömän häijyn persoonallisuuden. Elokuvan tarkoituksena on esittää superrikolliset uhkaavina ja mielipuolisina, vaappuvaa Pingviiniä sateenvarjoineen on turha odottaa. Toivottavasti elokuvantekijät eivät olleet laskeneet kolmososaa Jokeri-kortin varaan, sillä Ledger kuoli ennen Yön ritarin ensi-iltaa. Äkillinen kuolema on tietysti omiaan kohottamaan kulttimainetta, mutta todellisuudessakin Yön ritarin Jokeri on yksi supersankarielokuvien sivuroolien todellisista kummajaisuuksista! Tuntuisi siltä, että näin vahva suoritus saattaisi jättää elokuvan muut näyttelijät varjoonsa. Onneksi kuitenkin Yön ritarin näyttely on kauttaaltaan priimaa. Christian Bale (Batman) on kyllin vakuuttava, vaikkei nousekaan elokuvassa erityisesti esiin. Yleisesti ottaenkin Nolanin Batmanien vahvuus on erinomaisesti näytellyissä sivuhenkilöissä: Gary Oldman (Gordon), Morgan Freeman (Lucius Fox), Cillian Murphy (Scarecrow) ja Michael Caine (Alfred) ovat kaikki odottamattoman uskottavia. Yön Ritarin pääteemana on Jokerin hahmon tutkiminen ja Jokerin mielipuolisen rikollisuuden ja väkivaltaisuuden asteittainen syveneminen. Ehkäpä osittain ennakkopuheitten aikaansaamana, Jokerin kummajaisuus saa täyteytensä vasta elokuvan jälkimmäisellä puoliskolla. Yön ritarin Jokeri on hahmo, jota elokuvan nähtyään on vaikea unohtaa (sekä hyvässä että pahassa)!
Yön ritari saa erityistä kiitosta tarkkaan kehitellystä ja syviä uurteita sisältävästä juonittelusta. Teemat ovat erityisellä taidokkuudella ylöspantuja. Elokuva käy läpi monen huipennuksen, katsoja saattaa erehtyä luulemaan elokuvan jo kääntyneen loppuhuipennuksensa ohi, kun todellisuudessa paras osa on vasta tulossa. Ainoa suora moite lienee se, että toimintakohtauksia vaivaa ajoittain epäselvyys ja spatiaalisesti mahdottoman vaikeasti tulkittava leikkaustyyli.
Väkivalta, raakuus ja intensiteetti: Hyvin väkivaltainen
Elokuvan yleisilme on erittäin synkkä. Värimaailma on musta ja Gotham City rikollisten turmelema. “Keveyden” ripauksen elokuvaan tuo Jokerin sadistinen huumorintaju, joka on omiaan syventämään elokuvan väkivaltaisia ja tummia piirteitä. Kuitenkin Yön Ritari onnistuu välttämään läpikotaisin epätoivoisen ja häiritsevän ilmapiirin. Osaksi tämä johtuu K13-formaatista, joka siloittaa elokuvan brutaaleja väkivaltaisuuksia erittäin tehokkaasti. Verta ei näytetä, vaikka väkivalta ja raakuus lähentelevätkin maksimia. Yön ritari tuleekin jäämään historiaan elokuvana, joka onnistui luomaan tinkimättömän uhkaavan ja synkän väkivaltaelokuvan ilman raakuuksien loppuun asti näyttämistä.
Toisaalta myös K13-rajaa onnistutan venytämään ennätyksellisesti. ELOKUVAA EI MISSÄÄN NIMESSÄ SUOSITELLA LAPSILLE, ja sitä tulisikin kohdella ennemminkin K15-elokuvana, josta veri ja suolenpätkät on karsittu pois ilman varsinaisen väkivallan ja raakuuden vähentämistä. Toisaalta Yön ritari on hyvä valinta rankkaa jännitystä ja toimintaa hakeville katsojille, jotka eivät kuitenkaan tahdo nähdä kaikkein häiritsevimpiä loppuun asti kuvattuja raakuuksia. Toisaalta ehdottomasti liian rankka elokuva (jopa 13-vuotiaille) lapsille ja herkimmille.
Koko filmin ajan esitellään rankkaa väkivaltaa, nyrkkitappeluita, potkimista ja ammuskelua. Elokuvassa kuvataan jatkuvasti kylmäverisiä tappoja ilman pienintäkään omantunnon vaivaa. Elokuva on erittäin intensiivinen.
Elokuvan Jokeri-hahmo kuvataan psykopaattisena ja häiriintyneenä rikollisena, joka tuottaa kärsimystä ja kuolemaa samalla nauraen. Hahmo on pelottava ja ajoittain häiritsevä ja hänet esitellään jo aivan elokuvan alussa. Yön ritarin jokeri ei ole hupsu kriminaali, vaan hyytävän kylmäverinen ja omatunnoton friikki. Häntä ei häiritse tappaminen tai julmuuksien tekeminen, pikemminkin hän nauttii niistä. Muutamissa kohden elokuvayleisön naurahdukset Jokerin surmatöille ja mielipuolisuuksille saattavat olla häiritseviä (Jokerin välinpitämättömyys saa ajoittain hieman mustan huumorin piirteitä). Jokerin lisäksi elokuvassa kuvataan hahmoa, jonka kasvot ovat osittain syöpyneet ja pahoin turmeltuneet. Nämä kuvat saattavat olla häiritseviä erityisesti lapsille.
Lukuisia perättäisiä tappoja. Paljon kuolemia. Miehen suuhun työnnetään pommi. Miehen pää runnotaan pystyssä olevaan lyijykynään (ei verta). Hirttäminen. Miehen jalat murtuvat tiputuksesta (ääni kuullaan). Satojen ihmisten henkeä uhataan useaan otteeseen räjähdyksillä. Suuri rakennus räjähtää.
Monesti kuullaan myös raakuuksia käsittelevää puhetta, Jokeri kertoo kuinka hän pitää hitaalleen veitsellä tappamisesta ampumisen sijasta. Useaan otteeseen hän puhuu viiltämisestä intensiivisissä kohtauksissa.
Seksi ja alastomuus: 
Bruce Wayne (Batman) kuvataan ajoittain naistenmiehenä. Hän ei osallistu mihinkään seksuaaliseen toimintaan, mutta viihtyy usein kauniiden ja seksikkäästi (esim. uimapukuihin) pukeutuneiden naisten kanssa. Eräässä nopeassa kohtauksessa on vihjaus seksiin: Bruce Wayne kiitää sivuhuoneen halki, jonka sohvalla mies ja nainen napittavat vaatteitaan.
Kristityt: ?
Yön ritari on moraalisuudessaan hyvin kaksinainen elokuva ja vaatii kristittyjä pohtimaan sitä, haluavatko nähdä elokuvaa tai tukea sitä taloudellisesti. Toisaalta elokuvaa on syytetty synkästä brutaaliudesta ja rappioituneisuudesta ja tämän kautta epäsuotuisasta kristityn vaelluksen tukemisesta. Toisaalta elokuvasta on löydetty aineksia, jotka taistelevat vastaan niitä lausuntoja, joiden mukaan elokuvan henki on täysin Pyhän Hengen ja Jumalan Tahdon vastainen.
Emme voi tietää mitä yksittäiset kristityt ovat mieltä elokuvasta, mutta siinä on aineksia sekä suureen eksytykseen että rohkaistumiseen. Paljon riippuu siitä, miten tulet elokuvaa tulkitsemaan. Missään tapauksessa elokuvaa ei kuitenkaan suositella kristittyjen perhe-elokuvaksi, ei kannata riskeerata viemällä lapsia katsomaan tätä. Kristittyjen vanhempien tulee harkita erittäin tarkkaan haluavatko lastensa näkevän tämän synkän, väkivaltaisen ja raa’an elokuvan.
Elokuvassa ei ole suoraa uskonnollista sisältöä, vaikkakin se käsittelee monia syvän hengellisen ja moraalisen ulottuvuuden omaavia teemoja. Syntisyyttä, uhrauksia, lankeamusta sekä hyvää ja pahaa pohditaan moniulotteisesti.
Elokuva tuntuu monine huipennuksineen sisältävän yllättävän paljon moraalisia kurimuksia, valintoja ja syviä uurteita. Ihmisyyden perustavanlaatuinen hyvyys ja pahuus ovat tutkinnan kohteena. Elokuva esittelee kolme sankaria, joiden kohtalot ovat kaikki erilaisia. Sankaruutta ja hyvää käsitellään monipuolisesti. Batman sisältää siis toivon pilkahduksen, sillä “pimeintä on juuri ennen aamun sarastusta”. Pimeys tehdään Yön ritarissa erityisen selväksi, tämä saattaa olla kristityn näkökulmasta ajoittain ahdistavaa ja häiritsevää (lue edellinen kategoria). Tietyt huipennukset saavat kuitenkin hengen pulpahtamaan tavalla, joka jopa ylentää mieltä. Batmanin ilmapiiri on synkkä, muttei toivoton. Juuri tällaisessa maailmassa me elämme, synkässä muttei toivottomassa. Tietystikään tämä toivo ja hyvyyden pilkahdus ei Yön ritarissa ole Jeesus Kristus, mutta allegoriana elokuvalla voi olla jopa jotain annettavaa kristityille.
Luvassa on elokuva, joka on mieleenpainuva pahuudessaan, joskin myös syvästi, monimutkaisesti ja ei-tahrattomasti rakennetussa hyvyydessään.
Kommentit
Jätä vastaus